Tuottavuuden kehittämisen potentiaalit ovat myös johtamisessa, työn organisoinnissa, osaamisessa, henkilöstön kohtelussa ja kehittämisessä sekä henkilöstön vastuuunotossa työn, työorganisaation, työyhteisön, tuotteiden ja työprosessien kehittämisessä. Viimemainitut edellyttävät henkilöstön tunnustamista muuksikin kuin kustannukseksi ja henkilöstön oikeuksien ja työsuhdeturvan sekä vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista. Nämä eivät kuulu globaalin kapitalismin keinovalikoimaan.

Viimevuosikymmenten voitot ovat olleet huomattavat. Niillä on luotu se rahoituspääoma, joka pyörii ja kasvaa finanssitaloudessa. Digi-ajan yritykset ovat kasvaneet kymmenien ja jopa yli sadan miljardien liikevaihdolla toimiviksi jättiläisiksi. Ne ovat saavuttaneet monopoliaseman omalla sektorillaan ja ostavat pois lupaavat start up -yritykset, joilla on tarjota jokin tuoteinnovaatio. Kansainväliset suuryritykset hallitsevat keskeisiä toimialoja aina raaka-ainetuotannosta ja niiden kaupasta keskeiseen teolliseen valmistukseen ja siitä finanssitalouteen.

Suurimmat varallisuudet ovat rahoitusalalla niin, että 149 finanssilaitosta omistaa 40 % maailman yritysomaisuudesta. Suurimmat voitotkin ovat rahoitussektorilla ja muilla heikosti kilpailluilla aloilla. Näin pääomat kasvavat entisestään. Viimevuosina pörssiyritysten voitot ovat olleet 10-20 % liikevaihdosta, mutta em. aloilla ne voivat olla jopa 40 %.

2200 yritystä omistaa maailman kaikesta varallisuudesta neljä viidesosaa. Varakkaimman prosentin osuus maailman varallisuudesta on yli 50 % ja sen osuus kasvaa koko ajan. Rikkaimmat kahdeksan henkilöä omistaa yhtä paljon kuin köyhempi puolikas maailman väestöstä. USA:ssa kolmella varakkaimmalla henkilöllä on varallisuutta saman verran kuin köyhemmällä puoliskolla väestöä eli 160 miljoonalla ihmisellä. Pohjoismaiden neuvosto kertoi viime vuonna, että tuloerojen kasvu on Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa ollut jopa nopeampaa kuin OECD-maissa keskimäärin. Samaan aikaan Suomen tilastokeskus kertoi varallisuuden olevan yhä keskittyneempää ja tuloerojen kasvaneen vuonna 2017.

Varakkain kymmenesosa väestöstä omisti vuonna 2016 lähes puolet, 47 % nettovarallisuudesta. Nettovarallisuus on varojen ja velkojen erotus. Samaan aikaan puolet kotitalouksista omisti kuusi prosenttia nettovarallisuudesta. Varallisuuserinä tarkastellen erot ovat pysäyttäviä. Varakkain kymmenes omistaa 84 prosenttia pörssiosakkeista, 62 prosenttia rahasto-osuuksista ja 90 prosenttia listaamattomien yhtiöiden osakkeista. Omaisuus- ja tuloerot tuottavat terveyseroja näkyen mm lääkäripalvelujen käytössä ja ruokavaliossa. Nämä erot näkyvät vielä lasten koulutuksessa ja tulevaisuuden rakennuspuissa.

Varallisuus on vielä epätasaisemmin jakautunut kuin tulot. Kapitalismissa omaisuus on suurimmalta osin tuottavaa joten sen avulla luodaan kaiken aikaa uutta varallisuutta. Sen ohella rikkaat pääoman omistajat pyrkivät turvaamaan oman mukavuutensa ja ylellisen elämän. He hankkivat kartanoita, pilvenpiirtäjähuoneistoja, lentokoneita ja huvijahteja itselleen.

Rikkauksista on tullut sijoitusomaisuutta. Sitä varten luodaan sijoitusyhtiöitä, omaisuudenhoitoyhtiöitä, sijoituspankkeja ja veroparatiisiyhtiöitä. Sijoitusyhtiöiden kautta omistetaan toisia yhtiöitä. Näitä voivat olla toiset sijoituspankit, finanssilaitokset, teolliset yhtiöt, kiinteistöyhtiöt, verkkoyhtiöt tai terveys- ja hoivayhtiöt. Kaikki käy. Veroparatiisien kautta rikkaat pyrkivät eliminoimaan verotuksen ja kätkemään omistuksensa julkisuudelta ja viranomaisilta. Tuotannollinen omaisuus on suuri vallan lähde. Sitä käyttävät omistajat.

