– Mummoni oli kotoisin Pohjois-Karjalasta ja tuli vaatimattomista oloista. Hänen vanhempansa kuolivat aika aikaisin ja hän joutui 10-vuotiaana piikomaan. Kun hän oli koko ikänsä tehnyt töitä, oli silloin tällöin varaa käydä Hakaniemen hallissa ostoksilla, ja se oli hänelle tärkeä asia, Kokko muistelee.

Auto- ja kuljetusalan ammattiliitto AKT:n puheenjohtaja pohtii, että hänen mummonsa ajan ajattelutapa oli pitkälti sitä, mistä ammattiyhdistysliikkeessäkin on kyse.

– Silloin ajateltiin, että yhdessä on mahdollista saavuttaa jotain parempaa. Ihmiset ponnistelivat sen eteen, että saadaan aikaan jotain hyvää – myös tuleville sukupolville.

– Ihmiset usein odottavat jotain konkreettista ja on hyvä tunnustaa, että ihan hirveästi sellaista ei syntynyt. Vain joitain lievennyksiä. Lakkojen suurin arvo oli, että pystyimme osoittamaan, ettei suomalaista ay-liikettä pysty pyyhkäisemään maailmankartalta tuosta vain.

KEVÄT oli rankka, sitä Kokko ei voi kieltää. Hän kuitenkin muistuttaa, että kevään lakkoihin kulminoitunut projekti alkoi jo tuoreen hallitusohjelman työelämäosion karuuden paljastuessa. Kävi selväksi, että ay-liikettä ollaan ajamassa yhteiskunnassa entistä ahtaammalle ja yksittäisille työntekijöille oli tarjolla iso tukku heikennyksiä.

– Sen tiesi heti, että tästä tulee pitkä projekti. Se lähti käyntiin heti kesän 2023 jälkeen. Henkilökohtaisella tasolla se tarkoittaa, että elät ja hengität sitä 24/7. Puhut jatkuvasti aiheesta ja koetat saada ihmiset ymmärtämään, mitä tässä maassa on tapahtumassa.

Raskaalta tuntui, kun hallituspolitiikan vastustamisesta sai puoluepoliittisen ihmisen leiman, Kokko kertoo. Hän on SDP:n jäsen, eikä sitä kiellä, mutta leima tuntui turhauttavalta, kun työelämäheikennykset ja sosiaaliturvan leikkaukset kuitenkin koskettavat laajaa joukkoa, eikä vain demareita. Hän puhui hallituspolitiikkaa vastaan liittojohtajana.

– Leikkaukset sattuvat myös hallituspuolueita äänestäneisiin. Oli raskasta katsoa niitä pettyneitä, kun he ymmärsivät, ettei heille ehkä ollut kerrottu ihan kaikkea, mitä tuleman pitää.

Kokko tunsi harteillaan myös sen painon, että on pitkälti ammattiliittojen varassa, saadaanko tilanne korjattua vai ei. Sekin teki keväästä henkisesti haastavan, kun ei mitenkään voinut tietää, mikä lopputulos on. Kritiikkiä lakkoilusta ei tullut omista riveistä, mutta ulkoa sitäkin enemmän. Monella on vahva mielipide siitä, mitkä asiat ammattiliitolle kuuluvat ja mitkä eivät.

– Minusta ammattiliitoille kuuluu myös moni muu asia kuin vain tietyn ammatin työehdot. Vaikka olet linja-autonkuljettaja, olet paljon muutakin. Sinuun vaikuttaa verotus, lainsäädäntö, sosiaaliturva – monet asiat – ihan kuin muihinkin.

Ammattiliittoja kritisoidaan toisinaan siitä, että ne valvovat vain työssäkäyvien jäsentensä etuja. Kokko huomauttaa, että keväällä pidettiin meteliä myös työttömyysturvan leikkausta vastaan. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus astui voimaan syyskuun alussa.

