Hollmén toteaa Kauppalehden haastattelussa, että “vastaisuudessa alan kohtuullinen palkka ei määrity vanhojen sopimusten pohjalta”.

– Työehtosopimusten jälkivaikutusta ei ole. Meillä on tyhjä paperi edessämme, mutta en usko, että isoja ongelmia tulee. Yritykset haluavat huolehtia henkilöstöstään, Hollmén toteaa lehdessä.

Nykyiset sopimukset päättyvät vuosina 2021 ja 2022, koska Metsäteollisuus ilmoitti hiljattain yksipuolisesti lopettavansa työehtosopimuksista neuvottelemisen. Työehdoista sovitaan vastaisuudessa yritysten ja työntekijäjärjestöjen kesken.

– Uho oli kauhea, kun Metsäteollisuus ry lähti Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta. Nyt ilmoitetaan, että neuvotteluihin lähdetään tyhjältä paperilta. Tämä ei tunnu kovin rakentavalta meidän jäsenistämme, hän tuhahtaa.

– Sanoin jo lokakuun alussa, kun ilmoitus irtiotosta tuli, että toivottavasti työnantajat tietävät, mitä tekevät.

Hänestä vaikuttaa valitettavasti siltä, että tulevaa ei olisi mietitty askel askeleelta.

– Että lähdettäisiin jokaisessa työpaikassa tekemään sopimuksia tyhjältä paperilta, se on aivan absurdi ajattelumaailma. Ei siellä riitä osaamista, Vanhala sanoo suoraan.

Hollménin mielestä Suomen ongelmana on metsäteollisuuden huono kustannuskilpailukyky, jonka yhtenä syynä ovat alan korkeat palkat. Vanhala ei niele itkua kustannuskilpailukyvystä.

– Jos katsotaan työn tuottavuutta, mitä Suomessa valmistettu tonni maksaa, on sitten kyse paperista tai sellusta, meidän ei tarvitse missään tapauksessa peruutella ollenkaan.

Hän kertoo esimerkin: Kun Ruotsissa SCA:ssa sammutettiin kolme paperikonetta, siellä oli 800 ihmistä töissä. UPM:n Kaipolassa oli sama konekanta. Kun siellä päätettiin sulkea kolme paperikonetta – ja koko tehdas – Kaipolassa oli töissä 450 ihmistä.

– Nämä puheet ovat sitä samaa populismia ja uhoa, jota työnantajapuoli on jatkanut vuodesta toiseen, Vanhala huokaisee.

Hän kuunteli vähän kauhuissaan myös Hollménin näkemystä siitä, että yksi työehtosopimus ei vastaa enää nykytilannetta paperiteollisuudessa, “koska yritykset ovat eri tilanteessa riippuen siitä, millaisia tuotteita ne tekevät”.

– Vaikka meillä onkin yksi tessi, jokaisella tehtaalla ja jokaisella koneella on oma palkkansa. Meillähän ei ole mitään taulukkopalkkaa. Luulisi, että Jyrki olisi ehtinyt tutustua työehtosopimuksiin sen verran, että hän tuntisi ne edes tuolta osin.

Hän epäilee, että lausunnossa kuuluu tulevan työnantajan, UPM:n ääni. Hollmén aloittaa joulukuun alussa yrityksessä työmarkkinajohtajana. Muutenkin Metsäteollisuus ry:stä on nähtävissä “joukkopako” suuriin metsäkonserneihin, jotka olivat MT:n hajottamisen taustalla.

Hollménin lisäksi työmarkkinapäällikkö Mikko Lehtonen siirtyy UPM:ään työmarkkinajuristiksi ja Stora Enso palkkaa työmarkkinapäällikkö Kimmo Kurjen työmarkkinajohtajaksi. Metsäteollisuus ry:n jätti jo aiemmin työmarkkinajohtaja Jari Forss, joka lähti jo kuusi vuotta sitten Metsä Groupin palvelukseen.

– Kysymys kuuluu, mitä pienet yritykset ajattelevat tällaisesta toiminnasta. Yhteinen huoli on varmaankin, millaisia sopimuksia ne pystyvät meidän kanssamme rakentamaan. Mutta eihän se ole näitä kolmea suurta surettanut, Vanhala toteaa.

Tärkeä ajankohta Paperiliitolle on ensi kesäkuun liittokokous.

– Paperiliitto edustaa edelleen jäseniään ja me totta kai harkitsemme rauhassa jokaista siirtoamme tarkkaan, puheenjohtaja toteaa.

Vanhala huomauttaa, että Metsäteollisuuden jymyilmoituksesta on vain noin kolme viikkoa aikaa.

– 75 vuotta yhteistä taivalta ja sen jälkeen ilmoitetaan, että “katsokaa netistä, mitä tapahtuu”. Se kuvastaa heidän uhoaan. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että työnantajien puolella halutaan rakentaa hyvin yksipuolisia sopimuksia. Nyt olisi syytä jättää uhoaminen vähemmälle, sillä edelleen sopimukseen tarvitaan myös toinenkin nimi.

Mikä on sitten Metsäteollisuus ry:n tuleva rooli?

– Varmaan jonkinlainen elinkeinopoliittinen vaikuttaja, pikku-EK, Petri Vanhala heittää.