Nokian toimitusjohtaja Ollila ja UPM:n toimitusjohtaja Pesonen molemmat ovat julkisuudessa antaneet ymmärtää, että ellei heidän ajamansa asia mene läpi, yrityksen sijaintipaikkaa voidaan vaihtaa. Globaalissa kapitalismissa ei pääomalla ole isänmaata eikä sen omistajat muusta vuodatuksesta huolimatta ole isänmaallisia silloin kuin pitäisi kantaa yhteistä vastuuta. Omistajien valta voi olla niinkin suurta, että kun maan hallitus miettii yritystukien leikkaamista ja asettaa sitä valmistelemaan toimikunnan, siihen valitaan useita suuryritysten edustajia, siis edunsaajia. Nämä onnistuivat estämään pienimmätkin tukien leikkaukset. Työttömyystukien leikkaushankkeessa ei ollut mukana työttömiä, eikä heitä muutenkaan kuunneltu herkällä korvalla.

Jos pohtii sitä, mitkä tekijät eniten luovat eroja ihmisten välillä heidän lähtökohtiensa suhteen, on täysin selvää että kysymys on omaisuudesta. Herlinin suvun edustajilla on miljardiluokan omaisuus ja suurella osaa väestöä ei ole netto-omaisuutta lainkaan.Tästä huolimatta vuosituhannen alussa Suomesta poistettiin varallisuusvero. Argumenttina käytettiin sitä, että sen tuotto oli vähäinen, noin 100 miljoonaa euroa. Nokkelampi olisi hoksannut, että samasta asiasta voi tehdä toisenkin johtopäätöksen, lisätään varallisuuden verotusta. Varallisuuden verotus ei siis toimi varallisuuserojen tasoittajana, ei myöskään tuloverotus kokonaisuutena riitä tasoittamaan juurikaan eroja. Korkeamman progression ansiotuoja muutetaan pääomatuloiksi tulojen yläpäässä.

Varallisuutta jaetaan uusiksi kaikissa kapitalismin itse tuottamissa kriiseissä. Suuren laman ajalta muistetaan kuinka Suomessa maatilatkin menivät konkurssiin, ja rikkaat irrallista rahoituspääomaa omistavat ostivat niitä pilkkahinnalla. Suomen pankkikriisin aikana kymmenet tuhannet yritykset menivät konkurssiin likviditeettiongelmien johdosta, kun pankit eivät myöntäneet maksuaikaa. Tuhannet kodit menivät pilkkahinnalla pankeille, kun velalliset eivät pystyneet maksamaan velkojaan. Sama toistui finanssikriisin aikana. Pankkien etuja toteuttamaan ohjastettiin jopa tuomioistuimet valtionjohdon toimesta. Tässä oli kysymys velkasopimusten pykälien tulkinnasta, jossa alioikeus oli alkuun asettunut velallisten puolelle.

Toinen puoli varallisuutta on velkaisuus. Suomessa on yli 400 000 maksuongelmaista ja kymmeniä tuhansia täysin taloudellisen itsenäisyytensä menettänyttä. Näihin kuuluu huomattava määrä nuoria. Maa sallii pikaluottojen myynniin ja niiden agressiivisen markkinoinnin. Ilmiössä on kysymys koronkiskonnasta. Valtava koneisto houkuttelee onnettomia ja harkintakyvyttömiä ihmisiä velkaantumaan, vaikka heillä ei ole tuloja, millä velat koskaan maksetaan takaisin. Mitään vastaavaa koneistoa tai tukea ei ole tukemassa näiden ihmisten ennakollista harkintaa vastustaa houkuttavaa ja vastuuntunnotonta markkinointia ja siten joutua velkavankeuteen. Ennen velkavankeudessa olevista puhuttiin velkaorjina. Näistä lopulta on nykyisinkin kysymys.

Varallisuuseroilla on samansuuntainen vaikutus kansantalouden toimintaan kuin tuloeroilla. Finanssivarallisuus ei ole ensisijaisesti luomassa reaalitalouden investointeja. Vakaa kasvu edellyttäisi spekulatiivisen finanssitalouden varojen ohjaamista reaalitalouteen. Se ei toimi voiton näkymien ohjaamana vaan siihen tarvitaan reipasta sääntelyä.