Tutkimuslaitos Laboren Mika Maliranta ei halua tarkemmin arvioida valtiontalouden säästötarpeiden kokoluokkaa tai niiden kohdentamista. Hän käyttää alijäämästä ilmausta ”miljardiluokkaa”. Sen oikaisu, tai ainakin oikaisutoimien aloittaminen, vaatii hänen mielestään nopeita toimia.

Maliranta pitää vaarana, että säästötoimet eivät jakaudu tasaisesti vaan osuvat tiettyihin ryhmiin muita kovemmin. Vaarassa ovat etenkin yhteiskunnan heikompiosaiset.

– Säästötoimissa tulonsiirrot ovat valitettavasti merkittävässä roolissa. Niissä liikkuu paljon rahaa. Etenkin, jos toteutetaan pitkää säästölistaa voi joillekin osua omalle kohdalle todella epäkiitollinen setti eli useampia eri tukien heikennyksiä.

Maliranta muistuttaa myös muun muassa politiikan tutkija Hanna Wassin esillä pitämästä demokratian dilemmasta, jonka mukaan keskituloisilta on vaikea leikata, koska he ovat tyypillisiä mediaaniäänestäjiä. Tämä voi osaltaan lisätä säästöpaineiden kohdistumista heikompiosaisiin.

Malirannan arvion mukaan säästöjen lisäksi tarvitaan tulojen lisäämistä ja rakenteellisia uudistuksia.

– Pelkät leikkaukset eivät riitä. Lisäksi ne iskisivät ainoana toimena kansalaisiin todella kovaa. Vastaavasti veronkorotuksien liiallinen painottaminen voi jossain vaiheessa muuttua vaikutukseltaan talouskasvua hidastavaksi.

Maliranta pitää säästöjen kohdentamisen ongelmana sitä, että nykyisessä maailmantilanteessa on poikkeuksellisen vaikeaa arvioida, millaiseksi maailma on muuttumassa. Siksi hän suosittelee säästöissä lääkkeenomaista annostelua: ensin pieni annos, sitten seurataan vaikutuksia ja tarvittaessa lisätään annosta.

– Olennaista tässä strategiassa on se, että sosiaalipolitiikan tutkijat seuraavat menoleikkausten vaikutuksia eri ryhmiin.

DEMARINUORET julkaisi marraskuun lopulla oman talousohjelmansa, joka sisälsi kahden miljardin sopeutukset tulevalle hallituskaudelle.

Järjestön puheenjohtajan Pinja Perholehdon mukaan he halusivat tuoda pöytään paitsi oman talouspoliittisen vaihtoehtonsa, myös kertoa, että taloutta voi hoitaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

Joulun alla myös SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin kertoi Ilta-Sanomissa, että puolue on valmis ”miljardiluokan” sopeutukseen eli valtion menojen leikkaamiseen tai veronkorotuksiin. Marinin mukaan SDP ei ole valmis leikkaamaan koulutuksesta, tulevaisuuden kasvun eväistä tai avaimista.

Perholehto sanoo Demarinuorten lähteneen siitä, että pari miljardia on seuraavalla vaalikaudella kohtuullisen realistinen sopeutustarve.

– Liian nopea vyönkiristys heikentää talouskasvua ja työllisyyttä. Ministeriön puolelta on tuotu nyt hyvin vahvasti omaa näkökulmaa esiin. Niin tiukalle linjalle en lähtisi, Perholehto sanoo.

Se, että kaikki puolueet osallistuvat omasta näkökulmastaan talouspoliittiseen keskusteluun on Perholehdon mielestä uskottavuuskysymys. Hän myöntää, että kestävän talouden ohjelma on myös viesti emopuolueelle.

– Voi siinä ehkä pienen viestin nähdä. Ehkä joskus tuntuu siltä, että meillä analyysi on sellainen, että talouspoliittista keskustelua ei kannata käydä. Koetaan, ettei siinä ole voitettavaa. Isossa kuvassa olen samaa mieltä. SDP:n äänestäjiä ei saada vaaliuurnille puhumalla taloudesta, mutta ei sitä leikkikenttää kannata yksin kokoomuksellekaan jättää.

PERHOLEHDON mukaan huhtikuun eduskuntavaaleista näyttäisi olevan tulossa perinteiset leikkauslistavaalit.

