Aloitetaan Lindholmin elämäntyöstä, Varustelekasta, vaikka hän itse taatusti vierastaa niin mahtipontista sanaa.

Erävarusteita sekä eurooppalaisten entisten ja nykyisten armeijoiden ylijäämätuotteita myyvä yritys ja sen Helsingin Konalassa sijaitseva myymälä on tuttu monille muillekin kuin eräretkeilystä, ulkoliikunnasta tai ase- ja armeijahenkisestä touhusta kiinnostuneille.

Lindholm ja Varustelekan markkinointiteksteistä ja -tempauksista vastaavat yrityksen työntekijät ovat markkinoinnillaan ja nettisivuillaan ehtineet suututtaa ainakin Mainonnan eettisen neuvoston sekä Ensi- ja turvakotien liiton.

– Paitaa, jota ei ole käytetty vaimon hakkaamiseen saa Mainonnan eettisen neuvoston mielestä sanoa Vaimonhakkaaja-paidaksi, mutta barettia jota on käytetty kansanmurhassa, ei saa neuvoston mielestä sanoa Kansanmurhabaretiksi. Tällainen logiikka siellä on.

– Olin tosi pettynyt Mainonnan eettiseen neuvostoon, koska meidän mainoksemme oli käynnistämässä kiinnostavan filosofisen keskustelun mainonnan huumorin eettisistä rajoista. Onko se huumori pilkkaavaa ja ketä kohtaan? Eihän kansanmurhabaretissa ylistetty kansanmurhaajia vaan pilkattiin heitä. Neuvoston mielestä mainoksessa tehtiin pilkkaa kansanmurhan uhreista.

Varusteleka on kasvanut viime vuosina, ja Lindholm on palkannut yhtiöönsä uutta väkeä, esimerkiksi ammattijohtajan vuonna 2016. Kymmenkunta vuotta sitten yhtiö räpiköi syvissä vesissä ja oli jopa lähellä konkurssia. Henki rakoili, eri osastot riitelivät keskenään ja yhtiö joutui yt-neuvotteluihin. Lindholm moittii kriisistä pitkälti itseään.

– Nyt olen oppinut aika hyväksi omistajaksi. En ole koskaan ollut hyvä johtaja enkä haluakaan olla, Lindholm lausahtaa hieman yllättäen.

Ai, miksi et?

– Minussa on sama vika kuin monella muulla yrittäjällä. Minulla on oma visioni ja kiire toteuttaa sitä. Ei ole ollut aikaa toteuttaa johtajuuden taitoa. Toki nyt 39-vuotiaana olen parempi omistaja kuin aiemmin ja olisin varmaan myös parempi johtaja.

Varustelekan järjestyksessään toinen ammattijohtaja toi uusia tuulahduksia yhtiöön.

– Silmäni aukesivat, kun tajusin millainen pahimman luokan mikromanageeraaja olin ollut. Jos joku teki omaa työtään, tulin siihen viereen sanomaan, että ”ihan hyvä, mutta mä olisin kyllä tehnyt ton ihan eri tavalla”. Se oli tosi paskaa käytöstä.

Painokelvottomimpien kirosanojen kera Lindholm muistelee sitä, kuinka uusi ammattijohtaja Jari Laine vaati häntä taannoin kirjoittamaan, millaisia arvoja, visioita, missioita ja strategioita Lindholm Varustelekan omistajana haluaa vaalia. Lindholmin halveksumiin asioihin kuuluu myös konsulttijargoni, ylimalkaan kaikenlainen ”paskantärkeys ja -puhe”. Kirjoitustehtävä tuotti silti hedelmää:

– Mitä haluat Varustelekalta sen omistajana? En ollut ikinä aiemmin laittanut sitä kaikkea yhteen nippuun.

Lindholmin muotoilema lopputulema oli miehen tyylille uskollinen: ”Varusteleka on hyvien puolella”.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Kuva: Jani Laukkanen

Lindholm vakuuttaa, että hyvien puolella olemisessa kyse ei ole puhepurkasta. Hän painottaa, että esimerkiksi vastuuttomuuskoordinaattorin palkkaaminen ei ole tuonut firmaan senttiäkään rahaa, vaan se päinvastoin työllään muodostaa kuluerän, joka myös pienentää Lindholmin henkilökohtaisia osinkoja.

Lindholm sanookin vihaavansa kaikenlaista hyvesignalointia, moraaliposee­rausta ja viherpesua niin yleisesti ottaen kuin yrityselämässäkin. Taannoin hän paukutti varustelekalaisille neuvotteluhuoneessa, että hyvien puolella olemisen tulee näkyä myös tuotteissa.

Lindholm arvioi saavansa Varustelekan omistajana noin miljoonan euron vuotuiset osingot lähivuosina. Lindholm sanoo taustansa näkyvän myös siinä, että hän kannattaa varallisuudestaan huolimatta korkeidenkin verojen maksamista ja vahvaa hyvinvointivaltiota.

– Olen vieläkin katkera, kun Porvoo alkoi ”sopeuttaa toimiaan” koronan takia ja leikkasi alkoholistiäitien ennaltaehkäisevää tukea. Ei ole paskempaa päätöstä, jo ihan rahankin kannalta. Tuollaisilla päätöksillä synnytetään isoja rahallisia ongelmia tulevaisuudessa.

Lindholm perustelee näkemyksiään sekä empaattisin että pragmaattisin syin.

– Mielestäni on kiva, etteivät ihmiset kärsi. Pragmaattisuudesta taas voin sanoa, että ei ole kiva mennä maahan, jossa on epätoivoista köyhyyttä. Thaimaasta moni suomalainen ajattelee, että ”vitsi, kun kivaa, täällähän mikään ei maksa mitään”. Käännypä sille väärälle sivukujalle, ja et näe kauniita asioita.

– En pysty sulkemaan silmiäni sellaisilta asioilta ja ajattelemaan, että jos mulla on kaikki asiat hyvin, ei muulla ole mitään väliä.

Lue koko haastattelu Demokraatista 2/22.