Mitä sitten oikein voisi tapahtua, jos Trump valittaisiin uudelleen presidentiksi?

Osa tutkijoista on pitänyt pelkoja liioiteltuina. Esimerkiksi historioitsija Niall Ferguson sanoi hiljattain, ettei Trump ole uhka demokratialle, koska Yhdysvaltain demokraattiset instituutiot kestivät Trumpin ensimmäisenkin presidenttikauden.

Yhteiskuntatieteiden professori Corey Brettschneider Brownin yliopistosta Yhdysvalloista kuuluu niihin tutkijoihin, jotka ovat huolissaan Trumpin toisesta kaudesta.

BRETTSCHNEIDER on kirjoittanut kesällä julkaistun kirjan The Presidents and the People: Five Leaders Who Threatened Democracy and the Citizens Who Fought to Defend It. Siinä hän käsittelee Yhdysvaltain presidenttejä, jotka venyttivät valtansa ja perustuslain rajoja, mutta jotka kansalaisten vastarinta laittoi kuriin.

Ensimmäisenä tapauksena on jo maan historian toinen presidentti John Adams 1800-luvun vaihteesta, ja tuoreimpana Richard Nixon 1970-luvulta. Brettschneider vetää lopulta langat yhteen ja toteaa, että taas voidaan olla uuden kriisin äärellä.

Professorin mukaan historian opetus on se, että presidenttivetoinen järjestelmä on hauras. Yhdysvalloissa presidentillä on poikkeuksellisen paljon valtaa muihin länsimaihin verrattuna. Hän on sekä hallituksen että valtion päämies ja toimii myös asevoimien ylipäällikkönä.

-  Presidentille on keskitetty paljon valtaa, koska oletetaan että virassa oleva henkilö kunnioittaa demokraattisia normeja. Jos kuitenkaan näin ei ole, uhka on todellinen, koska valtaa on niin paljon.

Brettschneider tuo esiin, että Yhdysvaltain vapaussodan sankari Patrick Henry vastusti uuden tasavallan perustuslain ratifioimista, koska se teki presidentistä niin vaikutusvaltaisen.

-  Hän jopa sanoi, että mitä jos presidentti on rikollinen? Hän sanoi, että tuollainen henkilö tajuaisi, että järjestelmässä on kyllä mekanismeja oikeusvaltion suojaamiseksi, mutta että ne ovat hyvin heikkoja.

Historia on sittemmin osoittanut Brettschneiderin mielestä, että paras suoja valtansa rajat ylittäneitä presidenttejä vastaan eivät ole olleet järjestelmän omat rajoitukset, vaan kansalaisten vastarinta.

Tämä on hänen mielestään sekä huolestuttavaa että rohkaisevaa. Toisaalta järjestelmä on hauras, mutta toisaalta demokratia on kerta toisensa jälkeen saatu suojeltua ja ohjattua paremmille urille. Nykyinen uhka ei siis ole täysin ainutkertainen.

JOS Trump palaa Valkoiseen taloon, Brettschneiderin mielestä olennainen kysymys on, miten hänet pidetään tilivelvollisena kansalle. Trump voisi presidenttinä esimerkiksi käytännössä lopettaa monet häntä vastaan käynnissä olevista rikostutkinnoista, koska Trumpin rikoksia tutkiva erikoissyyttäjä Jack Smith on virallisesti presidentin alainen.

Professorin mukaan korkeimman oikeuden tänä vuonna tekemä Trump vs Yhdysvallat -päätös heikensi olennaisesti mahdollisuuksia suitsia presidenttiä. Oikeus linjasi heinäkuussa, että presidenteillä on syytesuoja virkatehtävissä tekemistään asioista – myös virkakautensa jälkeen.

Päätöksen arvostelijat ovat sanoneet, että se käytännössä suojaa presidenttiä syytteiltä siinäkin tapauksessa, että tämä yrittää pitää kiinni vallasta hävittyjen vaalien jälkeen, kuten Trump teki neljä vuotta sitten. Vähemmistöön jäänyt korkeimman oikeuden tuomari Sonia Sotomayor sanoi päätöksen sotivan Yhdysvaltain perusperiaatteita vastaan, koska se nostaa presidentin lain yläpuolelle.

Päätöstä perusteltiin sillä, että se suojaa presidenttiä seuraajansa poliittisilta “kostotoimilta”.

-  Näyttää siltä, että rikosoikeudellinen järjestelmä ei toimi enää presidenttien kohdalla, sanoo Brettschneider, joka on arvostellut korkeimman oikeuden päätöstä.

Trumpin ensimmäinen kausi osoitti Brettschneiderin mielestä, että virkasyytteeseen asettaminenkaan ei toimi Trumpin kohdalla.

PERUSTUSLAIN tulkinta autoritaarisella tavalla ei ole uusi asia. Moni presidentti historian varrella on perustellut, että presidentti voi lain mukaan tehdä käytännössä mitä vain, jos se on kansallisen edun mukaista.

