Kolumnit
14.5.2025 15:00 ・ Päivitetty: 14.5.2025 13:53
Ukrainassa ei käydä virtuaalisotaa – ilmaiskut tuottavat samanlaista jälkeä kuin Guernicassa 1937 ja Helsingissä 1944
Persianlahden sota 1990-luvun alussa muistutti kotisohvilta katsottuna jonkinlaista videopeliä.
Yhdysvallat syöksi Kuwaitin miehittäneen Irakin niskaan kauko-ohjattuja täsmäpommeja, jotka poksahtivat kohteisiinsa erehtymättömällä tarkkuudella.
Näin amerikkalaiset ainakin tahtoivat sodan esittää, sekä kotirintamalle että muulle maailmalle.
Vietnamin katastrofista oli opittu yleisen mielipiteen merkitys: että tiedonvälitys paikan päältä oli pidettävä tiukasti kontrollissa. Välillä tuntui kuin kuvamateriaalit olisi tuotettu elokuvastudioilla.
Yhdysvaltain huipputeknologia näytti takaavan sen, että vihollista ei tarvinnut enää kohdata taistelukentällä ”silmästä silmään”.
Pelätty maasotavaihekin oli täydellisen ilmaherruuden turvin yksipuolista teurastusta ja ohitse sadassa tunnissa.
Ukrainan uutiskuvat ovat olleet jo kolmen vuoden ajan kaikkea muuta kuin virtuaalitodellisuutta.
KUWAITIN vapauttamisen ajateltiin osoittavan suuntaa. Kylmän sodan jälkeisessä maailmassa paha saisi palkkansa, nopeasti ja ”siististi”.
Irakin verinen diktaattori Saddam Hussein tosin syrjäytettiin ja hirtettiin vasta 2000-luvun puolella, kun amerikkalaiset tarvitsivat World Trade Centerin iskujen jälkeen päitä vadeille.
Ensimmäiseksi tässä terrorisminvastaisessa sodassa oli kaadettu Afganistanin Taliban-hallinto, mutta se osoittautui Pyrrhoksen voitoksi.
Yhdysvaltain johtama kansainvälinen yhteisö ei saanut maata rauhoitetuksi, vaan vetäytyi 20 vuoden jälkeen häntä koipien välissä talibanien tieltä.
Teknologis-taloudellisen ylivoiman rajat tulivat vastaan, kun sotilaalliset kohteet karkasivat kartalta. Miljoonien dollarien ohjuksista ei ollut pidemmän päälle hyötyä, jos niille ei löytynyt tuhottavaksi kuin yhdentekeviä hökkeleitä.
Innovaationa ovat esiintyneet droonit, jotka näyttävät lasten leluilta. Ne ovat halpoja mutta murhaavia.
UKRAINAN uutiskuvat ovat olleet jo kolmen vuoden ajan kaikkea muuta kuin virtuaalitodellisuutta. Ilmaiskut asutuskeskuksiin tuottavat samanlaista jälkeä kuin Guernicassa 1937 tai Helsingissä helmikuussa 1944.
Ilman modernia teknologiaa siellä tuskin pärjäisi kumpikaan osapuoli, mutta rintamilla kaivetaan puolustuslinjoja maahan kuin ensimmäisessä maailmansodassa.
Innovaationa ovat esiintyneet droonit, jotka näyttävät lasten leluilta. Ne ovat halpoja mutta murhaavia.
Suomi on ollut peliteollisuuden pieni suurvalta, jonka nyrkkipajoista kasvaneet yritykset ovat jalostaneet huippuunsa myös virtuaalista tappamista.
Pitäisikö sitä kutsua edistykseksi, jos tätä kehityskapasiteettia valjastettaisiin nyt tositoimiin, kun maa toisensa jälkeen pistää pelimerkkinsä varusteluun?
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.