– Siitä kahdeksan viikon jälkeen tulee ensimmäinen 20 prosentin leikkaus. Pahoin pelkään, että ihmiset tulevat silloin kysymään, että miten näin voi tapahtua, miksei kukaan kertonut ja miksei kukaan tehnyt mitään. Sydämestäni toivon, ettei sellaista tilannetta tule, mutta pelkään, että tulee.

– Nythän vasta alkaa kaikessa voimassaan näkyä tänä syksynä kaikki se, mitä on päätetty ja minkänäköistä lainsäädäntöä on tullut. Puhumattakaan siitä, mitä on vielä tulossa – lähtien sairaussakoista, heikennyksistä yt-lakiin ja irtisanomissuojaan…

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ismo Kokko on kantanut usein palkkansa levykauppa Black & Whiteen.

KESÄLLÄ liittopomolla oli aikaa palautua ja ladata akkuja syksyllä alkavaa neuvottelukierrosta varten. Vapaa-aikaansa Kokko viettää mielellään musiikin parissa – kuunnellen, keikoilla käyden ja itse soittaen.

Kokkoon uppoaa erityisesti metalli ja raskaampi rock, mutta musiikkimakunsa skaalaksi hän kuvaa ”Arpasta Judas Priestiin”. Molempien keikat hän näki kesällä. Lomalla kitaraankin ehti taas tarttua paremmin. Kokko on kitaristi yhtyeessä nimeltään Loot.

– Se on viimeisen vuoden ajan ollut sattuneesta syystä telakalla. Silloin tällöin on ollut treenejä, mutta ei ole yksinkertaisesti aika riittänyt kaiken melskeen keskellä. Kesällä on ollut uutta aktivoitumista. Nyt täytyy vain muistaa se, että elämää on myös töiden ulkopuolella, Kokko hymähtää.

Hakaniemen hallista vain kivenheiton päässä on toinen Kokolle tärkeä paikka. Levykauppa Black & White on musiikkia harrastavalle aarreaitta, jossa tuli aikoinaan käytyä tiuhaan.

– Kun oli fyrkkaa, niin tuhlasin ne käytettyihin levyihin.

Ismo Kokon kesäisiin harrastuksiin kuuluu myös moottoripyöräily.

– Pidän erityisesti siitä, että jos on ollut prätkällä ajopäivä, niin jos pääsee vaikka leirintäalueen rantasaunaan ja siitä semmoiseen viileään suomalaiseen kesäjärveen simmaamaan, niin se on oikeastaan parasta kesässä.

Menopelinä Kokolla on Harley Davidson – aivan kuten Demokraatin juhannusnumerossa päristelleellä AKT:n pääluottamusmiehellä Jape Lovénillakin.

– Meillä on enemmänkin prätkämiehiä ja olen ihmetellytkin että kas, kun kukaan ei ole perustanut meille kerhoa. Ehkä sellaisen voisi perustaa – MC AKT tai jotain. Nyt voin vain kuvitella, miten joku Wille Rydman (ps.) repii verkkarinsa tästä, että minähän sanoin, että ne ovat niitä prosenttikerholaisia, Kokko nauraa viitaten ministerin puheisiin ay-mafiasta.

Työpäivien jälkeen Kokon arki täyttyy yleensä kahden nuorimman lapsen, 13-vuotiaan tyttären ja 14-vuotiaan pojan, harrastuksista. Kumpikin pelaa jalkapalloa ja poika myös jääkiekkoa. Kuskaamista treeneihin ja matseihin riittää. Arkea pyöritetään yhdessä vaimon, SDP:n eduskuntaryhmän viestintäpäällikkö Tiina Rytkyn kanssa. Pariskunnan polut kohtasivat ay-kuvioissa.

– Työskentelin silloin Tradenomiliitossa toiminnanjohtajana ja Tiina tuli sinne aktiiviksi.

ENSIMMÄISET tradenomit aloittivat koulutuksensa vuonna 1992. Siinä joukossa oli myös Ismo Kokko. Valmistuttuaan hän toimi tuntiopettajana silloisessa Espoon-Vantaan teknillisessä ammattikorkeakoulussa. Samaan aikaan hän kiinnostui juuri perustetun Tradenomiliiton toiminnasta.

