“Kokemusten saamiseksi siitä, miten voidaan vahvistaa kunnallista itsehallintoa, lisätä kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia, kehittää kunnallishallintoa paikallisia oloja nykyistä paremmin vastaavaksi, käyttää kuntien voimavaroja nykyistä tehokkaammin sekä parantaa kunnallisia palveluja, järjestetään vapaakuntakokeilua sen mukaan kuin siitä tässä laissa säädetään. Kokeilu ei saa vaarantaa kuntalaisten oikeusturvaa eikä yhteiskunnallisten palvelujen saatavuutta“, summasi lain vapaakuntakokeilusta ensimmäinen pykälä vuodelta 1988.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen väläytti hiljattain mahdollisuutta uuteen vapaakuntakokeiluun.

Tänään Säätytalolla julkaistiin Kuntien tilannekuva -raportti. Se antaa kattavan yleiskuvan kuntien tilanteesta ja kehitysnäkymistä.

Kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.) aikoo keskusteluttaa hallitusta asiasta. Paatero totesi Demokraatille tilaisuuden jälkeen, että vapaakuntakokeilua kannattaa pitää keskustelussa mukana samalla, kun arvioidaan kuntien eriytettäviä tehtäviä, kuntarakennetta ja verotulojen muutoksia.

– Ei minulla ole tällä hetkellä siitä tietoa tai ajatusta, mikä se olisi se tahtotila tai kuinka ajankohtaista se olisi, Paatero kuitenkin jatkoi.

Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston ylijohtaja Jani Pitkäniemi kokosi pääkohtia kuntien tilanteesta. Ongelmat ovat tuttuja syntyvyyden vähentymisestä verotulojen laskuun. Kuntien rahoituksellinen epätasapaino on voimistunut, pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki erottuvat yhä enemmän muusta Suomesta.

Puhuessaan kuntakonsernin rakentumisesta Pitkäniemi totesi myös, miten monimutkaistuvat kunnan talouden rakenteet hankaloittavat talouksien kokonaisuuden hahmottamista ja samalla riskien tunnistamista. Tämä liittyy vaikkapa siihen, kun arvioidaan, mitkä ovat kriisikuntia.

– Tietysti kunnan päässä kyse on siitä, miten omia tytäryhtiöitä ja konsernia ohjataan. Konsernin ohjaus on iso strateginen asia, Pitkäniemi sanoo Demokraatille.

Kyse on hänen mukaansa esimerkiksi siitä, tarjoaako kunnan tilinpäätöskokonaisuus kuntien ja valtion päättäjille riittävän informaation ja ymmärryksen riskeistä.

Pitkäniemi panostaisi tietoon ja ymmärrykseen kunnissa ja koko kansakunnan tasolla.

– Me emme voi haudata veronmaksajan takana olevia asioita rakenteisiin vaan meidän pitää ymmärtää, mitä siellä rakenteiden sisällä on.

– Minimi on se, että kaikki ymmärtävät, mitä ovat päättämässä.

Pitkäniemen mukaan tilinpäätösinformaatiota pitäisi edelleen vahvistaa.

– Tiettyjä julkisuuslakiin liittyviä asioita pitää myös pohtia, minkä tiedon pitäisi olla julkista. Tämä on monen asian summa.

Ministeri Sirpa Paatero muistuttaa, että kuntia on 310 ja niissä on peräti 600 yhtiötä. On isoja haasteita, miten avoimia ja kontrolloituja tietyt yhtiöitetyt toiminnat ovat.

– Sitä on mietitty ja puretaan varmaan nytkin, kun mietitään konserniohjausta, että miten esimerkiksi yhtiöjärjestyksillä voitaisiin avata enemmän kuin nykyisin yhtiöiden taloustietoa ja päätöksentekoa valtuutetuille. Tämä on helppo asia joka voidaan tehdä jo nyt. Hallitusohjelmassa on myös ajatus siitä, pitäisikö julkisten yhtiöiden tiedot olla paremmin saatavilla, avoimempia. Se on toinen näkökulma.

Eri yhteistyömuotoja kuntien välillä ovat isäntäkuntamalli, kuntayhtymät ja yhtä lailla yhtiöt.

– Voisiko siellä olla sitten jotain muita muotoja tehdä kuntien yhteistyötä kuin vain yhtiöinä, mikä olisi läpinäkyvämpää sinne päätöksentekoon, Paatero pohtii.

Monien asioiden joukossa kuntien tilannekuvakartoituksessa nousee esiin myös vaikeus saada uusia kuntapäättäjiä. Valtuustot vanhenevat monin paikoin nuoren väestön siirtyessä kaupunkeihin.

– Tässä on ylipäänsä kyse siitä, miten nuoret saadaan aktivoitua kunnallispolitiikkaan, Jani Pitkäniemi sanoo.

Jos sote-tulee, kunnissa päätetään jatkossa pitkälti nuoriin suoraan liittyvistä asioista eli koulutus- opetus ja varhaiskasvatusasioista.

Tämän voisi ajatella jossain mielessä lisäävän sukupolvien välistä kuilua päätöksenteossa.

– Toivottavasti ei. En ehkä usko sellaiseen välttämättä mutta tietysti olisi hyvä, että mahdollisimman moni-ikäinen kirjo näitä asioita kaikissa kunnissa pohtisi, Jani Pitkäniemi sanoo.

Kuntaministeri Sirpa Paatero summaa, että kunnanvaltuustojen päättäjät heijastelevat pitkälti kunnan ikärakennetta.

Ministeri pohtii päätöksentekijöiden saannin vaikeutta myös niin, ettei moni halua välttämättä tekemään ikäviä päätöksiä.

– Sen takia sitten ihmiset joutuvat kokemaan myöskin sellaista ikävää puhetta. Se on toinen syy, minkä takia kuntapäättäjien rekrytointi on jossain kohtaa vaikeampaa kuin aikaisemmin.

Paateron mukaan politiikan arvostusta pitäisi ylipäänsä saada nostettua. Hän muistuttaa, ettei päätöksiä tehdä yksin, vaan aloittelevat luottamushenkilöt voivat tehdä yhteistyötä konkarien kanssa.

Säätytalolla pitämässään puheenvuorossa Sirpa Paatero haastoi kuntapäättäjiä miettimään, mitä kunnissa halutaan. Hän muistutti, että Suomessa on itsehallinnolliset kunnat ja sitten toisaalta perustuslaissa säädetyt kaikkien kansalaisten yhtäläiset perusoikeudet. Nyt pitäisi pohtia näiden tasapainoa.

Useimmissa tapauksissa analyysi näyttää Paateron mukaan olevan se, että kansalaisten yhtäläiset oikeudet palveluihin on ykkösasia.

– Joudumme miettimään millä rakenteella kansalaisten perusoikeudet toteutuvat parhaiten, Paatero sanoi.

Käytännössä on kyse siitä, onko kaikkien kuntien tehtävä kaikkia tehtäviä ja mitä voi tehdä yhteistyöllä. Sinänsä kunnalliseen itsehallintoon maan hallitus ei ole kajoamassa.

Tästä teemasta hallitus odottaa ja käynnistää nyt myös omassa piirissään laajaa poliittista keskustelua.

Sattuvasti juuri eilen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Kurvinen pani julkisuuteen tiedotteen.

– Julkisuudessa on aiemmin väläytelty niin sanottuja kevytkuntia sekä kuntaliitoksia ratkiasuina tilanteeseen. Ne olisivat vain paljon aikaa vieviä näennäisratkaisuja, jotka eivät poista kuntien velvoitteiden ja rahoituksen välistä kuilua. Jokainen ihminen on oikeutettu tasa-arvoisiin peruspalveluihin, joista myös syntyy valtaosa kuntien kustannuksista, hän kirjoitti.

Paatero väistää Kurvisen ensimmäiset repliikit ja toteaa tähän vain, että kuulostaa erittäin kannatettavalta, että kaikilla kansalaisilla on oltava yhtäläiset mahdollisuudet peruspalveluihin.

– Sen jälkeen, kun tästä asiasta ollaan yhtä mieltä, pitää miettiä, miten se parhaiten saadaan toteutettua. Se voi vaatia sitten jonkinlaisia toimenpiteitä. Katsotaan nyt. Tämä keskustelu on vasta alussa hallituksen sisällä, Paatero jatkaa.

Kun kunnat näivettyvät yksi seuraus on myös asuntojen arvojen lasku, mikä ei uhkaa vain kaikkein isoimpia kuntia. Keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katri Kulmuni on kertonut hallituksen selvittävän keinoja sille, miten suomalaisten asuntojen hintojen eriytymiseen voitaisiin vaikuttaa.

Sirpa Paatero muistuttaa ensin, että myös kuntien omistamien kiinteistöjen osalta vallitsee selvitystarve.

– Mehän emme oikeastaan tiedä niistäkään. Siellä on paljon purkutarvetta ja peruskorjaustarvetta. Se on varmaan hyvä selvittää, mutta mikä se on se valtiovallan rooli yksittäisten ihmisten omaisuuden osalta, niin sellaista en kyllä ihan äkkiä vielä näe, Paatero sanoo.

Ainakaan nopeasti hän ei keksi keinoa, joilla asuntojen arvon putoamisesta kärsiviä voisi auttaa.

Kulmuni käynnistelemästä selvityksestä Paatero sanoo kuitenkin, että ylipäänsä on hyvä saada tietoa siitä, miten eri puolilla kiinteistöjen arvot kehittyvät. Se vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset lähtevät työpaikkojen perässä toisille paikkakunnille.