Eiköhän se ollut kaikille päivänselvää, että rikkaat suomalaiset eivät lähteneet Portugaliin nauttimaan eläkepäivistä sen vuoksi, että Euroopan lounaiskulmassa on historiallisia kulttuurimaisemia, Algarven kirkasvetisiä rantoja ja pirskahtelevaa vinho verdeä eli ”vihreää viiniä”. Pikemminkin poikkeuksellisen pienet verot houkuttelivat Portugaliin. Toki kevyen verotuksen jälkeen voi nauttia lasin pirskahtelevaa ja huljutella varpaita kirkkaassa rantavedessä.

Finnwatch julkaisi helmikuussa raportin, joka paljastaa, että Portugalin suosio varakkaiden keskuudessa on romahtanut sen jälkeen, kun Suomi irtisanoi vuonna 2018 maiden välisen verosopimuksen, joka tarjosi poikkeuksellisia veroetuja. Selvityksen mukaan verosuunnittelulla on vaikutus muuttokohteiden valintaan. Paljon omaisuustuloja saaneet muuttavat nyt huomattavasti useammin Sveitsin, Singaporen ja Arabiemiraattien kaltaisiin veroparatiiseihin.

Verojen välttelyllä on merkittävät negatiiviset vaikutukset yhteiskuntaan ja talouteen. Sen vuoksi julkisen sektorin tulot pienevät, mikä voi johtaa valtion velkakurimuksen kasvamiseen ja julkisten palveluiden vähenemiseen.

Monikansallisten yhtiöiden aggressiivinen verovälttely on ollut usean vuosikymmenen ajan iso päänsärky julkisen talouden näkökulmasta. Useissa maissa toimivat yritykset ovat erilaisilla järjestelyillä voineet siirtää voittojaan veroparatiiseihin eli maihin, joissa verotus on huomattavasti alhaisempaa tai jopa nolla.

EU Tax Observatory -tutkimuslaitoksen mukaan voitonsiirron aiheuttamat veromenetykset suhteessa globaaleihin yhteisöverotuottoihin ovat kymmenkertaistuneet vuoden 1980 yhdestä prosentista noin kymmeneen prosenttiin eli yli 200 miljardiin dollariin 2020-luvun alussa.

Kun voitot ovat jääneet esimerkiksi Suomessa verottamatta, valtion on täytynyt kääriä verotulonsa muualta. Jotkut pienet maat, kuten Irlanti ja Luxemburg, ovat tarkoituksella houkuttelleet alhaisella verotuksella monikansallisia yrityksiä siirtämään voitot omaan maahansa. Ilmiötä kutsutaan haitalliseksi verokilpailuksi ja sitä harjoittavia maita veroparatiiseiksi.

Talousjärjestö OECD on pitkään halunnut saada haitallisena pidetyn verokilpailun kuriin, mutta vasta viime vuosina prosessi on nytkähtänyt konkreettisesti eteenpäin. Se on vaatinut laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja riittävän visuja sopimusjärjestelyjä, jotta voittojen siirtämisen porsaanreiät saadaan tilkittyä.

Suomessakin tuli vuoden alussa voimaan 15 prosentin globaali suuryritysten vähimmäisvero. OECD:n raportin mukaan se voi jopa puolittaa monikansallisten yritysten voitonsiirroista aiheutuvat veromenetykset. Maailmanlaajuisesti yhteisöverojen tuotto nousee 6,6-8,1 prosenttia suhteessa yhteisöverotuottoihin.

– Minimivero koskee siis monikansallisten yritysten voitoista maksettavaa veroa, eli kyse on yhteisöverosta, Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér sanoo.

Yhteisövero on osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen maksama tulovero, jonka määrä on Suomessa 20 prosenttia yhteisön verotettavasta tulosta.

– Esimerkiksi Suomessa kertynyttä voittoa on pystynyt siirtämään matalan verotuksen maahan.

