Kotikaupunki Hämeenlinna säilyi Salmen maailmankartalla tärkeänä läpi koko työntäyteisen elämän. Nuoruudestaan Hämeenlinnassa hän kirjoitti kaksiosaisen muistelmateoksen Rinkelinkadun pojat. Taloudellisesti vaatimattomat kotiolot Hämeenlinnassa antoivat koko elämän kestäneet mausteet Salmen tekstituotantoon. Humaanin, yleissivistyneen miehen perhe tarvitsi Salmen lapsuuden aikoihin köyhäinapua, ja Salmi muisti sen. Oman sanomansa mukaan ”pitää elää ihmisiksi ja huolehtia muista”. Kapitalismiin ja kommunismiin ei uskoa riittänyt, vaan iloisen veronmaksajan mielestä verotuksen porsaanreikien etsijät ovat rintamakarkureita.

Salmi piti kaikessa luovassa toiminnassaan esillä työläistaustaansa ja koki olevansa yksi työläinen muiden joukossa – kuitenkin erittäin tuottelias sellainen, mistä kertovat esimerkiksi yli 3 200 levytettyä laulutekstiä. Niistä eräs tunnetuin on Irwin Goodmanin levyttämä Työmiehen lauantai:

…Joka aamu seitsemältä töihin hän menee
Hikipäässä perheellensä elatuksen hakee
Satoi taikka paistoi, töissä hänet näkee
Kunnes koittaa viimein lauantai

Salmi oli myös eräs Suomen merkittävimmistä levytuottajista. Hänen oma Levytuottajat-levymerkkinsä julkaisi muun muassa Vesa-Matti Loirin rakastetut Eino Leinon runoihin sävelletyt laulut. Myöhemmin perustetun Flamingo-levymerkin ansiolistalta löytyvät muun muassa Kirkan Surun pyyhit silmistäni, Irwinin Rentun ruusu ja Kim Lönnholmin Minä olen muistanut. Salmen oman arvion mukaan hänen yhtiönsä myivät kolmasosan 1980-luvun loppupuolen suomalaisista äänilevyistä.

Salmella oli silmää myös nykytaiteelle. Hän keräsi järjestelmällisesti taidetta, ja kokoelma kasvoi noin 700 teoksen laajuiseksi. Suomalaisen nykytaiteen lisäksi merkittävät alakokoelmat muodostavat Hitlerin vainoaman ”rappiotaiteen” työt sekä itsenäisen Viron nykytaiteen kokoelmat. Salmi lahjoitti kokoelmansa Hämeenlinnan taidemuseolle. Osa siitä on tälläkin hetkellä esillä Kasari – taiteen 80-luku -näyttelyssä.

Työväen Sivistysliitto oli Vexi Salmelle tärkeä yhteisö, sillä TSL luovutti marraskuussa 1989 ensimmäisen Reino Helismaa -palkinnon juuri hänelle. Vexi Salmen ainutlaatuisen työn julkinen tunnustaminen alkoikin Reino Helismaa -tunnustuspalkinnon myöntämisellä. Palkintolautakunta kiitti Salmea suomalaisen iskelmäperinteen uudistajana. Palkinnon myöntämisperusteissa todettiin seuraavasti: ”Vexi Salmi on Reino Helismaan henkisen perinnön jatkaja, jonka parhaat laulut elävät kansanlaulujen ja sananparsien tavoin.”. Myöhemmin Vexi Salmi huomioitiin muun muassa Juha Vainio -palkinnolla vuonna 1993 ja Kullervo Linna -palkinnolla vuonna 2004.

Reino Helismaa -palkinto luovutetaan 3–5 vuoden välein henkilölle, joka on merkittävällä tavalla uudistanut suomalaista viihdettä kansallisista lähtökohdista. Jaettu palkinto on Työväen Sivistysliiton myöntämä kunnianosoitus ansioituneelle suomalaiselle viihteen tekijälle. Palkinto oli myöntämisvuonnaan 1989 arvoltaan 20 000 markkaa (nykyrahassa noin 5 700 euroa), ja sitä oli jakamassa Vexi Salmelle arvovaltainen raati, johon kuuluivat Reino Helismaan poika Markku Helismaa, pitkän linjan muusikko Pekka Nissilä, tv-tuottaja ja ohjaaja Erkki Pohjanheimo, kulttuurin monitoimimies Jukka Virtanen ja suomalainen musiikkitieteilijä Pekka Gronow.

Vexi Salmi siirsi suomalaista iskelmää eteerisestä ja utuisesta taikayöstä tunteiden ja tapahtumien realistisempaan kerrontaan. Salmesta tuli yksi Suomen tuotteliaimpia ja monipuolisimpia iskelmärunoilijoita, jonka laaja tuotanto on luonut perustan monen laulajan uralle. Arjen ja juhlan ilot ja surut ovat nyt menettäneet erään vaikuttavimmista tulkitsijoistaan, mutta Vexi Salmen sanat tulevat elämään vielä kauan.

Jouko Muuri, TSL:n pääsihteeri
Timo “Tipi” Tuovinen, musiikintuottaja ja työväenmusiikin tutkija
Pekka Gronow, v. 1989 Helismaa-palkinnon palkintolautakunnan sihteeri ja TSL:n kulttuuriosaston johtaja