— Kirkko on minulle arvoyhteisö ja vastakulttuuri, jossa kovan kilpailuyhteisön arvot on käännetty ylösalaisin. Siellä puhutaan armosta eikä ansioista, Hiilamo summaa.

Hiilamo viihtyi näköalapaikalla, mutta samalla päätöksenteon ja arvomaailman muutoksen hitaus tuskastuttivat. Hänestä kirkon päätöksenteko muistutti lähinnä säätyvaltiopäiviä. Myös urakeskeisten pappien toiminta ja vallanhalu hämmensivät. Hiilamo uskoo, että papit halusivat pitää omaa arvostustaan yllä, koska ammatin yleinen arvostus oli laskemassa.

— Papit eivät halunneet antaa valtaa diakoniatyöntekijöille, koska he olivat arvojärjestyksessä alempana. Papit eivät halunneet luopua omasta vallastaan, hän pohtii.

Hänestä diakoniatyöntekijät eivät ole edelleenkään saaneet käytännössä heille kuuluvaa arvostusta. Hiilamo on kasvanut ulos ahdasmielisestä kristillisyydestä. Nuorempana hän itse suoritti uskoa raamatunlukuineen ja rukouspiireineen. Nyt se tuntuu kaukaiselta.

Hiilamosta myös demarit voisivat olla nykyistä enemmän köyhien asialla. Perustulon ja osallistavan sosiaaliturvan puolustaminen olisivat paikallaan. Etäisyyttä tulisi saada entistä enemmän vuokra-asuntoyhtiöihin.

— Nostan hattua demareille yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden puolustamisesta. Siinä on edelleen paljon tekemistä.

Sen sijaan etäisyyden ottamisesta ay-liikkeisiin ei olisi haittaa saati nuorten kuuntelemisesta ja innostamisesta. Ay-liike ei kuitenkaan kosketa kaikkia samoin, ja osa ei koe sitä omakseen.

— Demareissa on paljon asiaosaajia. Arvostan Tarja Filatovia tosi paljon.

Lue koko Heikki Hiilamon haastattelu torstain Demokraatista ja katso video.