Kunnallisneuvos Wahlman liittyi SDP:n jäseneksi 15 -vuotiaana 1.1.1964 silloiseen Pietniemen sosialidemokraattiseen yhdistykseen. Wahlmanin vanhemmat olivat aktiivisia demareita. Näin heräte puolueen jäsenyyteen tuli kodista.

Wahlman istui kaupunginvaltuustossa 42 vuotta aina vuodesta 1980 vuoden 2021 loppuun, ja saman ajan hän oli aina myös kaupunginhallituksen varajäsen tai jäsen. Satakunnan Sosialidemokraattien varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1986-1996 ja Porin kunnallisjärjestön puheenjohtajana 22 vuotta vuodesta 2000 vuoteen 2022.

Mielenkiintoisimpana aikana Wahlman pitää toimintaansa puoluehallituksen jäsenenä kaksi kautta. Puoluekokouksiin hän osallistui 13 kertaa ja kutsuttiin SDP:n kunniajäseneksi Jyväskylän puoluekokouksessa 2023.

Kirjan julkistamistilaisuudessa Liinamaa kertoi, että hän antoi ihmisten puhua johdattelematta heitä. Jo kirjan sisällysluettelosta selviää, että siinä käsitellään laajasti Wahlmanin uran saavutuksia, mutta myös vaikeita hetkiä.

Tapahtumia käsitellään tasapuolisesti, kun niiden kulkuun vaikuttaneet puoluetoverit ja muiden puolueiden toimijat saavat äänensä kuuluviin. Ehkä juuri tämän vuoksi Wahlmanin oma osuus jää monessa kohdin valitettavan ohueksi. Esillä ovat muiden muassa Martti Sinisalmen aika kaupunginjohtajana, Porin korkeakoulupolitiikka, poliittiset virkojen ja kaupunginjohtajien valinnat ja toteutumatta jääneet suuret hankkeet, kuten musiikki- ja kongressitalo sekä palloiluhalli.

Kirja nostaa esiin myös demarien ja maakunnan valtalehden Satakunnan Kansan yhteistyön. Kirjassa Wahlman arvostelee lehden nykyistä linjaa:

– Lehtien päätoimittajat määrittävät lehden linjan. Nykyinen lehden päätoimittaja Tomi Lähdetniemi on antanut paljon tilaa kohutoimittajalle. Sen myötä lehden tyyli on muuttunut paljon.

Liinamaa on haastatellut niin lehden entistä päätoimittaja Erkki Teikaria kuin nykyistä päätoimittajaa Lähdetniemeä. Teikari korosti, että ”se on hyvä tilanne, jos kukaan poliitikko ei ole erityisen tyytyväinen lehteen, vaan kaikki ovat tarpeeksi tyytymättömiä”. Hän piti myös melkein sääntönä, että kaikki poliitikot ovat olleet kahnauksissa lehden kanssa.

Lähdetniemi totesi lehden seuraavan voimakkaasti kuntapolitiikkaa. Samalla hän arveli, että lehdessä on ”jonkinlaista muutosta populismin perässä tehty”. Keskustelun jatkamista median ja poliitikkojen suhteesta on tässä some-vaikutuksen ja disinformaation ajassa syytä jatkaa edelleen.

KIRJAN ansioita on eittämättä Porin demarien kiistojen ja valtataistelujen käsittely. Mikko Elon, Ahti Salmen ja Wahlmanin hyvin alkaneeseen yhteistyöhön tulleita säröjä kuvataan kirjassa laajasti.

Kirja korostaa myös Wahlmanin yhteistyökykyä muiden puolueiden kanssa. Kokoomuksen kanssa syntyi vuosina 2015-2017 Satakunnan Kansan poliittisten toimittajien VW-akseliksi nimeämä silloisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Juha Vasaman ja Wahlmanin yhteistyö. Anne Liinamaan mukaan ”parivaljakko tuntui ymmärtävän toisiaan hyvin, ja päätöksenteon lisäksi he tekivät yhdessä myös poliittisia avauksia”.

Liinamaa kertoo, että kirjan nimen takana on jääkiekkoilija Veli-Pekka Ketolan heitto. Taustalla on kolmen porilaisen vaikuttajan, lääkäri ja kunnallispoliitikko Jouko ”Jallu” Ojansuun, ”Vellu” Ketolan ja ”Wallu” Wahlmanin kaveruus ja yhteistyö. Haastattelussa Ketola oli todennut ”Wallun olevan kova pelimies ja myönsi samalla itsekin olevansa kova pelimies, mutta eri pelissä”.

Kirjassa on runsaasti myönteisiä arvioita Wahlmanista. Kansanedustaja Krista Kiurun uraa hän on alusta asti tukenut sekä henkisellä puolella että taloudellisia resursseja etsimällä. Kirjassa Kiuru muistelee, kuinka hän nuorena opiskelijana meni ensimmäistä kertaa Porin demarien kokoukseen ja ihmetteli kaikkia virallisen näköisiä aikuisia ihmisiä.

– Wallu oli se, joka piti huolta ihmisistä. Wallu tuli sen takia minulle tärkeäksi ihmiseksi, koska hän alun perinkin, kuten Timokin (Koivisto), näki minussa jotakin sellaista, että tosta voisi jotakin tulla jotakin. Heillä oli sellainen iso ja ratkaiseva rooli…

– Wallu on visionääri, joka näkee todella pitkälle, miten meidän pitäisi tehdä ja miten se pitäisi saavuttaa. Hänellä on kyky myös viedä niitä asioita eteenpäin ja tehdä päätöksiä, Kiuru kertoo.

Perinteisen demarileirin ulkopuolta eläkkeellä oleva toimitusjohtaja ja ”Wallun ikuinen neuvonantaja” Pertti Ramstedt pitää Wahlmania ”kansanomaisena ja helposti lähestyttävän henkilönä”.

– Hän on kaikkea muuta kuin joku hienompi herra, hän ei ole liikaa lukenut, hän ei ole mikään insinööri tai leiki olevansa. Hän on hän. Hän tietää oman asemansa, mutta ei korosta sitä. Sopivan vaatimaton.

JULKISTAMISTILAISUUDESSA Wahlman kertoi, että haastattelumateriaalia kirjaan kertyi jopa 600 sivua.

– Aineisto on minulla ja aion järjestää sen. Kirjaan tuli alle 200 sivua, jotta se pysyisi luettavana. Tosin tuosta 600 sivun aineistosta ei kaikki olisi kestänyt päivänvaloa.

Wahlmanin elämäkerta on tärkeä kirja lähiajan poliittisesta historiassa kiinnostuneille Porissa ja laajemminkin Suomessa. Myös tutkijoille se tuo uutta tietoa. Hienoa ja mielenkiintoista olisi saada tutustua edes editoituna Wahlmanin kertomaan 600 sivun kirjan ulkopuolelle jääneeseen aineistoon.

Anne Liinamaa Politiikan pelimies Esa J. Wahlman. Kustannusliike Lukutoukka, 172 sivua.