Elokuva

Viulisti (2018): Paavo Westerbergin debyytti on näyttävä mutta kliseinen melodraama taiteen uhrauksista ja kielletyistä tunteista

Mjölk Movies/Malla Hukkanen
Mjölk Movies/Malla Hukkanen
Mjölk Movies/Malla Hukkanen

Taiteilijaperheessä varttuneelle Paavo Westerbergille Viulistin (2018) kaltainen klassisen musiikin kentälle sijoittuva tunteellinen draama on tietyssä mielessä ellei nyt helppo niin ainakin odotetunkaltainen avaus vihdoin ohjaajana, johon ruotuun olin itse kaavaillut lahjakasta käsikirjoittajaa heti Irtiottoja-televisiosarjan (2003) ja Pahan maan (2004) taidonnäytteiden jälkeen. Parhaiten Westerberg on kai silti tunnettu teatterista. Viulisti todistaa onneksi, että kirjoittajalla on visuaalinen mieli.

Tyydyttävimmin hänen debyyttinsäkin onnistuu nimenomaan kuvallisesti ja etenkin joidenkin soittojaksojensa hektisyydessä. Kuvaaja on lainattu Puolasta: Marek Wieser, jonka otoksissa on imua. Toisaalta yllättävää ja harmillista, ettei Westerberg ohjaa heti esikoiselokuvanaan omaa käsikirjoitusta jostakin oikeasti merkityksellisestä aiheesta, jonka käsittelyyn hänelle on todistetusti kykyjä.

Viulistin skenaario tulee tosin läheltä: siitä vastaa Westerbergin elämänkumppani Emmi Pesonen, jonka tyyli voikin olla lähempänä säätiön tukirahoista päättävien viskaalien mieltymyksiä. Tarinan kivirekenä ovat tuhannesti vatvottu ihmissuhdesaippua ja klassisen kolmiodraaman kuviot, joita eliittitaiteen maailman on tarkoitus ylentää.

Konserttisalien prameus ja merenrantakotien ylellisyys eivät peitä heikkojen ihmisten viallisuutta.

Auto-onnettomuudessa kansainvälisen uransa menettävä huippumuusikko (Matleena Kuusniemi) löytää ammatillisen uransa kariutumiseen lohtua vain nuoren oppilaansa (Olavi Uusivirta) lahjakkuudesta, mutta joutuu nopeasti kohdakkain myös kiellettyjen tunteidensa kanssa. Lupaava nuorukainen näet osoittaa itsekin mielenkiintoaan opettajaansa kohtaan, ja pedagoginen asetelma muuttuu kielletyksi rakkaussuhteeksi.

Kypsän viulisti-Karinin raa’an intohimon kloppia kohtaan ymmärtää eräänlaiseksi korvikkeeksi himmenneestä tähtiloistosta, etenkin kun hän on valinnut aviomiehekseen ja lapsensa isäksi työteliään ja turvallisen mutta ilmiselvän tylsimyksen Jaakon (Samuli Edelmann). Soittaja janoaa itsensä ilmaisun yleisön edessä tuomaa jännittävää kipinää ja ehkä hyväksyntääkin. Kun hän ei voi niitä enää saada tutusta paikasta, nainen alkaa elää kiihkeän rakastajansa kanssa tälle rakentamaansa unelmaa entisen opettajansa (Silta-sarjasta tuttu tanskalainen Kim Bodnia) tarjoamassa tilaisuudessa.

Pesonen on kirjoittanut tietysti heillekin menneen romanssin, jota molemmat muistelevat lämpimästi. Hetken on yhtä mukavaa kuin Putte Possun nimipäivillä.

Konserttisalien prameus ja merenrantakotien ylellisyys eivät peitä heikkojen ihmisten viallisuutta, koska he itsekkäinä haluavat saada kaiken. Keski-ikäisen naisen hairahduksen nostaminen teoksen tarinalliseksi selkärangaksi on feministisessä luennassa ristiriitainen teema, koska tämän syyllisyyttä moukaroidaan lopulta monelta rintamalta. Vaikea ajatella, että miehen toimia vastaavassa tilanteessa maustaisi samanlainen kaiken menettämisen leima vaan pikemminkin puhdistautumisen mahdollisuus.

Toisaalta Viulisti kertoo ehdottomuudesta, jota ilman musiikissa ei saavuta suuria voittoja. Omanlaisensa klisee ja myytti sekin, että lupauksesta nuijitaan vasta kärsimysten ja pettymysten kautta opettajansa vakuuttava taiteilija.

Nautinnollisimmillaan Viulisti on puhtaana audiovisuaalisena elämyksenä, eikä niinkään juonen ja dialogin latteuksissa. Eniten turhauttaa osaavan ja karismaattisen Kuusniemen puolesta, joka pinnistelee kirjoitetun oloisesta hahmostaan esiin vähän todellistakin särmää.

Paavo Westerbergin jatkosta kameran takana lopputulos antaa ainakin yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin vastauksia. Hakeako syvyyttä kauneuden rinnalle, enemmän persoonallisuutta kuin trendikästä pintaa?

ELOKUVA:
Viulisti
Ohjaus: Paavo Westerberg
Pääosissa: Matleena Kuusniemi, Olavi Uusivirta, Samuli Edelmann, Kim Bodnia
2018, 105 minuuttia
★★☆☆☆

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat