Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Urheilu ei ole reilua peliä

Urheilua kunistellaan käsitteellä fair play, reilu peli. Kaukana siitä. Sopupelit, doping, verojen kiertäjät ja kaiken maailman ahneet onnenonkijat liepeillä ja sisällä. Suomen olympiakomiteassa ja Valossa on paljastettu surullinen varojen väärinkäyttö nimenomaan urheilujohtajien ja johtavien toimijoiden keskuudessa. Valtion varoilla on hoideltu omia etuja ja urheilun asia on kehnolla tolalla.

OKM:n (ministeriö) tarkastajat ovat paljastaneet hämäryyksiä. Paria miljoonaa valtion rahoja on takaisinperinnässä. Silti suuri osa näistä päättäjistä jatkaa yhäkin johtamassa ja rahastamassa Suomen urheilua.

Urheilumme johto mokailee taloiusasioissa. Muistammehan SVUL:n taloukatastrofin ja nyt 3 miljoonan hiihtotappion MM-laduilla Lahdessa.

Tilanne on yhtä käsittämätön kuin köyhien ääni rikkaille.

Suksien survaisu on jo tapahtunut. Kuume nousee. Kihelmöivää odotusta lajissa, jota olemme kautta aikojen rakastaneet. Talven huippu Korean talviolympialaisissa helmikuussa. Seurantaa riittää myös tässä talvilajin uudistuksissa. On uusia kohdelajeja erilaisille suksille ja entisissä matkat myllertävät pituus- ja tyylieroin.

***

USA:ssa osataan sovittaa urheilu viihteen kautta kiinnostavaksi. Esimerkkinä vaikkapa formulakisat Teksasissa toissaviikonvaihteena. Upeisiin maisemiin oli saatu mukaan entinen presidentti Bill Clinton jakamaan pyttyjä ja antamaan urheilupitoisia haastatteluja auliisti kaikille halukkaille toimittajille. Kuten myös Suomeenkin.

Aina rento ja hyväntuulinen Usain Bolt venytti ilmakaarijoustaan ja haastatteli bodiumlle yltäneitä. Koettiin siis myös sellainen harvinaisuus, että Bolt kyseli toisen maailmankuulun urheilijan Kimi Räikkösen kuulumisia.

USA:ssa urheilu ei ole maailman vakavin asia. Siinä osasyy amerikkalsylivoimaan maailman urheilukentillä. Sympaattinen Bolt on markkinamies parhaasta päästä. Seuraavat askeleet hän ottaa jalkapalloilijana Saksassa ja Englannissa. Rahapussit pullistelevat monilla.

Meksikon formulat sisälsi dramatiikkaa. Hamilton ja Vettel kolaroivat. Hamiltonista tuli jo nyt maailmanmestari. Verstappen on ratojen huimapää ja röyhkeys. Nyt tuli voitto. Valtteri Bottas on tyylikäs ja järkevä herrasmies. Sekä ryhmätoimija. Räikkönenkin paranee iän ja perheen myötä.

***

Valmentaja on pallopelien aivot. Hänellä on monipuolinen vastuu. Hänellä tulee olla tietoa ja taitoa sekä ihmistuntemusta. Joukkueen tuloksellisuus ei silti riipu yksin valmentajasta. Hänellä on käytössään ryhmä pelaajia, joita ei ainakaan kaikkia hän itse ole valinnut työvälineikseen.

Useinkin valmentajan ominaisuudet mitataan tulos tai ulos periaatteella. Paikka on hyvinkin tuulinen. Ammattitasolla pallopelit ovat mitä suurimmassa määrin liiketoimintaa, jolloin markkinatalous vallitsee. Voittajia on vähän.

Isolla rahalla omistaja voi ostaa vaikkapa rankingin parhaat pelaajat, mutta menestys ei ole silti takuutavaraa. Yhteenkuuluvuus ja joukkuepelin onnistuminen ovat avainsanoja.

Valmentaja luo peliin strategian. Mikä se on, rakentuu paljolti pelaajiston kyvyille osata ja myös toteuttaa taitojaan. Eli nopeus,liikkuminen, pallonkäsittelytaito, osoitteelliset syötöt ja taito sekä ampua että ehtiä puolustukseen eliminoimaan vastustajan aikeita.

Jalkapallossa toteutetaan monilla koostumuksilla tulosta. Olivat rakennelmat sitten 2-3-5, 4-4-2. tai mikä muu tahansa, niin päämääränä on oma maali nolla ja latoa hyökkäyspäähän niin monta osumaa kuin sielu ja taito sietävät.

