Valituksessaan järjestöt katsovat, että valtioneuvoston eduskunnalle antamasta ilmastovuosikertomuksesta puuttuvat lisätoimet hiilinieluvajeen korjaamiseksi.

Hallinto-oikeuden emeritusprofessori Olli Mäenpää pohtii Demokraatin haastattelussa, onko mahdollista, että valitus voisi päätyä KHO:n tutkittavaksi.

Ensi alkuun hän toteaa, että kyse on ilmastovuosikertomuksesta ja yleisesti ottaen tämäntyyppiset kertomukset eivät ole valituskelpoisia hallintopäätöksiä.

Århusin sopimus on kansainvälinen yleis- ja ympäristösopimus, joka solmittiin Tanskan Århusissa vuonna 1998. Sopimuksen tavoitteena on edistää kansalaisten vaikutusmahdollisuutta heidän elinympäristöään koskeviin päätöksiin.

– Eli vaikka kertomus ei sinänsä ikään kuin vakiintuneiden oppien mukaan ole valituskohteeksi sopiva, tässä tapauksessa voi kyllä olla ihan painaviakin perusteita sille, että Århusin yleissopimuksen perusteella tällainen valitus pitäisi tutkia.

MÄENPÄÄ sanoo, että valituksen myötä mennään uudelle alueelle oikeusturvan alan tulkinnassa, josta viime kädessä päättää KHO.

– Itse kyllä katsoisin, että valitus on mahdollista tutkia Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Tulkinnanvaraista tutkittavaksi päätyminen kuitenkin professorin mukaan on.

Århusin yleissopimusta on tulkittu liittyen esimerkiksi ympäristötiedon julkisuutta arvioitaessa. Tästä siis on oikeuskäytäntöä.

– Mutta nyt on kysymys yleissopimuksen yhdeksännen artiklan tulkinnasta. Siitä ei minun havaitakseni ole kyllä oikeuskäytäntöä olemassa.

Yhdeksännen artiklan perusidea on Mäenpään mukaan se, että ympäristöä koskevissa päätöksissä muutoksenhakuoikeus on normaalia laajempi.

– Näin olleen sellaisistakin päätöksistä, jotka eivät perusoppien mukaan sovellu valituksen kohteeksi, voi ympäristöä koskiessa valittaa.

Århusin yleissopimus laajentaa myös niiden piiriä, jotka saavat valittaa. Yleissopimus antaa valitusoikeuden myös erilaisille ympäristöjärjestöille.

Ympäristöjärjestöt itse toteavatkin, että kyseessä olisi Suomen ensimmäinen ilmasto-oikeudenkäynti.

Valituksen kohteena on kuitenkin poliittinen päätös. Mitä tarkoittaisi se, jos Suomen seuraava hallitus muuttaisi hiilineutraaliustavoitetta?

– Kyllähän meillä on oikeusvaltio ja valtioneuvoston poliittisistakin päätöksistä saa valittaa. Se ei ole mikään valituksen este. Tämä on nyt tämän hallituksen päätös, josta valitetaan, Olli Mäenpää vastaa.

Tällä kohdalla ei voida puhua politiikan juridisoitumisesta?

– Ehkä ei ihan tyylikkäästi voida, koska meillähän on ilmastolaki, jossa on lyöty lukkoon tietyt peruskriteerit, jotka pitää täyttää. Lisäksi Suomella on kansainvälisiä velvoitteita, joiden mukaan sen pitää myös toimia. En tunne valituksen sisältöä enkä siihen voi ottaa kantaa, kuinka hyvin perusteltu se on. Luulisin, että siinä on etsitty perusteita Suomen omasta lainsäädännöstä ja Suomen kansainvälisistä velvoitteista. Nehän ovat oikeudellisia luonteeltaan.

YMPÄRISTÖJÄRJESTÖJEN mukaan hiilinielun romahdus on aiheuttanut tilanteen, jossa ilmastolain mukaisilta ilmastosuunnitelmilta on pudonnut pohja eikä niiden sisältämillä toimilla enää päästä ilmastolain mukaisiin tavoitteisiin.

Järjestöt näkevät, että valtioneuvosto on lainvastaisesti laiminlyönyt velvollisuuttaan käynnistää menettely lisätoimista päättämiseksi ja suunnitelmien päivittämiseksi.

Jos valitus tutkittaisiin ja se aikanaan vieläpä hyväksyttäisiin, kysymys kuuluu, mitä tästä seuraisi valtioneuvostolle.

Mäenpää toteaa alkuun, että tässä tapauksessa KHO todennäköisesti toteaisi hallituksen laiminlyöneen lakisääteisiä velvoitteitaan.

KHO ei kuitenkaan voisi asettaa tämän seurauksena velvoitteita eli sitä, miten valtioneuvoston pitäisi toimia.

– Ei ole mitenkään harvinaista, että Korkein hallinto-oikeus voi kumota valtioneuvoston päätöksen. Silloin tällöin sattuu sellaistakin, mutta jos muita seuraamuksia ajatellaan, siitä ei ole yleensä ajateltu seuraavan rikosoikeudellista vastuuta, ministerivastuuta tai vahingonkorvausvastuuta.

Joka tapauksessa, jos KHO toteaisi hallituksen laiminlyövän lakisääteisiä velvoitteitaan, Mäenpään mukaan se olisi ankara moite hallitukselle.

Mutta tämä ei sinänsä velvoittaisi toimimaan toisella tavalla?

– Jos KHO toteaisi, että on laiminlyöty lakisääteinen velvollisuus, silloin ainakin epäsuorasti – koska Suomessa viranomaisten pitää noudattaa lakia – viesti olisi, että tässäkin asiassa pitäisi toimia lain ja kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.