– Näin siellä koulutettavien keskellä ollessani, että on paljon tehtävää siinä, miten he sijoittuvat työmarkkinoille – minkälaisia töitä he tulisivat tekemään ja millaisin ehdoin. Nämä asiat vetivät minua liittoon. Menin joihinkin kokouksiin ja siitä se lähti. Sitten löysin itseni sieltä töistä 1. tammikuuta 2000. Taisin toiminnanjohtajana olla silloin liiton ainoa työntekijä.

Ay-maailma vei miehen mukanaan. Insinööriliitto, Ylemmät toimihenkilöt YTN, Teollisuuden palkansaajat, SAK, Palvelualojen ammattiliitto Pam. Koettu ja nähty on niin akavalainen kuin SAK:lainen maailma. Viimeksi mainitussa on vierähtänyt jo liki kymmenen vuotta. Se tuntuu kotoisalta. Hän luonnehtii, ettei Akavan liitoissa toimiessaan ollut ”perinteinen akavalainen”.

– Kannatin esimerkiksi kovia toimia asioiden korjaamiseksi, jos oli jotain korjattavaa. Siinä on eroa, kuinka kovaa linjaa vedetään neuvottelutoiminnassa ja millaisiin järjestöllisiin toimiin ollaan valmiita. Vaikkapa viime keväänä oli tiettyä eroa suhtautumisessa lakkoihin. Eikä tämä ole kritiikkiä, vaan huomio.

AKT:N puheenjohtajaksi Ismo Kokko tuli poikkeuksellisella tavalla. Edellinen puheenjohtaja Marko Piirainen lähti tehtävästään kesken kauden ja liiton hallinto päätti etsiä puheenjohtajaa liiton ulkopuolelta avoimella haulla. Tuolloin Pamin sopimuspäällikkönä työskennellyt Kokko päätti hakea tehtävään.

– Kun olin ollut SAK:ssa töissä ja tutustunut myös AKT:n ihmisiin, syntyi ajatus, ettei se olisi aivan mahdoton siirto. Totta kai se kiinnosti, koska AKT tunnetaan vahvana ammattiliittona. Näin sen ennen kaikkea mahdollisuutena – jos oikeasti haluat jotakin muuttaa ja saada aikaiseksi, niin nyt siihen olisi tilaisuus. Se oli se vetävä voima.

Pesti puheenjohtajana oli puoleksi vuodeksi. Kesällä 2022 AKT:n edustajakokous valitsi Kokon jatkamaan liiton puheenjohtajana. Kuinka paineinen pesti on, kun edustat jäsenistöä ja ajat heidän etujaan? Tutiseeko palli, jos jäsenistö on tyytymätön?

– Nyt ollaan asian ytimessä – tässähän ollaan pätkätöissä. Minulla on nyt neljän vuoden pätkä, josta kaksi on jäljellä. Painetila on tavallaan koko ajan. Jäsenistö on numero yksi, heidän toiveidensa mukaan pitää mennä. Sieltä tulee odotuksia, eivätkä toiveet aina ole yhdensuuntaisia, vaan ne saattavat olla myös ristivetoisia. Täytyy osata yhdistellä niitä ja hakea kompromisseja.

– Liittojohtajan sitoutuminen täytyy olla sata prosenttia. Kun pohdin kaikkia omia kollegoitakin, niin ei sitä tarvitse miettiä hetkeäkään, että onko se. Tämä tehtävä vaatii sen, että sitä täytyy elää ja hengittää.

Tultuaan valituksi puheenjohtajaksi Kokko lupasi kiitospuheessaan, että AKT:n särmä säilyy jatkossakin. Hän kuvasi, että AKT on aina ollut merkitykseltään kokoaan suurempi ammattiliitto, jolla on kovan edunvalvojan maine. Julkisuudessa Kokko esiintyy jämäkästi ja suorapuheisesti. Pitikö jyrähtelyä harjoitella?

– En koe jyrähteleväni, mutta media tykkää käyttää sitä ilmausta.