Miten taitavat pelaajat syntyvät. Aika usein köyhät katupojat lämpimissä maissa temppuilevat kuoppaisilla raiteilla pallokontrollia. Sieltä on noussut moni huutolaispoika miljonääriksi.

Suomen naisfutaajat antoivat energisen ja hyökkäysvoittoisen taidon näytteen MM-karsinnassa Serbiaa vastaan. Oli ruotsalaiskomento valmennuspuolella. Mutta, mutta. Missä maalien tekemisen osaaminen? Ei ainoatakaan. Onneksemme Serbialta lipsahti yksi omiin.

***

Usain Boltin yksi valmentaja Jermaine Shand on ollut vierailumatkalla Suomessa. Hän kiteytti yhtenä ohjeena suomalaaisille Harjoittelun määrän sekä keskittymisen tärkeyden. Göran Stubb pestasi Suomen lätkän nosturiksi 1972 Sapporon olympialaisten peruna Kanadan huipun Carl Brewerin. Tuskin rahat riittävät nyt vastaavaan, tuumari Göran.

Kohtapuoliin kerron usean muunkin urheilumme tilasta huolestuneen vastaavia aatoksia. Joukossa muun muassa valmentajien legendaarinen valmentaja Kallu Tuominen. Urheiluhan on meille kaikille suomalaisille ikiomaa ja siksi sen kehittämiseen sallitaan laaja-alaista tuumausta. Niin amatöörien kuin alan ammattilaistenkin.ttilaistenkin.

Kyllä niitä jyviä varmaan löytyy. Ei yrittänyttä laiteta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Tuoko varhaiskasvatus apua lukutaidottomuuteen?

Hallitus on antamassa esitystä varhaiskasvatuksen laadun nostamiseksi. Ajatus on kannatettava.

Laatua nostetaan kiristämällä lastentarhanopettajien pätevyysvaatimuksia. Tulevaisuudessa opettajaksi kelpaa vain kasvatustieteiden kandidaatti. Tällä hetkellä lastentarhanopettajilla voi olla myös sosionomin tutkinto.

Tarkoitus on, että vuonna 2030 henkilökunnasta 2/3 on suorittanut korkeakoulututkinnon ja 1/3 ammatillisen lastenhoitajan tutkinnon. Tällä hetkellä yliopistokoulutuksen saaneista lastentarhanopettajista on pulaa. Ala on huonosti palkattu, maisterit hakeutuvat muualle. Toivoa sopii, että varhaiskasvatukseen suunnattu sosionomitutkinto on tulevaisuudessa yhtä suosittu kuin nyt, vaikka nimike ei enää olekaan lastentarhanopettaja. Jollei näin ole, olemme hyvistä suunnitelmista huolimatta pulassa. Päiväkodeissa pelätään, että uutta yliopistokoulutettua maisterisväkeä ei ennätetä saada eläkkeelle lähtevien nykyisten lastentarhanopettajien tilalle.

Ei riitä, että osa pärjää hyvin.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen rinnastaa varhaiskasvatuksen uudistuksen aikanaan tehtyyn koulutusjärjestelmän uudistukseen, jossa opettajaseminaarit vaihdettiin yliopistoihin. Muutos oli aikoinaan hyvä, mutta taso horjuu nyt. Toivoa sopii, että varhaiskasvatuksen uudistus parantaisi lasten mahdollisuuksia peruskoulussa ja vähentäisi tulevaisuudessa koulupudokkuutta.

Vuosituhannen alussa 0,29 prosenttia oppilaista ei saanut lainkaan peruskoulun päästötodistusta. Nyt luku on noussut 0,54 prosenttiin. Lisäksi liian monen peruskoulunsa päättävän luku- ja kirjoitustaito on alle arvostelun. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on todennut, että joka kahdeksas peruskoulun loppuvaiheessa oleva poika ei osaa lukea niin hyvin, että menestyisi jatko-opinnoissa tai työelämässä.

Pelkään pahoin, että meneillään oleva ammatillisen koulutuksen reformi ei heidän tilannettaan paranna. Reformissa vähennetään lähiopetusta kouluissa ja siirretään opetusvastuuta työpaikoille. Ei riitä, että osa pärjää hyvin.

Varhaiskasvatuksen laadun nostaminen helpottaa varmasti heikoimpien tietä tulevaisuudessa, mutta tulokset näkyvät vasta 20 vuoden kuluttua. Tämäkin sillä varauksella, että varhaiskasvatuksen eriasteisiin koulutuksiin saadaan nopeasti tarpeeksi opiskelijoita.

