Työryhmän puheenjohtajana toimii pääministeri Petteri Orpon valtiosihteeri Risto Artjoki.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman oli eilen kuultavana työryhmässä. Kirjallisessa lausunnossaan Stenman huomauttaa, että rasismin vastaista ohjelmaa ei tarvita nyt eikä koskaan vain julistuksena.

”Suunnitelmallisia toimia valtionhallinnon ja viranomaisten toimesta tarvitaan muun muassa rasistisen ja syrjivän häirinnän kitkemiseksi kouluissa, etnisen syrjinnän poistamiseksi rekrytoinneissa, sekä turvallisuusviranomaisten ja vartijoiden etniseen profilointiin puuttumiseksi. Rakenteellisen rasismin tunnistaminen on tärkeä osa-alue näiden toimien eteenpäinviemiseksi.”

”Tapa, jolla maahanmuuttajista viestitään erittäin kärkevästi ja yleistäen, herättää huolta ja pelkoakin erityisesti tässä osassa Suomen väestöä. Kyseessä voi myös olla yhdenvertaisuuslain kieltämä häirintä, tai tilanne jossa syrjintärikoksen tunnusmerkistö täyttyy.”

Stenmanin mukaan nyt tarvitaan vahvaa johtajuutta valtioneuvoston ministereiltä, kansanedustajilta sekä kaikista puolueorganisaatioista, jotta kriittistäkin keskustelua voidaan käydä esimerkiksi kotoutumisen edistämisen toimenpiteistä, ilman että ihmisistä tai ihmisryhmistä puhutaan loukkaavasti tai halventavasti.

YHDENVERTAINEN SUOMI- toimintaohjelma vuosille 2021-2023 on yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan Suomen ensimmäisen rasismin vastainen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelma.

”Myös seuraava toimintaohjelma on tarpeen laatia alueellisesti ja hallinnollisesti kattavaksi siten, että koko julkinen sektori sitoutetaan rasismin vastaiseen toimintaan ja edistämään tavoitteellisesti yhdenvertaisuutta. Julkisen sektorin on oltava mallioppilas rasismin vastaisessa toiminnassa.”

Stenman sanoo lausunnossaan, että valtioneuvoston vahva sitoutuminen yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden edistämiseen edellyttää myös, että kaikki hallitusohjelman toimenpiteet läpivalaistaan, ja niiden vaikutukset arvioidaan eri väestöryhmien perusoikeuksien ja syrjinnän vaaran näkökulmasta.

”Hallitusohjelmassa on kirjauksia esimerkiksi paperittomien välttämättömien terveydenhuoltopalvelujen kaventamisesta ja kotoutumisen edistämiseen liittyviä muutoksia, jotka toteutuessaan sysäävät erittäin haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä entistä heikompaan asemaan ja riskialttiimmiksi tulla hyväksikäytetyiksi tai väkivallan uhreiksi. Tämän kaltaiset muutokset, jotka yleisesti heikentävät kaikkien turvallisuutta samalla kun ne voivat johtaa yksittäisten henkilöiden tasolla jopa epäinhimillisiin tilanteisiin, on syytä uudelleenarvioida perusoikeusnäkökulmasta.”