KUN Ismo Kokolta kysyy, millaisena tyyppinä hän pitää itseään, hän menee mietteliääksi. Hän löytää itsestään ainakin laajasti monenlaisista asioista taloudesta historiaan kiinnostuneen tutkiskelijan.

– Tulee seurattua paljon eri asioita laajalla kirjolla. Pitäisin itseäni myös suhteellisen avarakatseisena. Koetan ainakin ymmärtää erilaisia ilmiöitä – olla utelias ja kiinnostunut.

Liittojohtajan työssä yksi tärkeimpiä taitoja on kyky kuunnella ihmisiä ja kiinnostua heidän mielipiteistään. Vaikka joku esittäisi kritiikkiä, on senkin taustalla halu tulla kuulluksi, Kokko kuvaa.

Neuvotteluissa taas on osattava kuunnella muutakin kuin sitä, mitä sanotaan tai tekstissä lukee. Neuvottelupöydässä istuminen on oma taiteenlajinsa. Jollei siitä nauttisi, ei liiton puheenjohtajana voisi toimia.

– Ei joka hetkestä voi nauttia, mutta kyllä se itse matka on usein herkullinen ja se tietysti aina palkitsee, jos onnistut jossain.

Kaikkien herkullisimmista onnistumisista Kokko ei viitsi pitää meteliä – hän ei halua paljastaa korttejaan neuvottelukumppaneille.

– Kaikkien saavutettujen asioiden merkitys ei välttämättä tule näkyville, vaikka asiat olisivatkin tekstinä paperilla. Kun tiedät, että joku asia meni juuri niin kuin olit suunnitellut, se on tosi palkitsevaa, hän kuitenkin avaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

JÄRJESTÄYTYMINEN on aiempaa heikompaa ja ammattiliittojen jäsenmäärät ovat laskeneet ay-liikkeen parhaimmista ajoista. Mitä pitäisi tehdä, jotta kehityksen suunta muuttuisi?

– Joka sen keksii ja tietää jää varmasti historiankirjoihin!

Kokko arvioi, että liitoissa tarvitaan ainakin parempaa ymmärrystä tämän päivän työelämän pirstaleisuudesta. Ihmiset vaihtavat työpaikkoja ja aloja selvästi aiempaa enemmän.

– Ihmiset ajattelevat eri tavalla kuin ennen, mutta liittojen rakenteet ja tavat toimia ovat samanlaisia kuin ennen. Se meidän täytyisi kyetä ymmärtämään ja uskaltaa sanoa ääneen. Meidän pitää tarjota erilaisia osallistumisen muotoja ja vaihtoehtoja, jotka sopivat paremmin tähän päivään.

ISMO Kokko löysi ensin ay-liikkeen ja vasta myöhemmin puoluepolitiikan. Hän liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 2007.

– Silloin, kun ruvettiin kasaamaan porvarihallitusta – Vanhasen toista hallitusta – se jotenkin kirkastui, että täytyy varmaan puoluepoliittisestikin aktivoitua. Liityin puolueeseen ja sillä tiellä ollaan.

Kokko ei kuvaisi itseään kovaksi aktiiviksi. Vaikka hän on toiminut oman puolueosastonsa puheenjohtajana, hän ei ole ollut esimerkiksi ehdolla valtakunnallisissa vaaleissa.

– Olen ajatellut niin, että tässä työväenliikkeessä varmasti tämä ammatillinen puoli on enemmän minun juttuni kuin poliittinen puoli.

SDP:n politiikkaan hän on viime vuosina kaivannut ”sellaista karheutta”. Vahvempaa otetta puolueelle perinteisiin työelämä- ja työmarkkinakysymyksiin.

– Näen, että demareiden täytyy puolueena olla jatkossakin sellainen, johon jääkiekkoa seuraava, moottoripyörällä ajava, rokkia kuunteleva sekasyöjä voi liittyä ja olla mukana täysin rinnoin.

Juttu on ilmestynyt Demokraatin aikakauslehdessä 15/24.