On hyvä muistaa, että tulevaisuus on nyt, ei 20 vuoden päästä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

Kolumni

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja.

SDP on yhteiskuntaa ja työelämää uudistava arvopuolue, kirjoittaa Lauri Ihalainen

Olen iloinen siitä, että SDP:ssä käydään moniarvoista keskustelua puolueen visiosta, strategiasta ja näiden pohjalta poliittisista arkitavoitteista seuraavalle vaalikaudelle. Puoluetoimiston väki on rakentanut innostavia jalustoja tälle keskustelulle.

Lähtökohtana on, että olemme tulevaisuuteen suuntaava liike, joka on ratkaisuhakuinen, yhteiskuntaa uudistava ja yhteistyökykyinen arvopuolue. SDP:n tulee olla kansanliike, joka tarjoaa ihmiselle väylän osallisuuteen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa ja omassa elinpiirissään.

Voidakseen uudistaa yhteiskuntaa puolueen pitää uudistua. Puolueen tehtävänä on tukea ihmisten aitoja valintoja ja luoda positiivista turvaa muutosten keskellä yhteiskunnallisilla ja työelämäuudistuksilla.

Nyt ei pidä kadottaa aloitteellisuutta.

SDP:n tulee jatkossakin olla tasa-arvoa tavoitteleva puolue. Ydinasia on, että Suomi on tasa-arvoisia mahdollisuuksia tarjoava sivistys- ja osaamisyhteiskunta. Puolueen pitää antaa ääni hiljaisille ja heikoimmille. SDP:n tehtävänä on vahvistaa luottamus- ja sopimusyhteiskunnan toimivuutta ja varmistaa, ettei hyvinvointiyhteiskuntaa hilata markkinayhteiskunnaksi.

Tehtävämme on olla aloitteellinen rakentaja. Tässä ajassa tarvitaan hyvinvointiyhteiskunta 2.0, jossa tarkennetaan hyvinvointiyhteiskunnan tehtävät ja rakennetaan kumppanuusraamit julkisen ja yksityisen sektorin välille. SDP:n historiallinen tehtävä on olla tämän uudistuksen kärjessä ja varmistaa, ettei hyvinvointiyhteiskuntaa rapauteta pala kerrallaan.

Meidän on löydettävä keinot palkansaajien pärjäämiseen työn murroksen ja teknologisen kehityksen, digitalisaation sekä tekoälyn maailmassa. Näiden ratkaisujen hakeminen on syvällä puolueen identiteetissä. Nyt ei pidä kadottaa aloitteellisuutta, palkansaajat tarvitsevat tukea työelämätavoitteisiin, joissa muutosvalmius ja muutosturva ovat tasapainossa. Meidän arvopohjassamme työ on enemmän kuin vain keino tulla taloudellisesti toimeen.

Työelämän murrosta on tutkittu ja ennustettu laajasti. Johtopäätökset ovat olleet ristiriitaisia mm. työn polarisaatioon ja työn riittävyyteen liittyen. Yksi yhdistävä tekijä – punainen lanka – on kuitenkin elinikäinen oppiminen. Työn ja oppimisen ”liitto” ja kaikkien osaamisen päivittäminen on keskeisin keino, jolla ihminen toisaalta löytää tiensä ja toisaalta pysyy mukana työmarkkinoilla.

SDP:llä on ay-liikkeen kanssa yhteystyössä kaikki edellytykset toimia aloitteellisena ja ratkaisuja edistävänä liikkeenä työelämän uudistamisessa.

Teknologinen kehitys sekä hävittää että luo samanaikaisesti uutta työtä. Uudet työpaikat edellyttävät erilaista kykyä, tietoa ja taitoja, myös sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja. Parempi koulutustaso nostaa työllisyysastetta, pidentää työuria ja lisää joustavuutta. Yksittäisen työpaikan turvaamisen painopiste siirtyy työntekijöiden työllisyyden turvaamiseen työstä ja ammatista toiseen.

Edelleen yli 60% palkansaajista työskentelee kokoaikastyöyhteisössä. Kuitenkin työn tekemisen muodot lisääntyvät ja työntekijät voivat lyhyellä aikavälillä liikkua kokoaikaisen, pätkätyön, itsensä työllistämisen, koulutuksen ja työttömyyden välillä. Olennaista on tehdä muutos työn tekemisen muodosta toiseen turvaamiseksi. Siinä keinoina ovat koulutus ja kattava työttömyysturva sekä työntekijöiden ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden tukeminen.

