Perusuran mukainen ennuste on parantunut kesästä, sillä tuolloin VM ennusti vielä 6 prosentin supistumista.

Bruttokansantuotteen (BKT) arvioidaan kasvavan 2,6 prosenttia vuonna 2021 ja 1,7 prosenttia vuonna 2022.

”Talous on uudelleen taitekohdassa”, VM otsikoi tänään tiedotustilaisuutensa.

Kysymys on nyt siitä, että jatkuuko kesällä alkanut talouden kasvu vai tyssääkö se koronan leviämiseen. Tämä on perusuraan nähden negatiivinen riski.

VM ei siis odota perusurassaan, että korona ryöpsähtäisi uudelleen voimakkaasti käyntiin, mutta Spolanderin mukaan riski koronan leviämisen kasvuun on nyt kuitenkin selvä.

Varsinaisesti vasta tehokas hoito tai rokote muuttaa lopullisesti tilanteen.

Toisaalta – VM:n perusura ei odota myöskään mitään kovin nopeaa nousupyrähdystä sen jälkeen, kun rokote koronaan on tullut. Sekin voi olla mahdollinen.

– Tässä on selkeä tällainen positiivinen riski meidän näkymään, Spolander totesikin.

– Kun rokote tulee, ainakin jonkin aikaa talous voi kasvaa ripeästi, hän jatkoi.

Julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna 18 miljardia, ensi vuonna noin 12 miljardia.

Spolander totesi, että julkinen talous on koronan jäljiltä selvästi velkaisempi ja herkempi riskeille.

Sinällään Suomen julkisen talouden ongelmat eivät aiheudu koronasta. Ne ovat rakenteellisia.

– Julkisen talouden ongelmia korona on toki kärjistänyt.

Viime kädessä ongelmat johtuvat Spolanderin mukaan muun muassa väestörakenteemme muutoksesta ja miten siihen vastataan. Julkisen talouden menot ovat suuremmat senkin jälkeen, kun koronasta on päästy eroon.

Esimerkiksi sote-uudistus pitäisi Spolanderin mukaan panna toimeen niin, että sen avulla kyetään hillitsemään julkisten menojen kasvua.

Spolander totesi, että tällä hetkellä kykymme luoda uutta tuotantoa, työllisyyttä ja tuloja talouteen ei riitä.

– Toisaalta meidän julkinen rahankäyttömme ei ole riittävän tuottavaa ja vaikuttavaa, jotta pystyisimme luomaan tarpeeksi tuloja julkiseen talouteen ja hillitsemään menojen kasvua.

VM:n painottama ”taitekohta” taloudessa ei koske vain akuuttia talouden näkymää.

– Elämme myös globaalissa taitekohdassa. Globaali väestörakenteen muutos, ilmastonmuutos ja uusi tekniikka vaikuttavat Suomen talouteen ja etenevät meistä riippumatta.

– Jotta pystyisimme ratkaisemaan ongelmia, meidän pitäisi pystyä hyödyntämään globaalin muutoksen avautuvat mahdollisuudet. Kaikkein pahinta ehkä tässä olisi se, jos jättäytyisimme jotenkin sivuun tästä muutoksesta ja meistä tulisi vanhan tekniikan ulkomuseo.

VM:n mukaan julkinen velkasuhde näyttäisi kasvavan koko 2020-luvun ajan. Julkisen talouden vahvistaminen 5 miljardilla eurolla vuoteen 2026 mennessä vakauttaisi velkasuhteen 70−75 prosenttiin 2020-luvun aikana.

Velkasuhteen palauttaminen vuoden 2019 tasolle eli 60 prosentin tuntumaan 2020-luvun aikana edellyttäisi puolestaan julkisen talouden vahvistamista noin 10 miljardilla eurolla.

Spolander pitää ”ihan hyvänä” tavoitetta, jolla julkista talouttaan vahvistettaisiin 5 miljardilla kuluvalla vuosikymmenellä. Vaarana olisi muutoin velkasuhteen hallitsematon kasvu.

– 10 vuoden aikajänteellä velkasuhteen vakauttaminen tai kääntäminen on tavoitteena aivan hyvä. Tarpeemme on suurempi. Emme pysty tällä ratkaisemaan täysin pitkän aikavälin ongelmaa, joissa julkisen talouden menot kasvavat enemmän kuin tulot. Mutta onko 5 miljardia riittävä tähän hetkeen, sanon, että se on ihan hyvä lähtökohta 20-luvulle. Mutta tietysti loppujen lopuksi täytyy pystyä vielä parempaan, Spolander pyöritteli.

Metsäteollisuus ilmoitti viime viikoilla, ettei se neuvottele enää työehdoista. Asiat pitää sopia paikallisesti. Tähän Spolander ei mennyt kuin ylätasolla.

– Oleellista on se, että työmarkkinoilla syntyvät ratkaisut, jotka toisaalta ylläpitävät Suomen tuotannon kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla ja toisaalta edesauttavat voimavarojen ja resurssien tehokasta kohdentumista taloudessa. Se, mikä on varsinainen institutionaalinen kehikko, jolla kaksi tavoitetta saadaan täytettyä, voi olla ehkä täältä meidän puolelta katsottuna vähempiarvoisempi kysymys. Oleellista on se, että palkkaratkaisut toisaalta tukevat kilpailukykyä ja toisaalta tukevat resurssien kohdentumista taloudessa sinne, missä ne ovat kaikkein tehokkaimmassa käytössä, Spolander sanoi.

– Pidemmällä aikavälillä ratkaisua pitää hakea siitä, että saamme talouden resussit ja voimavarat tehokkaampaan käyttöön ja sitä kautta tulonmuodostuksen tehokkaammaksi ja paremmaksi. Vain tulonmuodostuksen kautta me pystymme keräämään enemmän tuloja julkiseen talouteen ja rahoittamaan voimakkaasti kasvavia menoja tulevina vuosikymmeninä.