Muistan itsekin huomanneeni nuorimman lapseni kasvaessa vaippaikäisestä, että aikaa on hieman muuhunkin kuin kotiarkeen ja päivätyöhön. Useita tahoja pohtiessani löysin samanhenkisen porukan politiikan puolelta. Liityin SDP:een vuonna 2017 suoraan Konneveden työväenyhdistyksen kuntavaaliehdokkaana.

Poliitiikassa vapaaehtoisuuteen liittyy poliittinen vakaumus, joka ohjaa toimintaa. Politiikan kentällä on ansiotyöntekijöitä, joiden taustajoukoissa hääräilee lukuisia ihmisiä vapaaehtoisesti. On valtavan hienoa kokea tunne siitä, että saa aikaan asioita yhdessä muiden aktiivien kanssa etenkin nyt pääministeripuolueen jäsenenä. Meidän kansainvälistäkin positiivista huomiota saanut upea pääministerimme Sanna Marin on esikuva meille kaikille. Hänen jaksamisensa negatiivisen julkisen myllytyksen ja maalittamisen keskiössä antaa meille muille hurjasti voimaa ja tahtoa toimia vahvemmin yhdessä.

Jokaisella vapaaehtoistyötä tekevällä on suuri sydän. Vapaaehtoistyötä tehdään omilla voimavaroilla ja oman sen hetkisen elämäntilanteen mukaan. Suuri sydän saattaa joskus yrittää tehdä enemmän kuin kykenee ja ottaa liikaa vastuita kantaakseen. Tämänkaltainen toiminta lähtee ihmisen omasta halusta ja motivaatiosta auttaa, ja palkintona antaa parhaimmillaan hyvän mielen ja voimautumisen tunteen. Jos vapaaehtoinen työ kuormittaa liikaa, se voi vaikuttaa muuhun elämään negatiivisesti. Vapaaehtoistyöstä voi silloin tulla taakka, joka ottaa enemmän kuin antaa. Jokainen ymmärtää, että tämä ei ole tavoite eikä motivaatio silloin välttämättä pysy vaikka halua olisikin.

Yhdessä tekeminen vapaaehtoistyössä vaatii ihmisten erilaisten elämäntilanteiden huomioimista ja kunnioittamista. Ei ole sattumaa, että eläkeikäiset tekevät usein suuremman osan vapaaehtoisesta työstä verrattuna nuorempiin työssäkäyviin ihmisiin. Itsekin käyn päivätyössä toisella paikkakunnalla ja kaksi nuorinta lastani asuvat vielä kotona. Parisuhde-aikaakaan ei sovi väheksyä. Aikaa ei aina ole tarpeeksi kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Etenkin jos tekee jo paljon ja kokee, ettei sekään ole tarpeeksi, on vaarana kuormittuminen. Riittämättömyyden tunne ei kuitenkaan mielestäni sovi edellä mainitun kaltaiseen työhön. Meillä tulee olla mahdollisuus osallistua vapaaehtoistyöhön juuri sen hetkisen kykymme mukaan ilman syyllistämistä tai painostusta. Omaa kykyä ei voi arvioida kukaan muu kuin meistä jokainen itse. Suuri vapaaehtoistyöntekijän sydän tarvitsee kiitoksen lisäksi joskus myös taukoa tehdystä hyvästä. Ehkä jossain vaiheessa huomaa aikaa olevan enemmän ja silloin kyky osallistua on jälleen suurempi.

Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja ja SDP:n Keski-Suomen piirihallituksen jäsen Konnevedeltä