Sillä kuitenkin polkaistiin käyntiin vuoden 2024 Työväen Musiikkitapahtuma torstaina Valkeakoskella. Syksy ei ollut kyllä mitenkään muuten läsnä Tervasaaren tehdasalueella vietettävällä festivaalilla.

Yleisövirtoja ajatellen erittäin epäkiitolliseen aikaan arki-iltana klo 17 aloittanut kaksikko Kaarle Viikate ja Netta Skog ilmoittivat heti kättelyssä, että nyt tulee ikivihreitä, ja sitähän Kuolleet lehdet jos mikä nimestään huolimatta on.

“Kouvostomollin” tyylilajikseen ilmoittavan kouvolalaisen Viikate-yhtyeen laulaja-kitaristi Kaarle Viikate ja jo vuonna 2006 Kultainen Harmonikka -kilpaulu voittanut, sittemmin myös digiharmonikansoiton maailmanmestari (2015) ja nyt Vuoden harmonikkataitelijaksi nimetty Netta Skog eivät ehkä ole se ilmeisin duettopari evergreenohjelmistolla kiertämään. Tai miksi ei, onhan Netta kuuunut muutaman vuoden muun muassa “viikinkimetallibändi” Turisaksen ja kiertänyt myös folkmetallia soittavan Ensiferumin kanssa.

Kaarle Viikate & Netta Skog

Minkään sortin metallimusaa ei Koskissa duolta siis kuultu, vaikka tunnin settiin olikin ujutettu yksi Viikate-yhtyeen kappale, nyt toki akustisena riisuttuna versiona. Muuten tuli klassikkoa, etupäässä meiltä ja mollissa: Kulkuriveljeni Jan, Albatrossi, Kaksi kitaraa, Meksikon pikajuna ja grande finalena harmonikkavetoisena instrumentaalina Myrskyluodon Maija.

Vähän yllättävänä poikkeamana setissä soi myös Chris Isaakin Wicked Game, jossa Kaarle Viikate pääsi rautalankailemaan “luutullaan” ihan huolella.

TORSTAIN KESKI-ILLASSA Paperitorin päälavan otti haltuunsa trio, joka tänä vuonna juhlii kymmenvuotisuuttaan. Itä-Helsingin räp-ikonin Notkea Rotan vokalisti Rotta (alias Mikko Sarjanen), muun muassa Lamassa ja Smackissa soittanut kitaristi Rane Raitsikka (Harri Jäntti) ja kosketinsoittaja J. Pajulaakso (Jyrki Pajunen) löysivät toisensa vuonna 2014, ja syntyi räppiä vähän kaikenlaiseen musiikkiin punkista funkiin yhdisteleva Atomirotta. Lopun voikin sitten sanoa olevan historiaa.

Valkeakosken festareilla Atomirotta esiintyi nyt jo kolmannen kerran, ja ymmärrän hyvin miksi: viihtyminen on siellä ollut aina molemminpuolista. Trio tykkää olla Tervasaaren lavoilla, ja yleisö viihtyy kosiskelematta heidän seurassaan. Rane Raitsikka tuntuu spiikkiensä perusteella olevan ihan fiiliksissä nimenomaan työväenmusatapahtumasta eli “duunaribailuista”, ja niinpä hän tällä kertaa julisti d-mollin “duunarisoinnuksi”.

Viihtyminen tämän bändin äärellä ei ole vaikeaa, sillä Atomirotan koko keskeinen biisimateriaali tuntuu olevan tehty erityisesti livekäyttöön. Jota kuinkin joka biisissä on yhteislaulutäky, ja jengi lähtee helposti mukaan simppeleihin kerrtosäesloganeihin.

Hyvin irtosivat runsaslukuiselta yleisöltä nytkin lainit “Ne rykii kell’ on räkää, piirtää kell’ on liituu”, “Tuulimylly yössä jauhaa, ajatukset päässäs pahaa”, “Honey-Bunny hyppää autoon, ajetaan aurinkoon” ja Helsinki-aiheisten laulujen modernin klassikon “Suomenlinnan lautta vettä keinuttaa — Stadi on mun hima taas”. Oli se jotenkin somaa kuunnella, kun ehkä parituhatpäinen popula, joista suurin osa totta kai Valkeakosken tienoilta, laulaa koskilaisella tehdaskentällä Stadista himanaan.

Mikko Sarjasella lähestyy jo viidenkympin kilometritolppa, mutta ei näemmä ” mitenkään uhkaavasti. Äijä hurveltaa menemään lavalla läpi setin yhä kuin nuori varsa kevätlaitumella. Tällä kertaa ei Valkeakoskella kuitenkaan nähty stage divingia, sillä parin metrin kuilu lavan reunan ja yleisöaidan välillä on liikaa notkeimmallekin rotalle loikattavaksi.

PÄÄTIN OMAN torstaisen festari-iltani Been keikalla.

Ellinoora, Evelina ja Vilma Alina. Behm, Bess ynnä Bee. Nuorten naispoppareiden tulvassa ei laskuissa ei tahdo pysyä ja nimissä menee sekaisin eikä tyylistä tahdo erottaa, kuka on kuka.

Bee Tervasaaren Teollisuuslavalla.

Ohuehkolla ääniteseurannallani Bee on (Bertta Seppälä) kuitenkin erottunut joukosta pykälää särmikkäämmillä teksteillään ja rouheammalla äänellään.

Valkeakosken keikalla ne lauluäänen rosot olivat kuitenkin hioituneet jotenkin pois, joten Bee ei nyt tehnyt ihan odotettua vaikutusta, vaikka biiseissä kuuluikin lupaava sisällöllinen potku.