Unkarilainen pitkän linjan toimittaja Andras Desi näkee nykytilanteen melko toivottomana, mutta korostaa, ettei mikään ole mustavalkoista.

Oikeistopopulistista Fidesz-puoluetta johtava pääministeri Viktor Orban on kerännyt ympärilleen mediaimperiumin. Raportin mukaan liikevaihdolla mitattuna Orbania tukevat tiedotusvälineet hallitsevat noin 80:tä prosenttia Unkarin mediamarkkinoista.

Kaikkia tilanne ei Unkarissa häiritse. Desi sanoo, että monet eivät oikeastaan piittaa lehdistönvapaudesta.

Unkarin mediamarkkinoita tutkinut apulaisprofessori Agnes Urban kertoo yllättyneensä itsekin siitä, kuinka suuren mullistuksen koko järjestelmä on käynyt läpi tällä vuosikymmenellä.

Lehdistönvapauden rapistumisen voi katsoa alkaneen vuonna 2010, kun Viktor Orban nousi uudelleen valtaan. Rapistumiseen johtanut polku alkoi kuitenkin paljon aiemmin.

Fidesz-puolue hävisi parlamenttivaalit vuonna 2002. Yleinen tulkinta on, että tuolloin tappiosta sisuuntunut Orban ymmärsi, että voittoja politiikassa voi saavuttaa mediaa hallitsemalla.

– Hänen strategianaan oppositiovuosina oli se, että Fidesz panosti voimakkaasti tarvittavan tuen haalimiseen mediasta, Urban kertoo.

Orban otti rinnalleen kouluaikaisen ystävänsä, liikemies Lajos Simicskan, joka käytännössä loi Fidesziä tukevan mediaimperiumin. Sittemmin vuonna 2015 Orbanin ja Simicskan välit kariutuivat.

– Käytännössä Orbanin idea oli silloin jollain tapaa monipuolistaa mediakontaktejaan, koska hän tajusi, ettei hän voi olla riippuvainen vain yhdestä mediaomistajasta, vaikka taustalla olisikin ystävyys, Urban sanoo.

Välirikon jälkeen Orban haali lähipiiriinsä uusia liikemiehiä, oligarkkeja, joiden kautta hän sai yhä enemmän vaikutusvaltaa mediayhtiöissä.

Urban huomauttaa, että suurimmalla osalla Orbanin uusista ystävistä ei juurikaan ollut kokemusta mediabisneksestä. Siksi Orbanin oli entistä helpompi levittää laajalle omia kampanjoitaan.

Unkarin mediassa läpimenevän propagandan määrästä kertoo paljon Urbanin mukaan se, että venäläiset toimijat kuten Radio Sputnik tai Russia Today eivät juuri ole aktiivisia unkarilaisilla markkinoilla.

– Niiden ei yksinkertaisesti tarvitse olla aktiivisia. Se olisi Venäjän kannalta vain rahanhaaskausta, kun Unkarin valtiollinen media ja muut hallitusta tukevat tiedotusvälineet hoitavat jo saman asian.

Viime vuonna Unkarissa perustettiin Keski-Euroopan lehdistö- ja mediasäätiö Kesma, johon keskitettiin lähes 500 tiedotusvälineen omistus. Mediayhtiöiden aiemmat omistajat käytännössä lahjoittivat verkkomediansa, sanomalehtensä sekä televisio- ja radiokanavansa uudelle säätiölle. Säätiö hallitsee esimerkiksi lähes kaikkia Unkarin alueellisia sanomalehtiä.

– Se oli hyvin absurdia, jopa täällä Unkarissa. Me emme tyypillisesti ole enää yllättyneitä uusista käänteistä, mutta yhtiöiden lahjoittaminen säätiölle oli todella yllätys, Urban huomauttaa.

