Asian sanoitti selkeimmin sunnuntain vaalivalvojaisissa 19% ääniosuudella kisasta karsiutunut Jussi Halla-aho (ps.). Hän totesi, ettei kumpikaan kandidaatti ole perussuomalaisille luonnollinen valinta. Kun Halla-ahon kansallismielisyyteen mieltynyt äänestäjä katsoo toisen kierroksen ehdokkaita, hän näkee kaksi maahanmuuttomyönteistä globalistia.

STUBBISSA ja Haavistossa on toki myös eroja, joihin runsas miljoona ehdokkaansa menettänyttä porvariäänestäjää ryhtyy seuraavaksi perehtymään. En nyt käsittele heidän persoonallisuutensa piirteitä, jotka ovat käyneet politiikkaa läheisemmin seuranneille tutuiksi. Olen kiinnostunut porvariäänestäjien syvästä päädystä, joiden tuntojen tulkkina voidaan pitää keskikokoisen suomalaiskaupungin verran (50 000) ääniä saanutta Sari Essayahia (kd.).

Essayah pohti sunnuntaina kannattajiensa taipumusta taktiseen äänestämiseen. Ideana on tunnetusti äänten keskittäminen oman suosikkiehdokkaan sijaan vaihtoehdolle, jonka uskotaan menestyvän paremmin ja esimerkiksi torppaavan inhokkiehdokkaan mahdollisuuksia. Essayah tuli taktisesta äänestämisestä puhuessaan nostaneeksi sen mahdolliseksi tavoitteeksi Haaviston tappion. Esillä oli vaihtoehto, jossa KD:n äänestäjät olisivat suosineet tähän päästäkseen Halla-ahoa. Essayah piti ajatusta erikoisena, koska Halla-ahon katsottiin kyselyiden perusteella häviävän toisella kierroksella Haavistolle.

Mistä on kyse? Tietysti KD:n kannattajien konservatiivisuudesta, johon ei mahdu Haaviston ja hänen kumppaninsa Antonio Floresin parisuhteen kaltaista perhettä.

Ilmeisesti Jussi Halla-aho näkemyksineen mahtuisi Essayahin äänestäjien uskonnolliseen maailmankuvaan. Tilanne on jossain määrin analoginen Yhdysvaltain tulevien presidentinvaalien kanssa. Perhearvoja puolustavat uskonnolliset evankelikaalit kannattavat tunnetusti Donald Trumpia.

Alexander Stubbille ja hänen arvoliberaaleille ydinäänestäjilleen konservatiivinen perhekäsitys on vieras. Se ei tarkoita, etteikö syvää päätyä kannattaisi vähän huomioida. Äänet eivät ole tiukassa.

Kun ennakkoäänet sunnuntai-iltana julkistettiin ja Stubb otti johtopaikan, kaikki kamerat kuvasivat hänen reaktiotaan. Stubb teki sen minkä moni muukin olisi hänen tapauksessaan tehnyt ja suuteli vieressä olevaa vaimoaan Suzanne Innes-Stubbia. Ele oli kaunis ja saattoi olla spontaani. Konservatiivioikeiston äänestäjät luultavasti ymmärsivät yskän vähintään alitajuisesti.

Suomeen valitaan paitsi presidentti, myös presidenttipari ja tässä sellainen olisi. Aviopari. Mies ja nainen.

PERHEKÄSITYKSEN kaltaiset arvokysymykset eivät välttämättä vaikuta äänestyspäätökseen suoraviivaisesti. Moni voisi kuvitella äänestävänsä Haavistoa nimenomaan siksi, että hän edustaisi presidenttinä uudenlaista Suomi-kuvaa. Joku ehkä siitä huolimatta, esimerkiksi ulkopoliittisen pätevyyden vuoksi vaikka olisikin arvokysymyksistä eri mieltä.

Samoin kävi taannoin ulkoministerin tehtävästä presidentiksi nousseelle Tarja Haloselle. Osalle Halosen sukupuoli oli äänestyspäätöksen kannalta merkityksellinen.

Haluaisin ajatella, etteivät seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kaltaiset kysymykset enää liittyisi Suomen presidentinvaaleihin, mutta uskon niiden liittyvän. Ratkaisevia ne tuskin ovat vaikka koskettavatkin suurempaa joukkoa kuin Sari Essayhia äänestänyttä 50 000 ihmistä.