Uutta kokeessa oli se, että ICBM-ohjuksen matka onnistuttiin katkaisemaan liikkuvalta alustalta laukaistulla torjuntaohjuksella. Tämä voi lisätä huomattavasti torjuntajärjestelmän kattavuutta kiinteisiin asemiin verrattuna.

Kohde tosin ei ollut aito taistelukärki, ja se muun muassa liikkui hitaammin kuin vastaava kohde tositilanteessa.

Vaikka kyseessä oli vasta Aegis-torjuntajärjestelmän kehitystyöhön liittyvä testi, nähtiin sillä myös asevoimien ulkopuolella mahdollisesti pitkäkantoisia vaikutuksia ydinasetasapainoon koko maailmassa.

Venäjän toisen iskun kyky ei ole vielä uhattuna

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettajan Oscar Lasseniuksen mukaan Tyynenmeren ohjuskoe ei itsessään vielä mullista kauhun tasapainoa, eli suurimpien ydinasevaltojen kykyä kostaa, jos niitä vastaan hyökätään. Strateginen viestiminen on asia erikseen.

– Kyllähän sitä hehkuttamistakin aina jostain syystä tehdään, Lassenius sanoo.

Jos Yhdysvallat todella onnistuisi kehittämään operatiivisen, uskottavan ja kooltaan riittävän torjuntajärjestelmän, olisi muiden vastaus siihen Lasseniuksen mukaan todennäköisesti oman hyökkäyskyvyn parantaminen ja ydinkärkien määrän lisääminen.

Tällä hetkellä esimerkiksi Venäjällä on ydinasekalustoa niin paljon, että joudutaan menemään pitkälle tulevaisuuteen, ennen kuin sen vastaiskun kyky merkittävästi rajoittuisi Yhdysvaltain paremmasta torjuntakyvystä, Lassenius sanoo. Lisäksi Venäjä on kehittänyt uusia asejärjestelmiä, joihin ballististen ohjusten torjuntakyky ei välttämättä tepsi.

– Tämähän on sillä tavalla raadollista, että riittää, kun vain muutama ydinohjus pääsee läpi, Lassenius muistuttaa.

Kokeeko Kiina tarvitsevansa paremman pelotteen?

Venäjä on kyllä äänekkäästi arvostellut Yhdysvaltain Aegis-ohjuspuolustusjärjestelmää Euroopassa sekä samaan järjestelmään kuuluvien sotalaivojen vierailuja lähialueillaan. Tyynenmeren ohjuskoneen tehnyt USS John Hill -hävittäjä on yksi järjestelmään kuuluvista aluksista, samoin Helsingissäkin vuonna 2018 vieraillut USS Porter.

Yhdysvaltain mahdollisista vastustajista Kiinan tilanne on Lasseniuksen mukaan mielenkiintoinen. Maa ei ole ollut halukas liittymään mihinkään ydinaserajoitussopimuksiin, koska se ei omien sanojensa mukaan aio koskaan käyttää ydinaseita ensimmäisenä ja koska maan ydinasearsenaali on suhteellisen pieni.

Lasseniuksen mukaan on mahdollista, että Kiina haluaa tulevaisuudessa lisätä ydinaseidensa määrää, jos se kokee Yhdysvaltain torjuntakyvyn vaarantavan omaa ydinpelotettaan.

Vielä rajallisempi iskukyky on Pohjois-Korealla, jonka mahdollista mannertenvälistä ohjusta vastaan Alaskassa ja Kaliforniassa olevat kiinteät ohjuspatterit sekä alukset merellä voisivat muodostaa uskottavan kilven.

STT–Niilo Simojoki