Poliisihallitus tiedotti tänään, että Helsingin, Itä-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitosten alueille sekä Lounais-Suomen poliisilaitokseen perustettaisiin poliisille valvontaorganisaatiot hoitamaan liikkumisrajoitusten valvontaa.

Moni kysyneekin, tarkoittaako tämä samalla sitä, että pääkaupunkiseudun kuntien ja Turun ulkorajoille tulisi valvontapisteitä. Näinhän tapahtui viime keväänä, kun Uudenmaan sulku toteutettiin.

– Ei ole sellaista valvontaa suunnitteilla kuin vuosi sitten. Tällä kertaa valvonta kohdistuisi alueiden sisäpuolelle ja siellä tapahtuvaan ihmisten liikkumiseen. Viime vuonna voitiin ja pitikin rajoittaa maakuntien välistä liikennettä, poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta kertoo Demokraatille.

– Mitään kiinteää valvontapistettä ei kunnan rajoilla tule olemaan. Ihan riittävästi saamme varmasti aikamme kulumaan kunnan sisäisessäkin valvonnassa, Arvelin tarkentaa.

Eli onko tarkoitus valvoa nimenomaan henkilöitä, jotka asuvat kuntien alueella, joita liikkumisrajoitukset koskisivat?

– Ei, vaan kaikkia heitä, jotka ovat tai tulevat liikkumisrajoituksen alueelle. Rajoitus lähtee siitä, että rajoitusalueella olevien on oltava asuinpaikassaan ja liikkuminen on mahdollista vain erikseen säädetyin perustein. Sitten siellä on myös se joukko, joka kuumeisesti yrittäisi viestiä poliisille, miksi heillä olisi välttämätön peruste tulla rajoitusalueelle sen ulkopuolelta, Arvelin sanailee.

Arvelin myöntää että se, ettei kuntien ulkorajaa valvota, liittyy paitsi tarkoituksenmukaisuuteen myös poliisin resursseihin.

– Siinä on kädet täynnä jo valvoa rajoitusaluetta. Toisaalta silläkin saadaan kattavuutta, koska sekin valvonta pitää sisällään ne, jotka tulevat rajoitusalueelle.

Muualla kuin liikkumisrajoitusalueella liikkuvia rajoitusalueelta poistuneita kiinnostanee, valvotaanko heidän liikkumistaan myös rajoitusalueen ulkopuolella ympäri Suomea.

Arvelinin mukaan muualla Suomessa ei olisi liikkumisrajoituksiin liittyvää erityistä valvontaa. Sen sijaan, jos poliisi tekee normaalin liikennepysäytyksen missä päin Suomea tahansa, liikkumisrajoitusalueelta tulleen ihmisen syytä liikkumiseen kysyttäisiin.

– Ei tässä mitään totalitaristista valvontaa haluta, vaan keskitytään nimenomaan rajoitusalueelle, koska siellä tulee olemaan kaikista isoin paine, Arvelin jatkaa.

Entä voisiko esimerkiksi poliisin valvontakameroita käyttää liikkumisrajoituksia valvottaessa? Jos kameratolppa räpsähtää liikkumisrajoitusten alueella ylinopeuden merkiksi, voisiko kuvassa näkyvän henkilön syytä liikkumiselle selvitellä jälkikäteen? Arvelinin mukaan näin ei tehtäisi.

Hän muistuttaa, että valtaosa automaattisessa liikennevalvonnassa todetuista tapauksista on liikennevirhemaksuilla käsiteltäviä hallintoasioita.

Niinpä valvontakameramateriaalia voidaan käyttää vain tieliikennelain vastaisen menettelyn valvontaan.

– Niillä ei voitaisi valvoa nyt suunnitteilla olevan lain noudattamista.

Jos sen sijaan kameraan tallentuisi rivakampi ylinopeus, joka heilahtaisi päiväsakkojen puolelle, sovellettavaksi voisi tulla poliisilain neljännen luvun ensimmäinen pykälä.

Sen mukaan poliisi saa siitä ennalta ilmoitettuaan suorittaa yleisellä paikalla tai yleisellä tiellä teknistä valvontaa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, rikosten ennalta estämiseksi, rikoksesta epäillyn tunnistamiseksi sekä erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi.

Arvelin kuitenkin toteaa, että tällöinkään kameradataa ei voisi hyödyntää mahdollisen uuden liikkumisrajoituksia säätävän lain valvonnassa.

– Kun kyse on henkilötietojen käsittelystä, se on poikkeuksellisen tarkkaa, voiko tietoa hyödyntää. Tässä tapauksessa ei voitaisi, Arvelin sanoo.