Vatulointi loppui Bluesin ympärillä: Konkurssi!

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari
LKS 20160321 // LKS 20160307 Bluesin päävalmentaja Jyrki Aho poistuu Bluesin pukukoppikäytävältä jääkiekon Liigan ottelussa Blues vs SaiPa 7. maaliskuuta 2016 Espoossa. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI
Espoon Bluesin päävalmentaja Jyrki Aho poistumassa pukukoppikäytävältä Espoossa pelatussa Blues-SaiPa-ottelussa 7. maaliskuuta.

Espoon käräjäoikeus on asettanut jääkiekkoseura Espoon Bluesin taustayhtiön Jääkiekko Espoo Oy:n konkurssiin.

Verottaja haki Bluesia konkurssiin jo marraskuussa, mutta prosessi viivästyi Jääkiekko Espoo Oy:n hakeuduttua yrityssaneeraukseen.

Käräjäoikeus hylkäsi aiemmin yrityssaneeraushakemuksen, koska se totesi yhtiön maksukyvyttömäksi. Blues on aiemmin valittanut ratkaisusta hovioikeuteen.

Oikeuden mukaan Bluesin taustayhtiön hallituksen puheenjohtaja esitteli uusia sijoittajia, mutta uusia rahoituskeinoja ei pystytty luotettavasti selvittämään.

Espoon Blues ei voi osallistua ensi kaudella kotimaiseen kiekkoliigaan, SM-liigan puheenjohtaja Vesa Puttonen arvioi.

Puttosen mukaan Bluesin osallistuminen ensi kaudella liigaan on liki mahdotonta pelkästään käytännön syistä.

Puttosen mukaan liigan ensi kauden sarjaohjelmaa laaditaan nyt ilman Bluesia.

Atik Ismail raivostui Veikkaus-pomon ökypalkasta – “Haistakaa pitkä…”

Kuva: virpi kirves-torvinen
Masennus on urheilussa vielä tabu
Atik Ismailin mielestä etenkin urheilua harrastavia lapsia ja nuoria tulisi rohkaista tekemään temppuja ja kikkoja, ja antaa se viesti, että saa mokata.
Atik Ismail
"Liverpoolin kaataja" Atik Ismail sanoo lopettavansa Veikkauksen pelien pelaamisen ja myös jalkapallon Veikkausliigan seurannan.

Suomalaisen jalkapallon legenda, maajoukkueen, HJK:n ja monien muiden seurojen armoitettu takavuosien maalitykki Atik Ismail on saanut mittansa täyteen.

Ismail antaa palaa Facebookissa kommentoidessaan vuoden 2017 alussa syntyvän rahapeliyhtiön toimitusjohtajaksi valitun Olli Sarekosken 32 000 euron kuukausipalkkaa.

Veikkauksen ohella Atik lähettää päivityksessään terveiset omistajaohjauksesta hallituksessa vastaavalle pääministeri Juha Sipilälle (kesk.):

“Olen vuosikymmenten aikana tukenut Ray:n kautta yhdistyksiä kuin myös järjestöjä, Veikkauksen kautta tiedettä, taidetta ja kulttuuria sekä totoamalla raviratoja sekä hevostaloutta! Ihan riittämiin asti ja siitä ylikin! Eilen päätin lopettaa kaiken edellämainitun tukemisen Veikkauksen tj:n palkan nähtyäni. 32.000e/kk + bonus 40%! Lopetan myös Veikkausliigan seurannan, joten haistakaa pitkä paska koko Veikkaus! Ja Juha Sipilä.”

Ennen Ismailia moni poliitikko on arvostellut monopoliyhtiön toimitusjohtajan palkkaa. Etenkin pelisilmän perään on kysytty juuri nyt, kun samaan aikaan vaaditaan pienituloisia palkansaajia kiristämään vyötään ja osallistumaan taloustalkoisiin Suomen nostamiseksi taantumasta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kirjoitti eilen Facebook-sivuillaan, että 32 000 euron palkka on kohtuuton ja lähettää väärän viestin.