Unkarin median tilaa seuraavassa ajatushautomo Mertekissä mukana oleva Urban ihmettelee Orbanin strategiaa, sillä laaja omistuksen keskittäminen nosti Unkarin rapistuvan lehdistönvapaustilanteen uudestaan kansainväliseen valokeilaan.

– Tilanne oli jo painumassa taustalle, mutta säätiön vuoksi siitä tuli uusi puheenaihe eurooppalaiseen keskusteluun, Urban sanoo.

Vuosien saatossa Orbania tukevalle medialle on valunut suuret määrät EU-rahaa. Urban selittää, että esimerkiksi rakennushankkeisiin saatuja tukirahoja on kanavoitu uudelleen suosiollisille mediayhtiöille.

– On kohtuullisen selkeää, että koko järjestelmä on oikeastaan EU:n rahoittama, mutta ehkä tämä voitaisiin jotenkin lopettaa, Urban pohtii.

Hän uskoo, että oikeusvaltioperiaatteen kytkeminen EU:n budjettiin voisi auttaa estämään tukirahojen valumisen vääriin kohteisiin.

Urban uskoo, että Unkarin tilanne voi kääntyä vielä toiseen suuntaan, sillä Orban on hänen mukaansa tehnyt myös erittäin huonoja strategisia siirtoja. Esimerkiksi hän nostaa Fideszin masinoiman kampanjan EU-komission puheenjohtajaa Jean-Claude Junckeria vastaan.

– Se oli väärä strategia, joka johti lopulta Fideszin aseman heikkenemiseen (EU-parlamentin puolueryhmittymä) EPP:ssä ja eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Unkarissa vapaa media toimii erityisesti itsenäisinä verkkojulkaisuina. Agnes Urban mainitsee, että yksi vapaan median viimeisistä linnakkeista Unkarissa on kaupallinen televisiokanava RTL, joka on onnistunut säilyttämään uutisoinnissaan tasapuolisuuden. Uutistarjonta ei kuitenkaan ole suuressa roolissa kanavan profiilissa.

Andras Desi on toiminut viime vuodet freelancetoimittajana. Hän näkee, että vapaan median pulmana on rahan ja yleisön puute.

– Netissä voin kirjoittaa ja julkaista, mitä lystään, mutta kukaan ei välitä. (Unkarissa) ei ole työkaluja, joilla pystyisi puuttumaan hallituksen hallitseman valtamedian viesteihin, Desi sanoo.

Desi on myös avustanut kansainvälistä Toimittajat ilman rajoja -järjestöä, joka tekee vuosittain vertailun maailman lehdistönvapaustilanteesta. Vuonna 2013 Unkari oli listauksessa vielä sijalla 56, mutta tänä vuonna se ylsi enää sijalle 87. Vertailun mukaan Unkaria parempi tilanne on esimerkiksi Kirgisiassa, Tunisiassa ja Norsunluurannikolla.

Tilanne ei kuitenkaan ole niin lohduton kuin esimerkiksi Venäjällä, Ukrainassa tai Turkissa, sekä Desi että Urban sanovat. Unkarissa vapaaseen mediaan kohdistuva painostus on henkistä ja taloudellista, mutta fyysiseltä väkivallalta on vältytty.

Käytännössä painostus näkyy esimerkiksi siinä, että itsenäisten julkaisujen on vaikea saada haastatteluja tai tietoja valtionhallinnolta. Lisäksi toimittajien pääsyä parlamenttirakennukseen on rajoitettu.

– Tietopyyntöjä tehdessä on oltava hyvin kärsivällinen ja lopulta valmis jopa haastamaan hallinto oikeuteen, Desi selittää.

Itsenäinen jutunteko voi johtaa myös syytteiden nostamiseen. Desi kertoo, että kriittisten juttujen kirjoittajia uhkaillaan monesti oikeusjutuilla.

– Sitä varten hallituksella ja valtionhallinnolla on käytössään pitkä liuta lakifirmoja, Desi sanoo.
STT–Heta Hassinen