Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on aiemmin kertonut, että kiistaa on myös erityisesti niin sanotusta perälautamallista, eli jos palkankorotuksista ei saada paikallista sopua, edessä olisivat vähimmäispalkankorotukset.

Työntekijäpuolen yksi vertailukohta neuvotteluissa on Saksan IG-Metallin viime marraskuussa tekemä sopimus, jossa palkankorotus on 8,5 prosenttia ja sen lisäksi tuleva kahdessa erässä maksettava yhteensä 3 000 euron verovapaa kertakorvaus. Moni suomalaisekonomisti on veikannut – tai toivonut – Suomen vientiteollisuuden palkankorotusprosentin haarukaksi noin 3-4 prosenttia.

Nykyisessä taloustilanteessa Saksassa sovittu kertakorvaus voisi olla toimiva ja luova malli – ja neuvottelusolmun avaava ratkaisu – myös Suomessa tällä neuvottelukierroksella. Malli on toki siinä mielessä ammattiyhdistysliikkeelle vastenmielinen, että kertakorvaus ei siirry palkkapohjaan.

VIENTIALOJEN tilannetta seurataan mielenkiinnolla julkisten alojen liitoissa, sillä viime vuonna tehdyssä kunta-alan palkkaratkaisun erillissopimuksessa sovittiin viisivuotisesta palkkaohjelmasta, jossa kunta-alan ja hyvinvointialueiden työntekijöiden palkankorotukset on sidottu vientialojen tuleviin palkankorotuksiin. Sopimus nostaisi palkkoja viiden vuoden aikana yhteensä 5,1 prosenttia yli yleisen linjan.

Tälläkin kertaa yleinen linja muodostuu vienti- ja kuljetusalojen sopimuksista. Käytännössä tämä tarkoittaa teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden työntekijäsopimuksia sekä Autoliikenteen työnantajaliiton ja AKT:n sopimusta. Eli sopimuksia, joista parhaillaan neuvotellaan.

Tilanteen mutkikkuudesta kertoo jotain myös se, että tämän viikon torstaina keskeytettiin valtion työntekijöiden palkankorotuksista käydyt neuvottelut. Isoin syy tälle oli se, että työnantaja, valtio, ei halunnut sopimuksestaan uuden työmarkkinakierroksen päänavaajaa. Valtion työntekijöiden virka- ja työehtosopimusten 1+1 optiovuoden palkankorotusneuvottelut olivat alkaneet marraskuussa.

Niin vientialojen työnantajien kuin työntekijöiden järjestöjohtajat ovat monessa yhteydessä todenneet, että kunta-alan palkankorotusten kytkeminen vientialoihin oli väärä ratkaisu. Tämä ilmeisesti koettelee sopimuspöydän molemmilla puolilla sen verran paljon, että sopimuskytköksestä on tullut tällä kierroksella myös vahvasti vastapuolia yhdistävä tekijä.

Kun neuvottelupöydässä on sopimisen ammattilaisia, niin varmasti siellä mielellään sorvattaisiin ratkaisu, jossa minimoitaisiin palkkaratkaisun vaikutukset julkiselle sektorille – vaikka kumpikin osapuoli on todennut, että ne käyvät neuvotteluja puhtaasti omista lähtökohdista.

YKSI keino pienentää palkankorotusprosenttia olisi parantaa tekstipuolen asioita. Siellä on paljon rahanarvoisia kohtia, kuten työaika, joiden muuttamisesta voisi tällä kierrokselle löytyä yhteinen näkemys.

Pelkästään jo vientialojen neuvotteluiden venyminen yli tammikuun lopun aiheuttaisi uutta vääntöä julkisella puolella. Kunta-alan tämän vuoden palkankorotuksiin – siis niihin, jotka liittyvät vientialojen palkkaratkaisuun – huomioidaan vienti- ja kuljetusaloilla 1.2. mennessä tiedossa olevat ratkaisut.

Tällä hetkellä näyttää mahdolliselta, että yhdellekään vienti- ja kuljetusalojen liitolle ei ole sopimusta ennen tammikuun loppua. Tämä todennäköisesti aloittaisi uudet neuvottelut hyvinvointialojen ja kuntien työntekijöiden palkkaohjelmasta.