– Reilu vuosi sitten pääministeri pyysi hyvätuloisia leikkaamaan palkkojaan vapaaehtoisesti kohtuuden nimissä. Samoihin aikoihin pääministeri vaati palkansaajia hyväksymään palkkoja leikkaavan kilpailukykysopimuksen.

– Jostain syystä Sipilällä ei ollut takataskussaan yritysjohtajiin kohdistuvia pakkolakeja, vaan pääministeri uskoi, että pelkkä vetoomus riittää, Rinne kirjoitti.

Atik Ismailin saavutukset jalkapallouralla:

26 A-maaottelua (7 maalia)
201 SM-sarjapeliä (113 maalia)
2 SM-sarjakultaa, 2 Suomen Cupin voittoa

Vuoden Pelaaja 1978
Kolminkertainen Maalikuningas
18-vuotiaiden EM-HOPEA 1975
Hall of Fame Suomen Palloliitto
Hall of Fame HJK

Aktiiviurallaan (1975–1987) Atik Ismail pelasi Suomen SM-sarjan lisäksi Turkissa, Belgiassa ja Ruotsissa.

Ehkä legendaarisimman maalinsa hän teki vuonna 1982 Helsingin Olympiastadionilla, kun HJK voitti englantilaisen mahtiseura Liverpoolin Euroopan Cupin toisen kierroksen ottelussa maalein 1–0.

Ismail on toiminut myös jalkapallovalmentajana sekä kirjottanut useita kirjoja ja runoteoksia.

Mitä Susijengin vuodesta jäi käteen, Pentti Salmi? — “Kaino toivomus Teemu Rannikolle”

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Susijengi, siis Suomen miesten koripallomaajoukkue, löi tältä kaudelta hanskat tiskiin viikonvaihteessa, kun se pelasi vuoden viimeisen maaottelunsa.

Syy on kuitenkin yksinkertainen. Suomi on vuoden kuluttua EM-kisaisäntä Hartwall Areenalla eikä sen siksi tarvitse karsia kisoihin. Sen sijaan kisoihin pyrkivät muut Euroopan maat aloittavat karsintarumbansa jo tällä viikolla, keskiviikkona.

Susijengin kausi oli siis lyhyt, muttei kuitenkaan näivettynyt. Joukkue pelasi seitsemän maaottelua, joista se voitti neljä ja hävisi kolme. Kaksi näistäkin tappioista tuli Venäjälle, joka on vasta julkaistun FIBA:n maailman rankinglistan 9:s, Suomi taas vastaavasti 32. sijalla.

Suomi pelasi elokuun maaottelurupeaman laajalla rotaatiolla eikä aina edes parhaalla kokoonpanollaan.

Mutta kyllä tästä jotain käteen jäi.

***

Pelit osoittivat pluspuolella sen, että isä-Pekan poika Lauri Markkanen on noussut sellaisiin sfääreihin, että puhutaan jo ihan tosissaan NBA:sta etuajassa eikä vasta neljän vuoden kuluttua, jolloin nyt Arizonan yliopistossa alkava opiskelu päättyy.

Viikonvaihteessa Lauri oli Espoossa Ruotsiakin vastaan jäätävän hyvä ja onhan se nautinto nähdä kuinka liikkuva 211-senttinen voi olla yhdistettynä hyvään pallonhallintataitoon.

Nyt rapakon tällä puolen odotellaan kieli vyöllä vain sitä, mitenkä 47-vuotias päävalmentaja Sean Miller kouluttaa Arizonassa numerolla 10 pelaavaa Markkasta.

Susijengin pitkän pään plussaa oli myös se, miten yhdeksän kuukautta loukkaantumisen vuoksi parketeilta poissa ollut Gerald ”Junnu” Lee palasi taas töpinöihin.

Teemu Rannikko, palaa vielä Susijengiin!