– Keskustelu on ihan samanlaista kuin viime eduskuntavaalien alla. Huudetaan kilpaa, että kuka leikkaa eniten.

Valtiontalouden säästö- tai leikkauslistojen kalseasta maineesta huolimatta Laboren johtaja Mika Maliranta tunnustautuu jossain määrin niiden kannattajaksi. Hän sanoo listoissa olevan konkretiaa, jossa mietitään keinoja ja säästötoimien seurauksia.

Malirannan mukaan etenkin säästötoimien negatiiviset seuraukset unohdetaan helposti. Näin tapahtuu esimerkiksi vaalitenteissä, joissa tivataan poliitikoilta muutamaa keinoa, joilla valtiontalous voitaisiin oikaista.

– Jos esimerkiksi esitetään ansioturvan leikkausta, samalla pitäisi miettiä miten se vaikuttaa työttömiin, joilla on vaikea työllistyä. Yksittäisestä säästötoimesta voi alkaa moniin asioihin vaikuttava tapahtumien ketju. Listojen etu on, että niissä on usein mietitty säästötoimia osana isompaa kokonaisuutta, Mika Maliranta sanoo.

Maliranta pitää puolueiden tekemiä säästölistoja osana äänestäjän ”kuluttajansuojaa”, keinona tietää, mitä asioita puolueet aikovat painottaa vaalien jälkeen.

– Poliitikkojen tehtävänä on tehdä arvovalinnat, kertoa puolueen yhteiskunnallisista tavoitteista. Olennaista on, että virkamiehet puolestaan tekevät säästölistojen lujuuslaskelmat. Tässä luotan valtiovarainministeriön osaamiseen. Siellä on äärimmäisen tärkeää osaamista siitä, mistä kohteista on mahdollista säästää ja mihin rahaa pitää kohdentaa lisää.

KOKOOMUS on ollut halukas leikkaamaan sosiaaliturvasta ja porrastamaan ansiosidonnaista. Pinja Perholehdon mukaan toimenpiteiden vaikutukset riippuisivat vahvasti siitä, eletäänkö nousu- vai laskusuhdanteessa.

– Keskustelu on vähän hassua. Ensin päätetään summia ja sitten pohditaan, että millä keinoilla se raavitaan kasaan.

– Jos halutaan leikata sosiaaliturvaa ja todetaan samalla, ettei palkkoja tarvitse sosiaaliturvan takia korottaa, mitä jää jäljelle?

Demarinuorten mielestä tulevan hallituksen ei pitäisi liiemmin leikata sosiaaliturvasta.

– Jos katsotaan edellisen hallituskauden leikkauksia – itse lasken niihin mukaan myös indeksijäädytykset – niin kyllähän se olisi aika kovaa kyytiä ihmisille. Hinnat ovat vielä keväällä koholla eikä energian saatavuus ole välttämättä parantunut. Aika epäoikeudenmukaiselta se tuntuisi.

VARAPUHEMIES, entinen pääministeri sekä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne toteaa, että valtiovarainministeriön säästöajattelu on mennyt eteenpäin siinä mielessä, ettei enää puhuta vain menoleikkauksista vaan myös veroista sekä talouskasvusta.

– Se ei ole enää niin puhtaasti ministeriön vanhan kannan mukaista. Tämä on sinällään positiivista, valtiovarainministerinä toiminut ja nykyhallituksen ohjelmatyötä vetänyt Rinne sanoo.

Rinne painottaa, että tulevien vuosien aikana on pyrittävä tasapainottamaan julkista taloutta.

– Tämä pitää kuitenkin tehdä niin, ettei vahingoiteta tulevaisuutta. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, ettei leikata sellaisista asioista, jotka vaikeuttavat tulevan kestävän kasvun rahoittamista.

Käytännössä Rinteen mukaan ei pitäisi leikata koulutuksesta, sivistyksestä, tutkimuksesta eikä tuotekehityksestä.

– Lisäksi näissä olosuhteissa, joissa nyt elämme, pienituloisten ihmisten arjen vaikeuttaminen sosiaaliturvaa leikkaamalla, olipa kyse työttömyysturvasta tai muusta sosiaaliturvasta, ei ole oikeutettua eikä sille ole perusteita, hän paaluttaa.

Simo Alastalo, Johannes Ijäs ja Heikki Sihto

Juttu on luettavissa kokonaisuudessaan Demokraatin 22.12. ilmestyneestä printtilehdestä.