SDP:llä on ay-liikkeen kanssa yhteystyössä kaikki edellytykset toimia aloitteellisena ja ratkaisuja edistävänä liikkeenä työelämän uudistamisessa. Tässäkin on tärkeää siirtyä puolustuksesta aloitteen tekijäksi.

SDP:n tulee nähdä työelämän uudistaminen niin, että pystymme hahmottamaan yhtä aikaa työelämän murroksellisuutta ja työvoimapolitiikalle asetettavia tavoitteita. Meidän on liitettävä koulutus keskeiseksi työelämän uudistuksen kohteeksi ja ymmärrettävä, että työn tulee joustaa myös perhe-elämän tarpeille.

SDP:n tulee antaa työelämän murroksessa ihmiselle tukea, toivoa ja ratkaisuvaihtoehtoja sekä kanava vaikuttaa. SDP voi järjestää Kättä Päälle -hankkeen kokemusten pohjalta kaikille avoimia työn tulevaisuutta käsitteleviä työpajoja. SDP voisi tarjota kansalaisyhteiskunnalle äänen ja keskustelufoorumin sekä ottaa ihmiset mukaan löytämään tulevaisuuden työelämän kehittämistavoitteita.

Työnantajille hyvä muistisääntö on, että voit ostaa ihmisiltä aikaa, läsnäoloa ja ammattitaitoa, mutta et voi ostaa motivaatiota, iloisuutta, innostusta, luovuutta, kehityshalua ja sitoutumista. Ne sinun pitää ansaita.

Liian moni kokee arvottomuuden, tarpeettomuuden ja turvattomuuden tunnetta. Kaikki tämä on vaikuttanut myös ihmisten suhtautumiseen puolueeseemme.

Työtä ja toimeentuloa ei pidä repiä irti toisistaan. Tarvitsemme kuitenkin työn, toimeentulon ja sosiaaliturvan toisiaan tukevaa yhteensovittamista. Keskustelu liittyy myös siihen, mitä johtopäätöksiä seuraa osittaisen perustulokokeilun jälkeen. SDP:llä on hyvät valmiudet tähän keskusteluun. Meidänkin pitää pohtia onko ns. negatiivisen tuloveron mallista jotakin itua tähän keskusteluun.

SDP:n arvostus ja kannatus on rakentunut työn liikkeen, turvallisuuden rakentamisen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittäjän kautta. Kaikki nämä kiinnittymiskohteet ovat murroksessa ja ihmiset ovat epävarmoja tulevaisuudestaan. Liian moni kokee arvottomuuden, tarpeettomuuden ja turvattomuuden tunnetta. Kaikki tämä on vaikuttanut myös ihmisten suhtautumiseen puolueeseemme.

Meidän tehtävämme on rakentaa ihmisille toivoa paremmasta ja pitää kaikki mukana. Meidän politiikkamme voima on sinnikkyys ajaa tasa-arvoisuutta ja rakentaa yhteisvastuuta yli sukupolvien. Hyvätkään ohjelmat eivät riitä, jos meiltä puuttuu liikkeenä poliittinen sielu myötäelää ja tavoittaa ihmiset myös tällä tunnetasolla.

Lauri Ihalainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustajaja.

Kolumni

Reijo Päivärinta

Mielipide: Presidentti Niinistö ja pääministeri Sipilä! Pankaa yli-intoinen puolustusministeri kuriin

Tuula Haatainen toi vaalikisassaan jämäkästi esiin maamme poliittisen johdon asevientipolitiikan, josta vientilupien osalta vastaavat viime kädessä presidentti, pääministeri sekä ulko- ja puolustusministerit. Voin todeta, että Suomen laiton asevienti sotaa käyvin maihin on alkanut jo 1960-luvulta ja että silloin rikottiin yksiselitteisesti sekä Pariisin rauhansopimusta että Suomen YK:ssa tekemiä sitovia päätöksiä olla viemättä sotamateriaalia sotia käyviin maihin. Rauhansopimuksen rikkomisen osalta ei jää mitään jossiteltavaa.

Kansainvälisen oikeuden silloiset parhaimmat asiantuntijamme Erik Castren ja Allan Rosas arvioivat tutkimuksessani yksiselitteisesti, että Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta kaiken sota-aseviennin. Sopimushan sanoi, että ”Suomi älköön ylläpitäko sotamateriaalin tuotantokoneistoa yli sen, mikä on tarpeen omien puolustusvoimien ylläpitämiseen”.

