Mielen hyvinvointiin voi epävarmuuden ja huolen keskellä kiinnittää huomiota erilaisin keinoin.

Eri ihmisille apu voi löytyä eri asioista. Jollekulle apu voi löytyä mindfulness-harjoituksista, toinen kuuntelee äänikirjaa ja kolmas lähtee lenkille.

-  Varsin moni kokee luontoympäristössä stressin laskevan ja mielen tyyntyvän, kertoo opiskelijoiden mielenterveyttä edistävän Nyyti ry:n toiminnanjohtaja Minna Savolainen.

Sodan herättämistä tunteista on hyvä keskustella jollekulle eikä jäädä niiden kanssa yksin. Toinen ihminen voi olla ahdistavan tilanteen keskellä verraton apu.

-  Keskustelukumppanin on syytä muistaa, ettei lähde vähättelemään toisen kokemusta, Savolainen muistuttaa.

Psykologin ja Itä-Suomen yliopistossa psykologiaa opettavan Tuuli Paajasen mukaan on normaalia, että sota herättää jonkinlaisen reaktion meissä jokaisessa.

-  On inhimillistä, että herää huoli ukrainalaisista, mutta samalla myös huoli omasta perheestä ja kotimaasta.

Yksilölliset tekijät vaikuttavat siihen, mitä kukin Venäjän hyökkäyksen seurauksena murehtii. Jollakin saattaa olla huoli lapsesta, jollakin huoli itsestään. Jotkut voivat miettiä, joutuvatko he rintamalle tai pitäisikö omaa varusmiespalvelusta miettiä uudestaan.

-  Huoli on päällimmäisin tunne iästä riippumatta, oli sitten pieni lapsi tai ikäihminen.

Iäkkäämmällä väestöllä geopoliittisesti lähellä tapahtuva konflikti voi tuoda pintaan traumoja. Ikäihmisillä on toisaalta myös kokemusta siitä, miten sota-ajastakin pystyy selviytymään.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan monen suomalaisen turvallisuudentunne on heikentynyt. Savolaisen mukaan etenkin nuoret tarvitsevat asian käsittelyyn paljon tukea.

-  Nuorilla uutiset voivat herättää hyvinkin paljon irrationaalisiakin pelkoja ja ajatuksia. Voi olla vaikeuksia asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin, jolloin pelon tunne voi kasvaa ylitsepääsemättömäksi.

Nuoret aikuiset ovat eläneet viimeiset pari vuotta hyvin kuormittavassa tilanteessa. Ukrainan tilanne on näkynyt myös opiskelijoiden mielenterveyteen erikoistuneen järjestön Nyytin toiminnassa.

Savolaisen mukaan nuorten valmiudet käsitellä uusia kriisitilanteita ovat nyt heikommat kuin yleensä. Sota Ukrainassa näkyy nuorten huolestuneisuutena ja ahdistuksen kokemuksina, vaikkei peittoakaan alleen muita opiskelijoiden huolenaiheita.

-  Tilanne huolestuttaa opiskelijoita etenkin, kun taustalla on hyvin kuormittava korona-aika. Monella lähtökohdat vastaanottaa tällaista uutta kriisitilannetta eivät ole olleet kovin hyvät.

Jos sotauutiset ahdistavat, median seurantaa kannattaa asiantuntijoiden mukaan tietoisesti rajoittaa. Esimerkiksi juuri ennen nukkumaanmenoa ei kannata lukea itseä ahdistavia uutisia.

Itsensä kanssa voi sopia, että lukee uutisia joka päivä vaikka 15 minuutin ajan.

-  Uutisvirran seuraamiseen koukuttuu tosi helposti. Oma mieli harhautuu ajattelemaan, että jos koko ajan reaaliajassa seuraa mitä tapahtuu, pysyy tilanteen päällä, eikä mitään yllättävää pääse tapahtumaan. Tosiasiassa jatkuva uutisvirran seuraaminen vain pahentaa omaa oloa, Savolainen sanoo.

Median lukemisessa kannattaa myös muistaa lähdekritiikki. Kauhuskenaarioita ajatellessa on hyvä tehdä itselle selväksi, mistä kyseinen ajatus on tullut. Sanooko niin asiantuntija tai virallinen taho vai onko kyseessä naapurin arvio tapahtumien kulusta?

Omien ajatusten kohdalla voi miettiä, onko kyseessä oma ajatus tai pelko vai tosiasia.

-  Vaikka se voi huolena tai pelkona olla validi, se ei välttämättä ole tosiasia, Paajanen muistuttaa.

Jos ajatukset alkavat pyöriä uhkakuvien ympärillä, kannattaa itselleen varata aikaa ajatusten työstämiseen.

Paajanen ohjeistaa antamaan itselle luvan ajatella sotaa, mutta rajaamaan murehtimiseen käytettävän ajan. Samaan tapaan kuin uutisten seurannan kanssa jokaisesta päivästä voi varata vaikka 15 minuuttia, jonka aikana huolia työstää.

-  Lapsilla voi olla huolisyöppö, jolle syöttää huolia, aikuisille se voi olla vaikka huolipurkki.

Pelon aiheen voi sanoittaa itselleen ääneen tai kirjoittaa paperille esimerkiksi näin: ”Tämä on ajatus, tämä on pelko, mutta tämä ei ole fakta”. Myös rauhoittavia faktoja voi kirjoittaa itselleen ylös, esimerkiksi näin: ”Suomessa ei ole sotaa.”

Monia voi auttaa myös ajatella, että Suomessa on ihmisiä, joiden työ on varmistaa, että kaikki on hyvin. Ajattelemalla näin voi helpommin keskittyä omiin velvollisuuksiin murehtimisen sijasta.

Myös hyväntekeväisyyteen lahjoittamisella voi Paajasen mukaan olla ahdistusta vähentävä vaikutus. Lahjoittamisesta tulee olo, että on konkreettisesti tehnyt jotain asian eteen.

Lahjoittaminen voi myös vahvistaa ajatusta, että kun itse lahjoittaa toisten hyväksi, niin myös suomalaisia autettaisiin tarvittaessa.

-  On rauhoittava ajatus, että tässä maailmassa on niin paljon hyvää tarkoittavia. Se voi toimia voimaannuttavana ajatuksena, sanoo Paajanen.

Suurien kriisien keskellä omasta mielenterveydestä voi pitää huolta ylläpitämällä normaaleja rutiineja ja huolehtimalla siitä, että muistaa liikkua.

-  Jos kehossa on stressi- tai ylivireystila, niin pienikin liike, kävely, ulkoilu tai venyttely voi purkaa ylivireyttä, Paajanen neuvoo.

Hyvinvoinnin peruspalikat, kuten syöminen, liikkuminen ja nukkuminen ovat kriisitilanteissa korostetun tärkeitä. Arjen rutiineilla voi alkaa rakentaa poispääsyä synkistä ajatuksista.

Savolaisen mukaan kaikkein tärkein keino on muistaa, että elämän täytyy jatkua. Savolainen korostaa, että toiveikkuutta ja uskoa tulevaisuuteen ei saisi menettää. Asiat järjestyvät aina jollakin tavalla.

Jos kotikonstit eivät tepsi, murehtimisen takia menettää yöunia ja ahdistus saa elämästä vallan, asiasta keskusteleminen asiantuntevan ihmisen kanssa voi auttaa.

Keskusteluapua voi hakea esimerkiksi työterveyshuollosta, Mieli Suomen Mielenterveys ry:n Kriisipuhelimesta tai nuorille suunnatusta Sekasin-chatista. Mitä varhaisemmin apua hakee, sen parempi.

STT-Anniina Korpela