Nixon oli tunnetusti sitä mieltä, että presidentti voi tehdä laillisesti asioita, jotka olisivat rikoksia tavallisten kansalaisten kohdalla. Rikoksia Nixon tekikin, mutta vuodot julkisuuteen ja oikeustoimet lopulta johtivat hänen eroonsa.

Myös Trump edustaa Brettschneiderin mielestä tätä ajattelutapaa. Trump ja hänen liittolaisensa katsovat, että presidentin pitäisi lopulta saada päättää kaikesta, ja hallintokoneiston tehtävänä on vain toteuttaa presidentin tahto sellaisenaan.

Konservatiivisen ajatuspajan laatima suunnitelma Project 2025 – johon Trump on toistuvasti ottanut etäisyyttä – linjaa, että seuraavan republikaanihallinnon aikana Yhdysvaltain liittovaltion virkakoneistoa pitäisi uudistaa rajusti. Suunnitelman mukaan irtisanottujen virkamiesten tilalle pitäisi palkata järjestelmällisesti presidentille uskollisia virkamiehiä.

Brettschneiderin mukaan Project 2025 voitaisiin hyvinkin laittaa täytäntöön, koska sitä laatimassa olleet tuntevat hyvin virkakoneisto toiminnan. Hän muistuttaa, että liittovaltion hallinto on kasvanut viime vuosikymmeninä erittäin suureksi: siellä työskentelee yli kaksi miljoonaa ihmistä. Jos tämä valtava koneisto saadaan valjastettua puhtaasti presidentin käyttöön, presidentin suhteellinen valta kasvaa entisestään.

-  Liittovaltion virkakoneiston ajatuksena pitäisi olla, että virkamiehet panevat toimeen kongressin hyväksymiä lakeja. Trumpilaiset näkevät tämän uhkana sille ajatukselle, että presidentti saa lopulta tehdä mitä ikinä haluaa.

TERVEESSÄ poliittisessa järjestelmässä demokratian tulevaisuus ei saisi olla panoksena joka vaaleissa. Vaikka Trump jäisi tulevaisuudessa sivuun politiikasta, moni poliitikko on havainnut, että populismille ja autoritaarisuudelle on äänestäjien keskuudessa tilausta.

-  Uhan puuttuminen ei riitä. Tästä nykyisestä tilanteesta pitäisi palautua, ja vahvistaa rakenteita, Brettschneider sanoo.

Mitä demokraattihallinnon sitten pitäisi Brettschneiderin mielestä tehdä järjestelmän vahvistamiseksi, jos Kamala Harris voittaisi presidentinvaalit?

Professori sanoo, että presidentin rikosoikeudellisen vastuun palauttaminen olisi tärkeää. Harris voisi ensinnäkin kumota presidenttinä oikeusministeriön nykyisen linjan, jonka mukaan istuvaa presidenttiä ei voida syyttää rikoksista.

Lisäksi kongressi voisi säätää lain, joka nimenomaisesti tekisi selväksi, että presidentti ei nauti syytesuojaa. Tällainen lakihanke on vireillä. Presidentti Biden myös esitti heinäkuussa perustuslakiin lisäystä, jossa linjattaisiin, että entinen presidentti voi joutua rikosvastuuseen. On epäselvää, onko näillä aloitteilla mahdollisuuksia tulla hyväksytyiksi kongressissa, joka on todennäköisesti jatkossakin ainakin osittain republikaanien hallussa.

Monien uudistusten tiellä on korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä Trumpin kauden perintönä poikkeuksellisen vankka 6-3-konservatiivienemmistö. Brettschneiderin mukaan järeä, mutta täysin laillinen keino demokraattipresidentille viedä läpi demokratiaa vahvistavia uudistuksia olisi kasvattaa korkeimman oikeuden kokoa nykyisestä yhdeksästä tuomarista.

VAIKKA Brettschneider on huolissaan Trumpin mahdollisen valinnan vaikutuksista, hän sanoo olevansa pohjimmiltaan toiveikas.

-  Olen toiveikas perustuslain kestävyydestä, koska se on aiemminkin säilynyt, ei muodollisten rakenteiden ansiosta, vaan koska kansalaiset ovat nousseet autoritarismia vastaan ja puolustaneet demokratiaa, professori sanoo.

-  Olisiko se (Trumpin voitto) demokratian loppu? Ei. Luulen että se olisi perustuslaillisen ja juridisen vastarinnan alku.

Tällainen vastarinta voisi toteutua tällä kertaa muun muassa vaalien kautta. Jos Trump pyrkisi ylittämään valtaoikeuksiaan, siitä tulisi Brettschneiderin mukaan luultavasti vaaliteema seuraaviin välivaaleihin, ja kongressiin valittaisiin poliitikkoja, jotka haluavat puolustaa demokratiaa.

Anssi Rulamo / STT