Veroparatiisit perivät voitoista veroa yleensä nollan ja kymmenen prosentin välillä, kun taas Suomessa yhteisövero on 20 prosenttia. Voitonsiirtojen vuoksi Suomen veromenetyksiksi on arvioitu noin 14 prosenttia suhteessa yhteisöverotuloihin eli lähes miljardi euroa vuodessa.

Minimivero koskee yhtiöitä, joiden vuosittainen liikevaihto on yli 750 miljoonaa euroa. Tällaisia suomalaislähtöisiä yhtiöitä on reilu 50. Lisäksi Suomessa on tuhansia ulkomaisten konsernien tytäryhtiöitä, joita minimivero koskee.

Suomessa yhteisöverolla kerätään kaiken kaikkiaan noin kahdeksan miljardia euroa vuodessa. Uudistus voi arvioiden mukaan tuoda lähivuosina 20 miljoonaa euroa vuodessa tähän pottiin. Pidemmällä aikavälillä vaikutus voi nousta satoihin miljooniin vuodessa.

Minimivero tarkoittaa sitä, että jos yritys siirtää voittoja veroparatiisiin, se joutuu maksamaan tuosta voitostavähintään 15 prosenttia veroa. Jos esimerkiksi veroparatiisissa vero on viisi prosenttia, Suomessa toimiva yritys on velvoitettu maksamaan kymmenen prosenttiyksikön erotuksen Suomeen.

– Käytännössä se laskee intressejä siirtää voittoja veroparatiisiin, koska vähintään 15 prosenttia menee veroihin, Finér sanoo.

Suomessa toimiva yritys voi siis saada maksimissaan viiden prosenttiyksikön hyödyn voitonsiirrosta (koska Suomessa yhteisövero on 20 prosenttia).

– Uuden lain myötä ei ole niin suurta intressiä voitonsiirtoon, koska siirrosta aiheutuu myös verosuunnitteluun liittyviä kustannuksia, ja lisäksi siihen sisältyy oikeudellisia riskejä. Muutos siis ennaltaehkäisee verovälttelyä, ja samalla se varmistaa verotuksen minimitason.

OECD:lla on jäsenmaita 38, mutta minimiverosopimukseen kuuluu 140 maan kokoonpano, eli OECD Inclusive Framework.

– Käytännössä minimivero toteutetaan siten, että maat laittavat sen omaan lainsäädäntöönsä. Siinä mielessä se ei ole kansainvälinen sopimus, Finér sanoo.

– Euroopan unionissa se on toimeenpantu direktiivillä, ja kaikki EU-maat ovat ottaneet sen omaan lainsäädäntöönsä tämän vuoden alusta.

Sopimuksen allekirjoittaneesta 140 maasta alle puolet on vasta toimeenpannut lain, esimerkiksi Yhdysvalloissa laki on toistaiseksi vielä torpattu. Finérin mukaan minimiverojärjestely on rakennettu siten, että vaikka pelkästään EU olisi toimeenpannut sen, niin se vaikuttaa globaalisti. Minimivero ei ole riippuvainen siitä, että kaikki maat toimeenpanevat sen.

– Minimiverotus toteutuu, jos se on toimeenpantu edes yhdessä maassa, jossa monikansallinen yritys toimii. Kun melkein kaikki isot konsernit toimivat joissain EU-maissa, niin ne voivat periä minimiveron, vaikka konsernin kotimaa ei sitä perisi, Finér sanoo.

– Se tarkoittaa, että minimivero tulee ennen pitkää koskemaan kaikkia suuryrityksiä, sillä ne kaikki toimivat EU:ssa.

Ainoa mahdollisuus välttää minimivero kokonaan on se, että konserni ei toimi missään sellaisessa maassa, jossa minimivero on otettu lainsäädäntöön.

– Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos jokin sopimukseen kuuluva maa ei toimeenpane veroa, niin se menettää verotuloja muille maille, jotka ovat säätäneet sen lailla. Tämä on aika iso kansallinen intressi ottaa se käyttöön nyt, kun se on toimeenpantu EU:ssa.