Isossa päässä on tuoreutta kun myös Aleksander Madsen ainakin Saksa-pelissä oli ihan cool. Mutta mitäs siellä pelintekopuolella?

Takamiesosaaminen joutui näet suurennuslasin alle poissaolojen takia kun Petteri Koponen suuntasi suuren kalan perään Barcelonaan ja Jamar Wilsonkin oli poissa loukkaannuttuaan. Näin pelintekijän vastuu jäi Roope Ahoselle. Ykköspelinjohtajaksi Ahosesta ei valitettavasti kuitenkaan ole. Hän on sympaattinen perussettiä pelaava, mutta muita viisikon miehiä hän ei pysty tarpeeksi avittamaan eikä saa monipuolisuutta pallonkiertoon. Esimerkiksi Ruotsi-ottelussa, jossa Ahonen oli avauksessa, peli seisoa jökötti kaiken aikaa. Vasta Wilsonin tulo käänsi pelin luonteen.

Antto Nikkarinenkaan ei täytä takamiessaappaita. Joten kaino toivomus: Teemu Rannikko, palaa vielä Susijengiin!

Miehissä taalamiljönäärit vetivät alkusarjaa puolivaloilla.

Vähän isommat kekkerit, olympiakisat, on nekin jo kisattu. Ja siellähän koriksessa kuviot ei muutu kirveelläkään. USA tulee paikalle ja vei kultaiset.

Naisissa tappotahti oli selkeä, mutta miehissä taalamiljönäärit vetivät alkusarjaa puolivaloilla ja vastustajat pääsivät tuloksellisesti joskus lukuihin, joiden perusteella matsi oli muka tasainen.

Finaalissa oli sitten jo toinen ääni kellossa, Serbia oli vastaantulija. Erityisesti Kevin Durant näytti taituruutensa.

Mutta oli voitossa haikeuttakin. Joukkueen 69-vuotias päävalmentaja, Coach K alias Mike Krzyzewski, jätti arvokisa-areenat tyylillä. Meriitit ovat ykköskoutsina mahtavat: kolme olympiakultaa + kaksi maailmanmestaruutta. Jo kakkosvalmentajanakin ehti tulla kaksi olympiavoittoa. Kun tähän lisätään vielä yliopistotasolta viisi mestaruutta ja 1043 voittoa76,5 prosentin voittosuhteella, niin Coach K:n arvostus nousee vain entisestään.

Olympiakoris oli muuten harvinaisesti vain kolmen herkkua, sillä USA, Espanja ja Serbia jakoivat keskenään kaikki kuusi mitalia.

Pelkkä raha ei ratkaise urheilun menestystä – SDP:n Paatero ja Skinnari iskevät vastapallon Tapio Korjukselle

Kuva: LEHTIKUVA / Kalle Parkkinen
LKS 20160825 Suomen ainoan mitalin, pronssin, Rion olympialaisista saavuttanut nyrkkeilijä Mira Potkonen kotikaupunkinsa Nokian järjestämissä olympiamitalijuhlissa 25. elokuuta 2016. LEHTIKUVA / KALLE PARKKINEN
Riosta ainoan mitalin Suomeen tuonut nyrkkeilijä Mira Potkonen kotikaupunkinsa Nokian järjestämissä olympiamitalijuhlissa.

SDP:n kansanedustajat Sirpa Paatero ja Ville Skinnari eivät usko Tapio Korjuksen ehdotukseen, että rahoituksen roima lisääminen ratkaisee suomalaisen urheilun ongelmia. Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjus lupasi (IL 25.8.) Suomelle heti 5-10 mitalia, jos huippu-urheilun rahat tuplattaisiin, tai nostettaisiin jopa 100 miljoonaan euroon. 

– Toivottavasti tämä ei edusta valtion liikuntaneuvoston linjaa, sillä ainakin yleisesti puheissa tavoitteena on ollut saada mahdollisimman laaja joukko ihmisiä liikunnan pariin satsaamalla rahoitus liikunnan perustan, eli seuratyöhön ja avoimiin liikuntapaikkoihin, kansanedustajat Paatero ja Skinnari toteavat.

