“Nyt on sanottava, että tällä kertaa tietoa oli pakko hakea alusta asti netistä, koska teos oli aivan tuntematon. Ja sittenkään onnistuminen ei ollut helppoa. Mutta kannattavaa, löytyi kirjailija, kirjailijan isä, ehkä sukunimikaimakin ja pääasia, eli siis kirja, joka kyllä kannattaa lukea.

Kirjailija on Viktor Jerofejev, hänen isänsä, Vladimir, oli diplomaatti (jonka ura katkesi pojan kirjoituksiin), jos oikein ymmärsin, sukunimikaima oli Venedikt, joka joutui lastenkotiin ja visakirja ‘Hyvä Stalin’, satiirinen teos, joka pilkkoo osiin kulttuurin ja politiikan sekä oman kirjallisen totuutensa.

En ole vielä lukenut kirjaa kokonaan, sillä löysin sen kirjastosta vasta tiistaina, joten tekstin luonnehdinta jää kansilehden kirjoituksen varaan. Mutta nyt Jerofejevin kokoinen aukko venäläisessä nykykirjallisuudessa on kohdallani tukittu. Ei huono saavutus.”

“Jerofejev on valmistunut kirjallisuuden tohtoriksi Moskovan yliopistosta. Hän on ollut näkyvä toisinajattelija nuoruudestaan lähtien ja kirjoittanut räväkkää tekstiä, joka on johtanut mm. väliaikaiseen erottamiseen kirjailijaliitosta. Jostain syystä venäläiset sanavapausaktivistit eivät kuitenkaan lue häntä riveihinsä.

Visakirja Hyvä Stalin (2004, suom. 2008) kertoo enemmän tai vähemmän tosipohjaisesti Jerofejevin omasta ja hänen perheensä elämästä. Hänen kirjallinen tuotantonsa johti siihen, että isä sai potkut suurlähettilään pestistä, kun poika ei suostunut pyytelemään anteeksi. Tätä hän kutsuu ‘sivistyneeksi isänmurhaksi’. Kirjansa hän omistaakin isälleen. Minusta hänen tekstinsä on varsin riemastuttavaa luettavaa, ja monet ilmaisut ovat kekseliäitä (‘Vanhemmat ovat tärkeämpiä kuin kirjallisuus. Kun kirjailija kuvaa heitä, hänen tyylinsä alkaa värähdellä.’).

Jukka Mallinen on suomentajana tehnyt kelpo työn.”

Pertti Vuorelakin on ehtinyt päällisin puolin kirjaa tutustua.

“Sain kirjan lainaksi ja ehdin lukea sen päällisin puolin. Viktor Jerofejev on kirjoittanut räväkän ja hyvin subjektiivisen elämäkertansa vallankumouksen ajoista nykypäivään. Viktorin isä on ansioitunut suurlähettiläs ja Stalinin suosiossa. Poika kirjoittaa neuvostovastaisen tekstin Metropol-antologiaan. Kirjoitus katkaisee Pariisissa asuvan isän uran kertaheitolla ja hänen on palattava

Moskovaan. Fakta ja fiktio sekoittuvat sopuisasti, mutta neuvostoihmisen ja Viktorin perheen elämä piirtyvät hyvin esiin. Sattumalla on kirjassa suuri osuus. Viktor joutuu eroamaan kirjailijaliitosta rajoja rikkovan kirjoituksensa takia. Kirjaa voisi sanoa satiiriseksi sukupolviromaaniksi.”
uuu

Eero Reijonen on päässyt Korfulta kotio, ja visapalo on taas sen mukaista.

“Oli Pähkinänpurija jo aikaa haistellut tässä Viktor Jerofejevissa jotain tuttua. Ja sivulla 135 se tupsahti vastaan. ‘Jokaiselta venäläiseltä puuttuu lämpöä. Mutta on kaksi tapaa taistella maantiedettä vastaan: hankkia ystäviä tai juoda vodkaa. Lisäksi venäläisillä on oma tropiikki: sauna, säiliö punanaamaisille piruille, jotka hikoilevat lauteilla koivuvihdan kanssa tulikuuman kiukaan edessä, ja enkeleille, jotka juovat saunan jälkeen kylmää olutta valkeisiin lakanoihin käärittyinä.’