Sopimuksista huolimatta veimme jatkuvasti esimerkiksi rynnäkkökivääreitä Lähi-idän sotaa käyville valtioille. Kun tein aikanani Tampereen yliopistossa aiheesta opinnäytettä, puolustusministeriö vaikeutti työtäni. Ministeriön virkamies ei edes suostunut kertomaan, mitkä tehtaat tuottavat Suomessa asemateriaalia, vaikka tieto oli laajasti julkista. Miten on tänä päivänä?

Nyt peli on vihellätävä Tuula Haataisen esittämällä tavalla poikki. Näin tekee myös Norja. On ikuinen häpeä maallemme, että panssarimme ovat tänään mukana tuhoamassa Saudi-Arabian toimesta Jemenin siviilejä, sairaaloita ja kouluja.

Presidentti Niinistö ja pääministeri Sipilä! Pankaa yli-intoinen puolustusministeri kuriin ja palauttakaa vihdoinkin luottamus maamme asevientipolitiikkaan. Millä oikeudella ja moraalilla Suomen puolustusministeriö puoltaa vientilupia kuolemankaupalle Lähi-idän siviilejä tappamaan?

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Heikki Puolamaa

Mielipide: Oma työurani on kestänyt 50 vuotta – tällaiset kepitykset heikko-osaisia kohtaan on estettävä heti

Esitän, että ei leikata kenenkään työttömyyskorvauksia. Niille työnhakijoille, jotka pystyvät täyttämään mallin vaatimukset, maksetaan tuo 4,65 %. Työn hakukin aiheuttaa kuluja, kuten esimerkiksi erinäiset järjestelyt ja matkat.

Maanantaina 22.1. A-studiossa työministeri Jari Lindström totesi, että työttömiä ei pakoteta vaan patistetaan aktiivisuuteen. Keskustelussa oli myös Tiina, joka kertoi kokemuksiaan viiden vuoden työttömyydestä ja aktiivimallin vaikutuksista hänen elämäänsä: ”Malli aiheuttaa monille alakuloa, uupumusta, masennusta… Tällaiset paineet johtavat mielenterveysongelmiin ja sitten elämänote karkaa käsistä. Seurauksena on tylsistyminen ja masennuslääkitykset…”

TV1:n Perjantai-illassakin oli työttömien kohtaloita, rankkaa. Siis nyt tukea työttömille!

Kun päivärahoja leikataan, aiheuttaa se paineita ja kustannuksia TE-toimistoille ja Kelalle. Asumis-, toimeentulo- ja työmarkkinatukihakemukset ruuhkauttavat byrokratiaamme. Nämä aiheuttavat kohtuuttomia lisäkustannuksia viranomaiskäsittelyissä.

Luontevasti kannustamalla ja aktivoimalla työttömiä työpaikat ja työntekijät kohtaavat. Tällöin yhteiskunnan kustannukset jakaantuvat oikeudenmukaisesti ja kunnioittaen tasa-arvoa. Tämä on inhimillistä säästöä myös tukikuluissa.

Suunnitelmissa oleva Aktiivimalli II, jossa työttömän pitää osoittaa aktiivisuutta 12 viikon aikana viikoittain – ja jos ei osoita, seuraa 60 päivän karenssi. Tällaiset kepitykset heikko-osaisia kohtaan on estettävä heti. Onneksi oma työurani on kestänyt 50 vuotta, ei työttömyyttä eikä tarvetta asioida työvoimatoimistoissa. Olen ollut töissä eri puolilla Suomea yli kymmenellä paikkakunnalla. Ei mitään pakkoa, vaan kun on tarvittu tekijää, niin miehän menin.

Kolumni

Tellervo Haapasalo-Koukku

Mielipide: Hävetkää demarit

Vaikka gallupit lupasivat Niinistölle voittoa, kyllä hävettää demarien äänestyskäyttäytyminen. Monilla varmaan alkoi naama sinertää kuin sydänvikaisella, kun piti loikata kokoomukseen kelkkaan.

Vanhana demarina en varmaan ole ajan tasalla kun en ymmärrä tuota kokoomuksen suosiota näissä vaaleissa. Itse en ole ikinä äänestänyt kokoomuslaista tai muutakaan porvaria, enkä varmasti tule äänestämäänkään, olkoon vaikka kuinka suosittuja ehdokkaita.