Viime vuosina on keskusteltu yhä enemmän harrastamisen kalleudesta, johon vaikuttaa muun muassa sali- ja tilavuokrien nousu, seurojen paikallisten avustusten pieneneminen, lisenssit, suuremmat vaatimukset varusteista ja leirityksistä.

– Huippu-urheilulle on jaettu Veikkauksen kautta tulevasta 150 miljoonan potista vuosittain 33 miljoonaa euroa ja liikuntapaikkarakentamiseen noin 25 miljoonaa. Jos yhteiskunnan satsaus huippu-urheiluun nousisi 100 miljoonaan, jäisi kaikkien lajiliittojen perustason sekä kunto- ja terveysliikuntaa edistävien toimintojen kesken jaettavaksi 25 miljoonaa euroa. Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee toki rahaa, mutta enemmän kyse on rahojen oikeasta kohdistamisesta.

Rahat siihen, mitä urheilija tarvitsee.

Urheilija tarvitsee rahoitusta erityisesti oman valmentajan ja tukiorganisaation toimintamahdollisuuksiin. Siksi koko järjestelmää pitää sd-kaksikon mielestä uskaltaa muuttaa.

– Se ei auta, että lyödään lisää rahaa systeemiin, jonka tulokset on nyt nähty.

Kansanedustajat viittaavat tällä huippu-urheilun työryhmän aikaansaamiin tuloksiin.

Pelkkiä uusia projekteja ja hallinnon työpaikkoja perustamalla suomalainen urheilu näivettyy entisestään.

Kansanedustajat näkevät urheilun rakenteissa aivan samoja ongelmia kuin muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Talo rakennetaan aina hallinto edellä – aivan kuten sote-uudistuksessakin ollaan tekemässä. Potilas on tässä tapauksessa se yksinäinen urheilija, jonka selviytymisen ja menestyksen ratkaisee lähipiirin sitoutuminen. Tästä hyvänä esimerkkinä on Riosta ainoan mitalin tuonut Mira Potkonen, Paatero ja Skinnari muistuttavat yhteisessä kannanotossaan.

Kisaturisteja vai huippu-urheilijoita?

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Jonkin ison kehitysmaan kisakylän pressihuoneen kulmapöytä neljän vuoden välein.

”En tajua mikä oli pielessä. Aamulla tuntui, että ennätys tulee, mutta tahmeaa oli. Ehei vuosien työ hukkaan mennyt. Sain arvokasta kokemusta ja täällä on ollut kiva joukkuehenki.”

Kesäolympialaisissa leikkautuivat samaan pisteeseen – taas – ylitoiveikkuus, alisuorittaminen ja apatia. Kyyti Rion helteessä oli kokonaisuutena hyytävää, kuin harjateräs Antarktiksella. Ison joukon tavoitteeksi a priori ei asettunut maailman, vaan oma paras.

Ison yleisön mielenmaasto on toki omaa hassua matalikkoaan. Tiedostetaan kyllä mahdollisuuksiemme herttainen rajallisuus. Ehkä tajutaan, että jos ammattiurheilun edellytykset ovat kilpailijamaissa kuin Jupiter, me olemme harvoin tuikahtava asteroidi (vrt. steroidi). Muistetaan, että muualla dopingvalvonta on Putous-parodiaa ja tunnustetaan, että elintaso-Suomesta ei tule pelintaso-Suomea, koska hyvinvoinnit. Pädit tai podium. Paaponnan lomaan annostellaan nokare kyynisyyttä ja loraus halvanhelppoa ivaa. Tuomitaan tai ollaan ymmärtävinään – ylhäältä – vaikka tajutaan urheilun arjesta vain asioiden nimiä ja muotoja.

