Katseet näyttävät edelleen keskittyvän enemmän järjestelmiin kuin tarjolla oleviin innovatiivisiin muutoksiin, joilla palvelupisteiden tiheyttä voisi ylläpitää pitemmälle tulevaisuuteen.

Suomessa on paljon asukasluvultaan pieniä kuntia, harvaa asutusta ja pitkiä etäisyyksiä palveluihin. Matkat palvelupisteille eivät ole ilmaisia. Nykyiset sektoroituneet palveluverkostot joutuvat vääjäämättä harventamaan toimipisteitään.

Vauhti on kova, esimerkiksi terveyskeskusten määrää (noin 500) on vähennetty tai vähennetään rankasti noin sataan.

Voisimmeko löytää tälle vuosikymmenelle soveltuvia versioita ”Saaran kaupalle” ja näin hidastaa muuttoliikkeen tarvetta kaupunkeihin?

Tällä tarkoitan, että eri alat voisivat nykyistäkin enemmän koota palveluitaan saman katon alle.

Kyläyhteisöjä kannattaa kuunnella. Kekseliäisyydellä ehkä saadaan vältettyä yksittäisen palvelun täyttä loppua.

Sekään ei aina riitä. Muuttoaikeisiin vaikuttavat monet muutkin seikat kuten sen viimeisen koulun lopettaminen. Ellei ole lapsia, ei ole koulua.

NYT KUN Manner-Suomessa on 292 kuntaa, noin 400 terveyskeskusta ja 834 apteekkia tai sen sivupistettä, on hyvä luoda katse ennen kaikkea apteekkien palveluverkkoon kun puhutaan soten lähipalveluista.

Apteekkariliitto on halukas kehittämään apteekkeja terveydenhuollon tueksi. Apteekeissa saa jo muun muassa rokottaa ja siellä voi olla rokotuspiste.

Potentiaalia löytynee tuossa suunnassa laajempaankin yhteistyöhön. Siihen tarvitaan tietysti säädösmuutoksia.

Toisessa suunnassa taas apteekit vastustavat itsehoitolääkkeitten saantia ruokakauppoihin, koska se johtaisi ilmiselvästi apteekkien määrän vähentymiseen. Näin todennäköisesti kävisi, onhan ruokakauppoja yhteensä noin 2200 (K- ja S-ketju sekä Lidl).

Hyvien aikomusten realisointi ei ole tällä alalla siis mitenkään helppoa.

RUUHKA EI OLE meille suurten ikäluokkien ihmisille vierasta: olemme kulkeneet tungoksesta toiseen vaikka syntymävuotemme on ollut aina tiedossa. Meitä on ollut aina liikaa.

Ja toinen puoli: olemme saaneet suurella voimallamme vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen äänestäjinä, päättäjinä ja toimeenpanijoina. Teimme kymmenvuotissuunnitelmia, mutta emme sittenkään nähneet riittävän pitkälle. Tällainen tästä tuli.

Hoivassa on nyt ruuhkaa. Suurten ikäluokkien kuolleille ei ole tilaa kylmiöissä, onko hautuumaillakaan. Yhteiskunnalla on siis vielä jäljellä palvelujen tarjonnan kannalta haastava loppusuoran tehtävä ikäluokallemme.

Sen jälkeen yhteiskunnalle tulevat aivan uudet haasteet.

Kirjoittaja on SDP:n vuosien 1991-2003 kansanedustaja Vaasasta.