Douglas oli viime kesäisen tshekkiläisen Karlovy Varyn elokuvafestivaalin kirkkain tähtivieras. Hän ei kuitenkaan tullut paikalle ensisijaisesti näyttelijänä vaan tuottajana. Demokraatti jututti Douglasia Karlovy Varyssa.

Käenpesän ohjaaja Milos Forman sai oman Oscarin, samoin Jack Nicholson miespääosasta ja Louise Fletcher naispääosasta. Myös käsikirjoittajat Lawrence Hauben ja Bo Goldman palkittiin.

Käenpesä palkittiin myös parhaana elokuvana. Se Oscar menee tuottajalle, joita oli kaksi: Michael Douglas ja Saul Zaentz. Douglasin ensimmäinen patsas tuli siis tuottamisesta.

Michaelin isä Kirk Douglas (1916-2020) oli myös suuri elokuvatähti. Käenpesä-näytelmää esitettiin Broadwaylla Cort-teatterissa 82 kertaa marraskuusta 1963 tammikuuhun 1964.

Silloin Kirk Douglas oli jo tähti, näytellyt muun muassa elokuvissa Tuhansien silmien edessä (Billy Wilder, 1951) ja Kunnian polut (Stanley Kubrick, 1957). Hän oli hankkinut Keseyn kirjan elokuva- ja teatterioikeudet jo vähän ennen kuin se ilmestyi 1962.

VAIKKA kirja oli menestys ja näytelmää kehuttiin, vuosikausien yrittämisestä huolimatta yksikään studio ei kiinnostunut elokuvahankkeesta. 1970-luvun alussa Kirk Douglas antoi lopulta poikansa yrittää vuorostaan.

– Näyttelin niihin aikoihin The Streets of San Francisco -tv-sarjassa neljä kautta. Jätin viidennen väliin ja kokeilin Käenpesän tuottamista. Kaikki sanoivat, että olin hullu. Sarja menestyi hyvin. Toisaalta vain Steve McQueen ja Clint Eastwood olivat nousseet telkkarista elokuvatähdiksi.

Isä Kirk oli yrittänyt puskea käenpesää tuotantoon melkein kymmenen vuotta. Hän olisi halunnut esittää pääroolin siinäkin. Poika Michael joutui sanomaan, että hän oli jo liian vanha rooliin.

Michael Douglas ei ollut isäänsä onnekkaampi studioiden kanssa. Käenpesän toiseksi tuottajaksi tuli Saul Zaentz, joka oli työskennellyt musiikkibisneksessä. Hän oli tuottanut Creedence Clearwater Revivalia, mutta se työsuhde päättyi riitaisasti.

Zaentz oli niin innostunut Käenpesästä, että pani siihen omasta taskustaan suurimman osan neljän miljoonan dollarin budjetista.

Michael Douglas kertoi Yksi lensi yli Käenpesä -elokuvan tekemisestä viime kesän Karlovy Varyn festivaalilla.

PARIVALJAKKO kutsui ohjaajaksi tshekkiläisen Milos Formanin (1932-2018), joka oli tehnyt Amerikassa yhden elokuvan, Otetaan hatkat (1971). Forman valitsi päärooliin Jack Nicholsonin (s. 1937), jonka ura oli jo nousukiidossa.

Kookkaan intiaanipäällikön tärkeään rooliin oli vaikea löytää sopiva näyttelijä. Douglasin auttoi Will Sampsonin jäljille lopulta oregonilainen käytettyjen autojen kauppias, jonka vieressä hän sattui istumaan lennolla. Kauppias tuli maininneeksi, että myi paljon autoja intiaaneille.

– Kysyin tietäisikö hän ketään. Puoli vuotta myöhemmin hän soitti ja sanoi, että nyt löytyi. Sampson oli metsäpalovahti. Menimme tapaamaan häntä Jackin kanssa. Kun näimme kaksimetrisen tyypin cowboysaappaissa, Jack alkoi vaahdota, että siinä on päällikkömme, Douglas muistelee.

STUDIOIDEN ulkopuolella tehty indie-elokuva Yksi lensi yli käenpesän sai ensi-iltansa 19.11.1975 monien vaikeuksien jälkeen.

– Kuvauksissa meillä tosin oli hauskaa. Mutta kaikki studiot hylkäsivät jopa valmiin elokuvamme. Mielisairaalaan sijoittuvaa elokuvaa pidettiin masentavana. Lopulta United Artists suostui jakelijaksi, Douglas sanoo.

Käenpesästä tuli iso hitti, joka tuotti yli 163 miljoonaa dollaria. Ennen sitä vain Frank Capran Tapahtui eräänä yönä (1934) oli voittanut kaikki viisi tärkeintä Oscaria. Käenpesän jälkeen vain Jonathan Demmen Uhrilampaat (1991) on yltänyt samaan.

Douglas ja Forman kävivät Karlovy Varyssa aikoinaan myös Käenpesän kanssa, koska festivaali on ohjaajan synnyinmaassa. Se on ollut jo kauan (nyt entisten) sosialistimaiden suurin ja tärkein elokuvafestivaali.

1970-LUVULLA elettiin uuden amerikkalaisen elokuvan suurta nousua. Sen ensimmäisiä airuita oli ollut Dennis Hopperin ohjaama Easy Rider (1969), jossa Nicholson oli näytellyt.

Elettiin myös 1960-luvun poliittisen kuohunnan – kansalaisoikeustaistelujen, Vietnamin sodan vastaisen rauhanliikkeen ja vastakulttuurin – jälkeistä krapulaa, joka oli juuri huipentunut Watergate-skandaaliin.