No, no Iivana, tuimeni kisaaja ensimmäistä kertaa tätä visakirjaa lukiessaan… Mihin helvettiin sinä niitä lakanoita kaipaat ja kyllä jääkaappikylmä tölkkivalkkarikin käy, ainakin meillä Rääkkylässä, vain neljän tunnin Konos-kävelymatkan päässä teidän raukoilta rajoiltanne. – – –

Kyllähän näitäkin tarinoita lukee, ainakin sopivasti annosteltuina. Tuutit alkavat vain olla niin täynnä Idän Pahojen Poikien juttuja, ettei sekaan paljon muuta sovikaan. Kivoja tuokiokuvia Viktor Jerofejevilla on välillä, tulee mieleen selvien ajanjaksojen skarppi Saarikoski. Vakavahenkinen Simon Sebag Montefiore ei suorapuheista kansankuvausta harrasta, ei kai oikein osaakaan. Mutta laatutarinaa syntyy kohteesta kuin kohteesta. Jostain syystä ainakin Stalin-annoksen visakallo mieluummin ottaa häneltä.”

Mauri Panhelainen löysi ajankohtaisen Stalin-satiirin kirjan vertailukohdaksi.

“Pureuduin Isä Aurinkoiseen ja sainkin Joe-sedästä tupla-annoksen. Perjantaina menin ‘Stalinin kuoleman’ (‘Death of Stalin’) ensi-iltaan. Armando Iannuccin sarjakuvaan perustuva groteski elokuva esittää Stalinin kuolemasta 1953 Neuvostoliitossa käynnistyneen valtataistelun farssina, jonka taustalla häilyvät kansanvihollisiksi todistettujen korkeiden tovereiden likvidoinnit ja mm. Molotovin juutalaisen Polina-vaimon leirituomio. Hämärässä elokuvasalissa huvitti ja puistatti yhtä aikaa. Kukaan yleisöstä ei ”hupielokuvan” aikana varsinaisesti nauranut, muutama naurahdus sentään kuului.

Elokuvan vauhdittamana kirjavisa ratkesi samana yönä. – – –

Jerofejevin teos Hyvä Stalin on sukupolvikirjallisuutta, jossa 1947 syntynyt tekijä muistelee irvaillen ja suorasukaisesti nuoruuttaan pääasiassa korkealle kohonneen isänsä diplomaattiuran kautta.

Kirjailijan vanhemmat olivat uskollisia neuvostoihmisiä, poika eli onnellisen neuvostolapsuuden mutta astui sivuun valmiilta polulta ja ryhtyi yhteiskuntakriittiseksi kirjailijaksi. Poika-Jerofejeviin on isketty toisinajattelijan leima niin Brezhnevin Neuvostoliitossa kuin Putinin Venäjälläkin. Hyvä Stalin-kirjaa seurasi Venäläisen sielun ensyklopedia -teos, joka sai putinilaisen nuorisojärjestön raivostumaan ja polttamaan 2009 Moskovassa kaikki käsiinsä saamansa Jerofejevin kirjat.

Hyvä Stalin on kaunokirjallisuutenakin uskottava ja henkilökohtainen. Sitä vahvistaa alkusivuilla oleva pilaileva vakuutus, että ‘kirjan henkilöhahmot ovat mielikuvituksen tuotetta, mukaan luettuna todelliset henkilöt ja itse tekijä’. – – –

Visakirjasta voi löytää aforistisia lauseita, tietysti enimmäkseen satiirisia. Tähän tapaan: ‘Minulla oli onnellinen stalinilainen lapsuus.’ ‘Vanhemmat ovat puskuri meidän ja kuoleman välillä.’ ‘Kirjailija on diplomaatin vastakohta.’ ‘Aika on yhtä arvaamaton kuin vaaniva villieläin.’ ”

Myös Matti Kärkkäinen tiesi oikean vastauksen. Palkinto myönnetään vakiokaartin kesken arvottuna Mauri Panhelaiselle.

Uutta sitaattia ei enää tipu, sillä visa alkaa vetäytyä kohti kesää. Ensi viikolla vielä kevään viimeisen pähkinän avaus.