Kotimaa
19.9.2021 08:36 ・ Päivitetty: 19.9.2021 08:36
Vanhat ojitukset kuormittavat vesistöjä luultua enemmän – metsäalakin tunnustaa nyt ongelman
Vuosikymmeniä sitten tehdyt metsäalueiden ojitukset vaikuttavat vesistöihin yhä. Luonnonvarakeskus (Luke) on todennut, että vanhat ojitukset aiheuttavat kuormitusta noin kaksi kertaa enemmän kuin hallinnossa ja raportoinneissa on aiemmin esitetty.
Aiemmin on luultu, että vanhojen ojitusten vaikutukset olisivat vähäiset. Hiljattain on selvinnyt, että vaikutus on suuri ja voi olla pysyvä.
Kun 1960–70-luvuilla tehdyt ojitukset otetaan laskelmissa huomioon, metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6:sta 12 prosenttiin ja fosforikuormituksessa 8:sta 14 prosenttiin.
Luke toi asian esille MetsäVesi-hankkeen loppuraportissa viime vuonna.
50–60 vuotta sitten ojitettujen soiden puusto alkaa lähestyä uudistamisvaihetta. Luken tutkimusprofessorin Leena Finérin mukaan suuri ajankohtainen kysymys vesien kannalta onkin nyt se, miten seuraavat hakkuut näillä alueilla suoritetaan.
– Jos alueilla toteutetaan avohakkuut, minkä jälkeen tehdään ojitukset, vaikutus on hyvin merkittävä.
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus olisi vesistöjen kannalta parempi vaihtoehto kuin avohakkuu. Puut sitovat metsänpohjan ravinteita. Kun puita ei enää ole ja maan pinta murtuu, ravinteet valuvat veden mukana ojia pitkin järviin.
Etenkin suometsien avohakkuilla on iso vaikutus järviin, Finér sanoo.
Suojavyöhykkeitä ei aina jätetä riittävän leveiksi.
Metsänomistajia ohjeistavan Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen kertoo, että metsäkeskus on tietoinen Luken löydöksistä.
– Sekin tiedetään, että erityisesti uudistushakkuilla, maan muokkaamisella ja myös puunkorjuulla on vesistöjä kuormittavia vaikutuksia.
Raatikaisen mukaan metsäalan on nyt pohdittava, että onko metsätalous turvemailla mahdollista siten, että se olisi kokonaisuutena kestävää.
Hänen mukaansa yksittäiset metsänomistajat ymmärtävät, miten turvemaan pinnan rikkominen vaikuttaa muuhunkin kuin metsäluontoon. Metsänomistaja kuitenkin on usein vain työn tilaaja.
Metsälaki huomioi järvien rehevöitymisen säätämällä suojavyöhykkeistä, jotka pitäisi jättää pienvesien reunoille. Metsäkeskuksen tarkastuksissa on todettu, suojavyöhykkeitä ei aina jätetä riittävän leveiksi.
Suomessa on paljon järviä, mutta niissä on vähän vettä.
Raatikainen sanoo, että etenkin turvemaiden avohakkuu–ojitus-ketjulle tulisi löytää vaihtoehtoja. Tätä saattaa tulevaisuudessa edistää se, että kunnostusojitustuen on tarkoitus poistua vuonna 2023.
Kunnostusojituksen sijaan suomailla alettaisiin tukea “kokonaisvaltaista suunnittelua” vaihtoehtoisten ratkaisujen löytämiseksi. Niitä voivat olla esimerkiksi jatkuvapeitteinen kasvatus tai ennallistaminen.
Maa- ja metsätalousministeriö laatii parhaillaan uutta metsätalouden kannustinjärjestelmää hallitusohjelman mukaisesti.
Järven ekologisen tilan muuttumisen voi huomata veden värin lisäksi lajiston muuttumisesta tai runsastumisesta.
Suomessa on paljon järviä, mutta niissä on vähän vettä. Keskisyvyys on vain seitsemän metriä. Tämän vuoksi ravinnekuorma rehevöittää niitä herkästi, Suomen ympäristökeskus Syke kertoo.
Uudisojituksia ei olekaan juuri tehty 2000-luvulla.
Metsäsektori on tietoinen ojitusten vaikutuksista vesistöihin, kertoo Metsäteollisuus ry:n metsäasiantuntija Anu Islander. Uudisojituksia ei olekaan juuri tehty 2000-luvulla ja kunnostusojituksiakin tehdään valikoiden.
Nyt uudistushakkuuvaiheessa olevia metsätalousmaita on kuitenkin pystyttävä jollakin lailla hyödyntämään.
– Niissä on kiinni sekä yksityistä että yhteiskunnan rahaa.
Islanderin mukaan jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi olla hyvä ratkaisu joissakin kohteissa, mutta silloin on tärkeää, että metsän uudistuminen varmistetaan.
Sopiva hakkuu- ja maankäsittelytapa tulee Islanderin mukaan valita aina tapauskohtaisesti.
“Vesiensuojelu kelpaa aina perusteluksi.”
Metsäteollisuusyhtiö UPM:lle vesien suojeleminen on pitkään ollut “toiminnan keskiössä”, sanoo yhtiön ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen.
Hänen mukaansa UPM tekee kunnostusojituksia nykyään harvoin, koska se ei ole useinkaan edes taloudellisesti järkevää. Kaikissa kohteissa se ei ole tarpeen, koska puusto pitää pohjaveden pinnan matalalla. Samasta syystä jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on monessa kohteessa kannattavaa.
Metsäsertifiointijärjestelmät ohjaavat jättämään vesien rannoille suojavyöhykkeet, jotta pystyyn jätettävä puusto estäisi kiintoainesta valumasta hakkuualueilta vesiin. Valonen kertoo, että suojavyöhykkeiden jättämistä pitää monesti perustella metsänomistajille, sillä suojavyöhykkeen takia paljon rahanarvoista puuta on jätettävä pystyyn.
– Vesiensuojelu kelpaa kuitenkin aina perusteluksi.
STT-Tuija Sorjanen
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.