Asiakirja liittyy neuvotteluihin, joita Ukrainan ja Venäjän välillä käytiin heti sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt laajasti Ukrainaan helmikuussa 2022. Asiasta kertoi Suomessa aiemmin Iltalehti.

Venäjä vaati tuolloin Ukrainalta aselevon vastineeksi muun muassa, että Ukrainan armeija pienennettäisiin viidesosaan siitä, mitä se oli ennen vuotta 2022. Sotilaiden määrä olisi pitänyt rajoittaa 50 000:een, josta korkeintaan 1 500 olisi upseereja. Lisäksi Ukrainalla olisi saanut olla enintään neljä sotalaivaa, 55 helikopteria ja 300 tankkia.

Jos Ukraina olisi suostunut tällaiseen vaatimukseen, sen armeija olisi ollut pienempi kuin naapurimaa Valko-Venäjällä, jonka väkiluku ennen sotaa oli hieman yli viidesosa Ukrainan väestöstä. Venäjä halusi rampauttaa Ukrainan asevoimien kykyjä myös vaatimalla, ettei Ukraina saa kehittää, hankkia tai käyttää ohjusjärjestelmiä, joiden kantama yltää 250 kilometriä kauemmas.

UKRAINAA olisi myös vaadittu tunnustamaan Itä-Ukrainan niin kutsuttujen Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen “itsenäisyys” Ukrainan samannimisten hallinnollisten alueiden rajojen sisällä.

Venäjä ei tuolloin hallinnut sotilaallisesti kuin osaa näistä alueista, eli käytännössä Ukrainan olisi pitänyt luovuttaa Venäjälle alueita, joita se ei ollut vielä sotilaallisesti menettänyt. Lisäksi Ukrainaa vaadittiin maksamaan alueiden infrastruktuurin jälleenrakennus.

Venäjä on sittemmin liittänyt alueet itseensä kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Venäjä ei yli 2,5 vuotta myöhemminkään ole saanut Donetskin aluetta sotilaallisesti kokonaan haltuunsa.

Venäjä vaati myös kaikista ukrainalaisista ja kansainvälisistä pakotteista sekä vuoden 2014 jälkeen nostetuista oikeusjutuista luopumista.

Ukrainan ja Venäjän edustajat tapasivat ensimmäisen kerran jo 28. helmikuuta Valko-Venäjällä, vain päiviä Venäjän hyökkäyksen alun jälkeen. Neuvottelut jatkuivat huhtikuuhun asti. Varhaisin versio Sisteman saamasta asiakirjasta on peräisin maaliskuulta 2022.

VENÄJÄLLÄ oli myös kieleen ja kulttuuriin liittyviä vaatimuksia. Venäjä vaati sitä, että venäjän kielelle annetaan valtion virallisen kielen asema Ukrainassa, sekä sitä, että kaikki Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksikirkon omaisuus palautetaan.

Venäjä myös vaati sitä, että Ukrainassa sallitaan kaikki sellaiset symbolit, jotka “assosioituvat natsismin vastaiseen voittoon”. Käytännössä tämä tarkoittaisi neuvostokuvaston kunnianpalautusta Ukrainassa.

Valtavien vaatimusten vastineeksi Venäjä tarjosi sopimuksessa hyvin vähän Ukrainalle. Sistema huomauttaa, että asiakirjassa ei mainita halaistua sanaakaan siitä, että Venäjä vetäisi joukkojaan miehittämiltään Ukrainan alueilta. Asiakirjassa Venäjä sitoutuu ainoastaan taistelujen lopettamiseen ja siihen, ettei se laajenna jo hallussaan olevia alueita.

Asiakirjassa luetellut vaatimukset olivat Venäjän lähtöasetelma, ja viikkoja jatkuneissa neuvotteluissa ne pehmenivät jonkin verran, käy ilmi Sisteman vertailtua asiakirjan varhaisempaa versiota myöhempään. Sisteman lähteiden mukaan osapuolet eivät koskaan päässeet kovin lähelle sopua asiakirjan pääkohdista.