Keitos hapanimeltyy, kun kaiken edellisen alle valetaan puolisalaisia odotuksia. ”Josko Kristus-patsaan liepeillä sittenkin ihmeitä?” Media kampeaa kahta vipua: luo odotuksia ”mustille hevosille”, vaikka Kyra Kyrklund ja Matador puuttuvat maneesilta. Toisaalta myydään lehtiä ja mainoksia surkeudella. Joku kollega korosti urheilijoiden elämän rankkuutta hoitaen näiden sieluja kolumneissaan, kun taas ravakalla vastatuulella Rion jätevesissä purjehtineet skribentit penäsivät vain tulosvastuuta.

***

Voiko rahoille sitten vaatia vastinetta? Onko siellä lajipuristeja vai kisaturisteja? Olympiaurheilija antaa lajille aina kaikkensa. Kieltäymystä, kipua, puolihullua tavoitteellisuutta, psykofyysistä painetta ja nuoren elämän ehtojen kuormaamista yhteen hauraaseen munakoriin. Yksikään heistä ei ole vätys tai pelle. Mutta onko yleisöllä oikeus vaatia ja sättiä, koska veroista ne urheilijapalkat ja reissut kuitataan. Totta kai on! Demokratiassa Pasi Muhokselta saa katkeroitua, jos pikajuoksijat eivät vaskoolaa kultaa. Eri asia taas on, kuinka merkitsevää se on.

Vaatiminen on relevanttia vain heiltä, joilla on oikeus reagoida käytännössä. Jos on oikeasti panos pöydällä, ne voi vetää myös pois. Mitta saa täyttyä, jos mitta ei täyty. On tietysti urheilija itse valmennuksineen. Sitten ovat läheiset, joille urheilijalla on elämäntavastaan tilivelvoite. Kolmas klusteri on valtio, lajijohto ja sponsorit, jotka maksavat. Edes medialla ei ole veto-oikeutta.

Demokratiassa Pasi Muhokselta saa katkeroitua, jos pikajuoksijat eivät vaskoolaa kultaa. Eri asia taas on, kuinka merkitsevää se on.

***

”Nyt sataa sontaa niskaan!”, sanoi karsiutunut rintauimari Mattson. Uhriutuvat ja etukäteiset kritiikin vesittämisyritykset ovat kiusallisia. Sonnasta puhutaan hetimiten siksi, että sitä ei viitsittäisi niin paljon kaataa, lyötäisi lyötyä. Mutta ei ketään ole kukaan oikeasti murjonut paitsi vastustaja, ja se on hänen hommansa. Sekunnit, metrit ja pisteet ovat äärireiluja. Uimari vieläpä julisti hakevansa Riosta kultaa antaen erityisluvan arvioida sanansa mittaisuutta.

Kansan odotukset ovat toki poskettomia. Maan koko ei paljon povaa ja suurmaiden järjestelmille annetaan etumatkaa. Kansallisista päiväunista ponnistavat toimittajat yhdistävät kiehtovasti pinta-knowhown ja otsikonnälän. Mutta. JOS urheilija tahtoo menestyä, hänen on kestettävä joutava surina. Maailma ei muuksi muutu, mutta urheilija voi aina kasvaa niin, että iso mielipidetunkio ei sanele hyvinvointia. Jos taas maksajien lompsa ei helly, niin silloin hän ei riittänyt. Urheilijana. Ihmisenä varmasti.

***

Mikä nyt eteen? Yleisavain on aina systeemillä. Ehdotus opetusministeriöön: muutetaan mokatun HuMu-työn jälkeen huippu-urheilun prioriteetit tyystin. Lakataan leikkimästä suurvaltaa vain siksi, että olimme sitä vuosisata sitten. Miksemme lataa kaikkea tarkoin valittuihin lajeihin? Nyt väki sirottuu laajalle spektrille.

