Tuppurainen on itse allekirjoittanut ensimmäisenä keskustelualoitteen maailmanlaajuisesta lajien sukupuuttoaallosta. Ilmastonmuutos yhdistyi samaan keskusteluun vihreiden kansanedustaja Krista Mikkosen keskustelualoitteesta.

Tuppurainen muistutti, että lajien häviäminen on huolestuttanut tiedeyhteisöä vuosikymmenten ajan.

– Luontoon kuuluva lajien syntymisen ja häviämisen tasapaino on järkkynyt. Lajeja häviää vauhdilla, joka vertautuu maapallon historian suuriin sukupuuttoaaltoihin, jotka ovat tapahtuneet satoja tai kymmeniä miljoonia vuosia sitten.

Yhteensä 130 maasta kootun kansainvälisen luontopaneeli IPBES:n arviointiraportin mukaan jopa yli 40 prosenttia luonnon monimuotoisuudesta on vaarassa hävitä vuoteen 2050 mennessä.

Tuppurainen painotti, että lajirikkauden säilyttäminen on välttämätöntä.

– Luonnon monimuotoisuuden häviäminen kaventaa väistämättä ihmiskunnan elinmahdollisuuksia. Esimerkki tästä on pölyttävien hyönteisten kantojen romahdus: pölytystä edellyttävien ravintokasvien tuotanto uhkaa käydä ylivoimaiseksi. Mikään ihmisen teknologia ei korvaa työtä, jota hyönteiset tekevät.

Lajien häviäminen heikentää edellytyksiä sekä hillitä ilmastonmuutosta että sopeutua siihen. Lajirikkaassa ympäristössä on enemmän biomassaa sitomassa ilmakehän hiilidioksidia ja sellaisesta löytyy varmemmin lajeja, jotka selviävät ilmaston lämpenemisestä tai sademäärien muutoksista.

– Uhkaavan sukupuuttoaallon syyt ovat ilmeiset: se johtuu ihmisen toiminnasta. Ihmisen toiminnan seurauksena ilmasto muuttuu nopeammin kuin lajien kyky sopeutua muutokseen, ja ihmisten siirtämät vieraslajit ja haitalliset vieraslajit valtaavat alaa alkuperäislajeilta.

Lisäksi sekä maa- että merialueista suurin osa on jo suoraan ihmisten hyödyntämiä kalastusalueita, hakkuu-, laidun- ja viljelymaita tai rakennettua ympäristöä.

Yhdistyneiden kansakuntien biodiversiteettisopimus, jonka tavoitteeksi asetettiin monimuotoisuuden säilyttäminen, hyväksyttiin vuonna 1992 Rio de Janeirossa. Sopimus ei ole pysäyttänyt uhkaavaa kehitystä, mutta silti osa sen tavoitteista on toteutumassa.

– Viime vuonna julkaistussa YK-raportissa voitiin kirjata huomattavaa edistystä. Maailman merialueista 7 prosenttia ja maa-alueista 15 prosenttia on saatu suojelun piiriin, Tuppurainen sanoi.

Tuppurainen totesi, että luonnon monimuotoisuuden pelastamiseksi tarvitaan toimia globaalisti ja lähellä.

– Suomen on tänä vuonna alkavan EU-puheenjohtajuuden myötä otettava YK:n biodiversiteettisopimuksen toimeenpano ja jatkotoimet asialistalle. EU:n tulee saada Yhdysvaltain ja Brasilian nykyiset johtajat – Trump ja Bolsonaro – luopumaan toimista, jotka uhkaavat näiden suurten maiden suojeluohjelmia.

Suomessa toteutettavaksi hän esitti kolme käytännön toimenpidettä:

– Maaseudun ja maatalouden kansallista tukea on suunnattava karjan laiduntamiseen puustoisilla hakamailla, joiden häviämien on vakava ongelma Suomen luonnon monimuotoisuudelle. Tämä lisää lajirikkautta.

– Metso-ohjelman riittävä rahoitus on turvattava.

– Edesmenneen ekologian huippututkijamme Ilkka Hanskin ohjeita tulisi soveltaa kaupunkiympäristön kaavoituksessa ja rakentamisessa lajien monimuotoisuutta säilyttäen.

Tuppurainen muistutti myös siitä, että monen ympäristöongelman kohdalla olemme onnistuneet löytämään parannuskeinoja kansallisesti ja jopa globaalisti. Suomen sisävesistöt ja Euroopan joet ovat puhdistuneet, yläilmakehän otsonikerros on palautumassa.

– Lajien hävitessä ei paluuta enää ole. Kun jokin kasvi- tai eläinlaji katoaa, ei sitä enää saada takaisin – ei millään keinolla, ei koskaan.

Olemme tietoisia luonnon monimuotoisuuden katoamisesta. Olemme myös tietoisia ratkaisuista. Meidän on suojeltava luonnon monimuotoisuutta ja hillittävä ilmastonmuutosta. On syytä huoleen, mutta ei mitään syytä epätoivoon, Tuppurainen päätti.