Verokilpailu on haitallinen urheilulaji, jossa suuryritykset ja -omistajat saavat itselleen taloudellista etua, kun taas muut joutuvat epäoikeudenmukaiseen asemaan. Verokilpailun kovimmat kirittäjät ovat yleensä pieniä maita, jotka hyötyvät järjestelyistään suurempien maiden hyvinvoinnin kustannuksella. Kun iso konserni siirtää voittoja veroparatiisiin, kyseinen maa saa matalina veroina esimerkiksi kaksi prosenttia. Vero on vähäinen, mutta veroparatiisi saa sen käytännössä ilman mitään ponnisteluja, koska kaikki varsinainen liiketoiminta on tapahtunut muualla. Suurella valtiolla puolestaan ei ole niin suurta intressiä laskea yhteisöveroa kovinkaan alas, koska se tarkoittaisi verokertymän radikaalia tipahtamista ja julkisen talouden tasapainon järkkymistä.

Finér uskoo, että minimiveron myötä aggressiivinen verovälttely vähenee, ja siihen liittyvän haitallisen verokilpailun hyödyt kutistuvat olennaisesti.

Minimiveron vaikutus rajoittuu keinotekoiseen voitonsiirtoon ja koskee vain isoja firmoja, mutta verokilpailu edelleen voi jatkua siten, että matalalla veroasteella houkutellaan yrityksiä sijoittamaan oikeaa liiketoimintaa kyseiseen maahan. Myös esimerkiksi investointitukien kautta voidaan houkutella yrityksiä.

– Nyt Saksassa ja Yhdysvalloissa on säädetty lakeja, jotka kannustavat vihreään siirtymään. Niissä houkuttimena ovat investointeihin kohdistuvat tuet, joista osa on toteutettu verotuksen kautta, mutta ovat taloudellisesti lähempänä suoria tukia. Minimivero ei rajoita tämän kaltaista järjestelyä. Se koskee myöhempään voittoon kohdistuvaa matalaa veroa, ja vain sellaisessa tilanteessa, jossa ei siirry oikeaa investointia, Finér sanoo.

– Kilpailu voi siirtyä tämän kaltaisiin houkuttimiin. OECD:n selvityksien mukaan investointituilla ei ole kuitenkaan toistaiseksi ollut kovin isoa merkitystä yrityksien tosiasialliseen sijoittumiseen.

Yhteisöveron korottaminen pienentäisi tuloeroja. Vastaavasti sen alentaminen hyödyttäisi eniten suurituloisimpia suomalaisia, sillä valtaosa yhteisöverosta kohdistuu heihin. Näin toteaa Kalevi Sorsa -säätiölle työskennellyt tutkija Saska Heino. Hän on kirjoittanut raportin Rikkaiden vero: Yhteisöveron vaikutukset Suomen tulonjakoon, joka julkaistiin helmikuussa.

– Tavoitteena oli tehdä ensimmäinen alustava selvitys siitä, miten yhteisövero vaikuttaa tuloeroihin, Heino sanoo.

– Suomessa on tuloveromuutosten yhteydessä pyritty selvittämään, minkälaisia vaikutuksia muutoksilla on tulojen jakautumiseen. Yhteisöveron suhteen ei ole tehty samanlaisia arvioita. Se on melko iso puute, koska yhteisövero vaikuttaa yritysten omistajiin ja sitä kautta suomalaisten välisiin tuloeroihin.

Selvitys osoittaa, että yhteisöveron muutokset koskisivat pääosin hyvin suurituloisia. Yhteisöveron yhden prosenttiyksikön korotuksesta 45 prosenttia kohdistuisi suurituloisimpaan prosenttiin.
Kymmenen vuotta sitten Suomi kärvisteli vielä laskusuhdanteessa, kun muu Eurooppa oli pääosin selvinnyt finanssikriisistä. Suomi alensi yhteisöveron 24,5 prosentista 20 prosenttiin vuonna 2014. Veromuutoksen tavoitteena oli muun muassa kannustaa investointeihin, ja sitä kautta toivottiin talouden elpymistä.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimuksen mukaan yhteisöverokantojen alentamisella ei ollut vaikutusta yritysten investointeihin, mutta uudistus vauhditti jonkin verran liikevaihdon ja liiketoiminnan kasvua.