Ajan henki näkyi monissa uuden aallon elokuvissa. Niitä tehtiin aikuiselle yleisölle vakavista teemoista, joita ei pureskeltu valmiiksi. Mallia otettiin Euroopasta, muun muassa Ranskan uudesta aallosta.

Käenpesässä Nicholsonin esittämä pikkurikollinen McMurphy kapinoi mielisairaalassa hoitaja Ratchedin (Louise Fletcher) edustamaa kylmäkiskoista mielivaltaa vastaan. Vertauskuvallisella tasolla käenpesä vingutti ajan hermoja kuin risa jousi epävireistä viulua.

– Käenpesän kanssa parhaan elokuvan Oscarista kilpailivat Stanley Kubrickin Barry Lyndon, Sidney Lumetin Hikinen iltapäivä, Steven Spiel­bergin Tappajahai ja Robert Altmanin Nashville. Tuleeko nykyään yhtä monta niin hyvää elokuvaa samana vuonna, Douglas kysyy ja kiteyttää 1970-luvun kukoistuksen.

Jack Nicholson oli ollut Oscar-ehdokkaana jo neljä kertaa Easy Riderista, Bob Fossen Rajuista kuvioista (1970), Hal Ashbyn Saattokeikasta (1973) ja Roman Polanskin Chinatownista (1974) – kaikki uuden amerikkalaisen elokuvan merkkiteoksia.

– Jouduin maanittelemaan Jackia Oscar-gaalaan. Hän ei halunnut lähteä häviämään taas. Siellä hän oli sitten ihan hiilenä, kun palkintoja meni meiltä ohi. Sitten niitä alkoi tulla. Milos sanoi, että se on sitten alamäkeä siitä huipusta. Mutta hän sai vielä toisen Oscarin Amadeuksesta.

Myös Amadeuksen tuotti Saul Zaentz. Michael Douglas sai näyttelijä-Oscarinsa Oliver Stonen Wall Streetista (1987). Hän on jatkanut myös tuottamista, mutta sillä saralla ei ole tullut Käenpesän veroisia menestyksiä.

DOUGLAS on keskittynyt lähinnä näyttelemiseen, mutta ei sekään ollut ihan helppoa. Tuottajana saadusta Oscarista ei ollut juuri hyötyä roolien saamisessa.

Alkuaikoina edes isä Kirk ei uskonut Michael Douglasin näyttelijän kykyihin. Menestystä alkoi tulla vasta 1980-luvulla lähinnä toimintaleffoissa ja jännäreissä. Hän sanoo, että on käynyt läpi pitkän kehityksen.

– Aikaisin urallani joku sanoi, että kamera näkee, jos valehtelee. Olin metodinäyttelijä ja kaiken piti olla totista totta. Sitten Basic Instinctissä tajusin, että näytteleminen on valehtelemista. Se vapautti ja työstä tuli hauskempaa.

Paul Verhoevenin eroottinen jännäri Basic Instinct (1992) ja Joel Schumacherin Rankka päivä (1993) olivat Douglasin näyttelijäuran kohokohtia. Hän on näytellyt noin 70 elokuvassa yhtä lukuun ottamatta nykyaikaisia rooleja.

– Ohjasin pari jaksoa San Franciscoa. Mutta opin Jackilta, että hän on vapaampi kameran edessä kuin takana, joten en ole koskaan kaivannut ohjaamista.

Tänä syksynä Yhdysvalloissa on tullut ensi-iltaan Douglasin uusin elokuva, Roberto Sneiderin Looking Through Water, jossa hän näyttelee poikansa Cameron Douglasin (s. 1978) kanssa. Jo kolmas sukupolvi on siis astunut valkokankaille.

Douglasin edellinen elokuva oli Peyton Reedin Ant-Man and the Wasp: Quantumania kaksi vuotta aiemmin. Lisäksi hän on tehnyt tv-töitä, mutta tällä vuosikymmenellä työtahti on alkanut harventua.

– En varsinaisesti etsi enää töitä. Vaimoni on 25 vuotta minua nuorempi ja hyvin kiireinen. Minulle sopii nyt hyvin olla kotirouva.

Vaimo on näyttelijä Catherine Zeta-Jones (s. 1969). Hän ja Douglas ovat olleet naimisissa vuodesta 2000.

Tuotantopuolella Douglasin viimeisimpiä töitä on tv-sarja Ratched (2020), joka kertoo Käenpesän pahishoitajan vaiheista nuorena ennen elokuvan tapahtumia. Se on saanut vähän haaleat arvostelut, mutta sarjan tekeminen kertoo Käenpesän painoarvosta vielä 50 vuoden jälkeen.

DOUGLASIN mukana Karlovy Varyssa oli Paul Zaentz, joka on työskennellyt setänsä Saul Zaentzin Käenpesän jälkeen perustamassa tuotantoyhtiössä 1970-luvulta lähtien. Hän oli mukana muun muassa Amadeuksen tuotannossa.

– Vuosien mittaan on tullut satoja ehdotuksia Käenpesän uusintaver­siosta. Viimeksi on tullut ajatus uudesta tv-sarjasta, joka kertoisi, mitä elokuvan jälkeen tapahtui. Se voisi sopia, mutta uutta versiota elokuvasta ei tule ikinä, Zaentz lupaa.

50-vuotisjuhlan kunniaksi Yksi lensi yli käenpesän tulee joulukuussa elokuvateattereihin uusintaensi-iltaan 19.12.