Pesis päiviltä; tiedät kyllä, miksi. Ja näivetetään salibandy, koska se on talenttirosvo ja liki mikään maa ei pelaa sitä tosissaan. Unohdetaan jopa lätkä, joka hotkii rahaa, on asenteiltaan arkaaista ja lilliputti maailmalla. Uhrataan MM-huumat, jotta Mertsi voi huutaa yu:lle ja futikselle. Silputaan myös pikkuoksia, jotka yhdessä vievät liikaa. Minilajit eläköön ylpeinä, mutta ei tueta, eikä odoteta.

Norja ja Itävalta elävät lumilajeista ja Balkan huohottaa palloilua. Pikku Uruguayssa ja Belgiassa on vain futis, mutta huipulla. Kaukasia pumppaa painoja, Korea potkii ja ampuu. Kanada pitäköön hokinsa. Tykitetään mekin harvoilla, mutta tuhdeilla tykeillä eli pannaan paukut isoihin ja urbaaneihin lajeihin: futis, koris, lenttis, yu, mäkihyppy, ah, alppi, uinti, tennis ja pingis. Suodatetaan pikkulajien episraivo ja aletaan pärjätä.

Jos taas tahdomme, että ylätasonkin sportin ydinarvot uivat syvemmällä, iloitaan vain kilvasta. Sitä en sano, kumpi tulee valita, mutta sen tiedän, että molempia ei voi saada.

“Mä en kauheasti ymmärrä, mitä Kojonkoski puhuu” – Harkimo: Koko urheilukenttä tarvitsee rakennemuutoksia

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
LKS 20160823 Kokoomuksen kansanedustaja Harry Hjallis Harkimo toritapaamisessa kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Turussa 23. elokuuta 2016. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Kokoomuksen kansanedustaja Harry "Hjallis" Harkimo puolueen eduskuntaryhmän kesäkokokouksen toritapahtumassa Turussa tänään.

Rion kesäolympialaisten suomalaisen katastrofin karun totuuden paljastuttua lopullisesti sunnuntai-iltana kansanedustaja ja urheiluvaikuttaja Harry “Hjallis” Harkimo (kok.) reagoi sähäkästi Twitterissä:

“Herrajumala en ymmärrä mitään mistä Kojonkoski puhuu mahtaako itekkään tietää.Kyllä on niin paljon selittelyn makua.”

Demokraatti palasi Harkimon kanssa Rion suomalaismenestykseen (= sen puuttumiseen) tiistaina Turun kauppatorilla, minne kokoomuksen kansanedustajat jalkautuivat iltapäivän yleisötapahtumaan.

Hjallis ei ottanut mitään takaisin pari yötä nukuttuaan.

– Olen tosi pettynyt siihen tulokseen, mikä meillä oli, Harkimo sanoi.

– Siellä oli monet, jotka olivat alisuorittajia. Olin odottanut heiltä mitalia.

“Kyllä meidän pitää saada isot muutokset aikaan.”

Myrskyn silmässä on Rion joukkueen johtaja, Suomen olympiakomitean alaisen huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Kojonkoski.

Mitä mieltä olet hänen ensikommenteistaan?

– No mä en kauheasti ymmärrä, mitä se puhuu. Mitä se käytännössä tarkoittaa, mitä hän puhuu, Harkimo ihmetteli.

Harkimo sanoo Suomen urheilun tarvitsevan rakennemuutoksia “niin kuin kaikki muutkin asiat tässä yhteiskunnassa”.

– Ei se ole pelkästään Kojonkosken asia, vaan koko urheilukenttä tarvitsee rakennemuutoksia ja uusia ideoita.

– Kyllä meidän pitää saada isot muutokset siellä aikaan, Harkimo painotti tänään Turussa.

Yksi pronssi tuli. Ei sen enempää. Mitä itse odotit?

– Kyllä mä kolmea-neljää mitalia odotin.

Tämä oli todella pettymys?

– Oli todella.

– Olin ihan varma, että purjehtijat saavat yhden tai kaksi mitalia. Uskoin, että jostain muualtakin tulee vielä.