Whitney Houston kuoli 48-vuotiaana hotellihuoneensa kylpyammeeseen vuonna 2012. 16-vuotiaana huumeidenkäytön aloittanut laulaja sai sydänkohtauksen. Viralliseksi kuolinsyyksi varmistui hukkuminen.

Rane Aunimo

Demokraatti

Amerikkalaisen sensaatiomaista nousua kesti alle kymmenen vuotta. Debyyttialbumi, omaa nimeä kantava Whitney Houston (1985) on edelleen historian myydyin naisartistin esikoislevy. Seitsemän peräkkäistä kappaletta Yhdysvaltain singlelistan kärjessä on sekin ennätys.

Tummaihoista laulajaa kiusattiin lapsena liian vaaleasta ihosta. Mustat taistelivat oikeuksistaan ja kaduilla syntyi ruumiita. Slummikortteleissa asunut perhe koki luokkanousun ja nuoruusvuodet vierähtivät esikaupunki-idyllissä. Kun Houston myöhemmin siirtyi urallaan gospel-vaikutteisesta musiikista kohti perinteisempää pop-maailmaa, osa afroamerikkalaisesta yhteisöstä kritisoi tähteä itsensä myymisestä ja valkoisten kanssa kaveeraamisesta. Laulaja pahoitti mielensä arvostelusta ja ystävystyi Michael Jacksonin kanssa.

Kaikki etniset rajat rikkoi lopulta elokuva Bodyguard (1992), jossa Houston näyttelee toisen silloisen supertähden Kevin Costnerin kanssa. Suositusta laulajasta tuli kansainvälinen ilmiö. Korkealta ja kovaa laulettu elokuvan tunnuskappale I Will Always Love You on cover countrylaulaja Dolly Partonin hitistä mutta tänäkin päivänä Houstonin tunnetuin ja suosituin laulu.

Yhtäaikaa alkoi alamäki. Samana vuonna Houston solmi skandaalilehtien palstoilla vuosia riepotellun avioliiton pahamaineisen Bobby Brownin kanssa. Suhteeseen syntyi yksi lapsi, Bobbi Kristina. Huumeongelmaisten vanhempiensa kaltoin kohtelema tytär kuoli vain kolme vuotta äitinsä jälkeen 22-vuotiaana.

Kuolema ei ollut välttämätön, mutta sitä tehtiin pitkään.

Ohjaaja Kevin Macdonaldin dokumenttielokuvan taustalla on samoja tekijöitä kuin Amy Winehousesta kertovassa menestyselokuvassa Amy (2015). Yhtäläisyyksiä ei tarvitse hakea kaukaa. Winehouse kuoli 27-vuotiaana ja oli niin ikään päihderiippuvainen. Kumpikin loisti kirkkaasti ja paloi loppuun. Amerikkalainen jaksoi pidempään.

Macdonaldin olisi julkikuvan perusteella helppo syyllistää väkivaltainen aviomies Brown satumaisen lahjakkaan Houstonin ahdingosta. Nyt haastateltuna entinen kukkopoika näyttää väsyneeltä ja ahdistuneelta, täynnä defenssejä. Ohjaaja kysyy muttei hyökkää. Katsoja saa valita tulkintansa.

Varsinainen koukku ovat dokumentin raottamat Houstonin perheen ja suvun salaisuudet. Veli tutustutti nuoremman siskonsa marihuanaan ja kokaiiniin jo kouluikäisenä. Kun läpimurto tapahtui, taloudellinen menestys mahdollisti entistä pidäkkeettömämmän elämän, jossa hännystelijät elivät laulajan siivellä. Houstonin avustajiksi palkatut perheenjäsenet pitivät yllä ja pahensivat alamäkeä jo ennen itsetunto-ongelmaisen Brownin mukaantuloa. Isä kavalsi tyttärensä rahoja ja kuoli yksinäisenä. Äidistäkään ei ollut auttajaksi. Sairas avioliitto kesti liian kauan, 14 vuotta. Houstonin biseksuaalisuus oli puolestaan tabu, josta ei voinut puhua. Liki ainoa oikea ystävä sai lähteä.

Dokumentin suurin yllätys on traaginen paljastus, josta ohjaajakin sai tietää vasta kesken elokuvanteon: laulajaa ja tämän veljeä hyväksikäytettiin lapsena, ja tekijä tuli lähipiiristä, muusikkosuvusta.

The Last King of Scotland -fiktion (2006) tehnyt skotti Macdonald rakentaa teoksensa sinänsä perinteisille haastatteluille, joita hän onnistui saamaan liki kaikilta osallisilta. Tietty etäisyys päähenkilöön silti väistämättä jää, koska kuollut laulaja esiintyy lähinnä arkistotallenteissa. Jotkut varhaisemmat kotivideot uran alkuvuosilta todistavat laulajadiivan herkempää minää ja ovat surullisessa ristiriidassa myöhemmän, erittäin vakavasti itseään tuhonneen addiktin estojen kanssa.

Elokuva Whitney (2018) ei onneksi mässäile 2000-luvun pudotuksella. Lyhyt konserttitallenne paluukiertueelta on surullinen. Houston selvästi kuvitteli aivan liian pitkään olevansa huumeidensa herra. Liian moni katsoi hätää läheltä liian välinpitämättömästi. Kuolema ei ollut välttämätön, mutta sitä tehtiin pitkään. “Ääni” sammui kahdensadan miljoonan myydyn levyn jälkeen.