Heino arvioi, että yhteisöverokannan alentamisen vähäiset vaikutukset johtuvat todennäköisesti siitä, että ne ajoitettiin taloudellisesti huonoihin aikoihin.

– Pyrittiin verotuksellisesti elvyttämään liiketoimintaa, mutta ilmeisen laihoin tuloksin, Heino sanoo.

– Suomessa veromuutoksia on tehty reaktiivisesti. Kun taloudessa on mennyt huonosti, on yhteisöveroa alennettu sillä ajatuksella, että se elvyttäisi talouskasvua. Tulokset eivät kuitenkaan ole olleet vakuuttavia.

Samalla verokertymä on laskenut merkittävästi. Yhteisöveropohja on Suomessa melko laaja. Kun yhteisöveroa laskettiin 4,5 prosenttiyksikköä, niin veromenetykset olivat satoja miljoonia euroja, millä on julkisen talouden näkökulmasta hyvinkin haitallisia vaikutuksia. Vastineeksi saatiin hyvin marginaalisia vaikutuksia kasvuun, työllisyyteen tai investointeihin.

– Investointeihin vaikuttaa monet muutkin asiat verotuksen lisäksi. Jos veromuutokset tehdään huonojen kasvunäkymien aikana, jolloin muutenkin yritysten halu investoida on heikko, niin vaikutukset ovat laihoja. Sen sijaan veromenetykset ovat hyvinkin suuria, jolloin voidaan miettiä, onko haitta ollut suurempi kuin hyöty. Todennäköisesti on ollut.

Usein kuulee puhuttavan, kuinka kannattavaa yrittäjälle on perustaa osakeyhtiö ja kuitata ansionsa osinkoina. Lama-ajan Suomessa vuonna 1993 Esko Ahon (kesk.) hallitus teki mittavan verouudistuksen, jonka loi kannustimen tällaiselle tulojen muuntelulle. Ylimpien ansiotulojen veroasteet jäivät huomattavasti korkeammaksi kuin pääomatulojen veroasteet.

– Tulomuuntelussa on kyse siitä, että jotain korkeammin verotettavaa tuloa, yleensä palkkatuloa, muunnetaan matalammin verotetuksi tuloksi, eli tyypillisesti osingoksi, talous- ja sosiaalihistorian tutkija Saska Heino sanoo.

– Käytännössä se on mahdollista kapean omistuspohjan yhtiössä, jossa yleensä yrityksen omistajat ovat kyseisen yrityksen johtoa ja myös yrityksessä töissä.

Tällaisista firmoista tyypillisiä esimerkkejä ovat asianajotoimistot, konsulttiyhtiöt ja lääkärialan yritykset. Esimerkiksi pienehkö joukko lääkäreitä voi perustaa lääkäriyhtiön, joka harjoittaa lääkäritoimintaa. Kun tämä yhtiö tekee voittoa, niin tuloa ei oteta palkkana, koska se on verotuksellisesti kalliimpaa, vaan tilinpäätöksen yhteydessä se nostetaan osinkona.

Tulomuuntelu ei ole kaikille mahdollista, joten se ajaa verovelvolliset eriarvoiseen asemaan. Lisäksi yhteiskunnalta jää saamatta verotuloja.

– Arviot verotulojen menetyksistä vaihtelevat vuosittain, mutta puhutaan kuitenkin sadoista miljoonista euroista vuositasolla. Lisäksi listaamattomien osakeyhtiöiden omistajien verotus on kevyempää kuin pörssiyhtiöiden osinkojen verotus, Heino sanoo.

– Jälleen kerran on vaikea osoittaa, että tällaisesta verotusjärjestelystä olisi hyötyä työllisyyden, investointien tai talouskasvun näkökulmasta. Omistajien näkökulmasta verohyödyt ovat tietysti hyvinkin merkittäviä, mutta laajempien kansantaloudellisten hyötyjen osoittaminen on aika vaikeaa.