Politiikka
20.10.2023 12:00 ・ Päivitetty: 20.10.2023 11:40
“Yksi ministeriö suojelee ja toinen tappaa. Näin se järjestelmä toimii” – Ville Niinistö vaatii riistapolitiikkaan remonttia
Suojeltujen riistaeläinten kaatoluvat pitäisi europarlamentaarikko Ville Niinistön (vihr.) mukaan ottaa pois Suomen riistakeskukselta ja antaa riippumattoman viranomaisen hoidettavaksi.
Niinistön mukaan nykyisellään riistakeskus toteuttaa viranomaisena käytännössä metsästäjien toiveita. Hän vetoaa lukuisiin oikeuden ratkaisuihin, joissa riistakeskuksen myöntämät kaatoluvat on peruttu.
– Meidän riistapolitiikkamme on epäonnistunut, kun viranomaispäätökset menevät jatkuvasti oikeudessa nurin. Tästä pitäisi käydä laajempaa keskustelua. Riistakeskusrakennelma pitää purkaa. Ei voi olla niin, että meidän riistapolitiikka ja lupapäätökset ovat näin voimakkaasti kytköksissä edunsaajatahoihin ja etujärjestöihin, Niinistö sanoo Demokraatille.
Niinistö kertoi torstaina tehneensä Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen riistakeskuksen myöntämästä 300 ilveksen kaatoluvasta. Määrä vastaa noin 12 prosenttia koko maan ilveskannasta. Riistakeskus on perustellut lupia kannanhoidolla. Käsite on kansalliselle lainsäädännölle ja EU-oikeudelle tuntematon.
ILVES on Suomessa suojeltu ja rauhoitettu eläin. Sen metsästäminen on sallittua ainoastaan metsästyslain 41 a 3 -pykälässä mainituilla poikkeusperusteilla. Poikkeuslupa voidaan myöntää “kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle”.
Niinistön mukaan lain edellytykset eivät riistakeskuksen ilvespäätöksessä toteudu.
– Kannanhoidollinen metsästys on oikeudellisesti epäselvä viritys, jonka soveltaminen on useissa tapauksissa todettu laittomaksi sekä suomalaisissa oikeusistuimissa että EU-tuomioistuimessa. Kannanhoitoon vetoaminen ei itsessään tee suojellun lajin metsästyksestä laillista vaan poikkeusluvissa pitää olla aina yksilökohtaiset perustelut.
Kun perusteita on julkisuudessa kysytty riistakeskuksen ja sitä ohjaavan maa- ja metsätalousministeriön edustajilta, viranomaiset ovat vedonneet perinteeseen.
– Sieltä tulee vähän sen tyyppisiä kommentteja, että näitä on ennenkin myönnetty ja lupia myönnetään yhtä paljon kuin ennenkin. Se ei ole laillinen peruste myöntää poikkeuslupaa.
SUOMEN riistakeskus perustettiin Matti Vanhasen ykköshallituksen aikana samalla, kun uusi riistahallintolaki säädettiin. Riistakeskukseen yhdistettiin Metsästäjäin keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit. Uuden organisaation yhteyteen perustettiin yksi valtakunnallinen ja useita alueellisia riistaneuvostoja. Samaan rakenteeseen kuuluvat myös riistanhoitoyhdistykset, joten kytkös metsästyksen edunvalvontaan on ilmeinen.
Perustuslakivaliokunta oli vuonna 2010 yhteydestä huolissaan ja huomautti poikkeuslupien olevan hallintopäätöksiä, joita riistakeskus tekee “sille suhteellisen läheisten intressien edustajien hakemuksista”. PeVin mukaan järjestely ei “ole omiaan edistämään luottamusta hallinnon objektiviteetti- eli puolueettomuusperiaatteen noudattamiseen poikkeuslupien hallinnoinnissa”. Niinistö oli tuolloin itsekin valiokunnan jäsen.
“Silloin ollaan aika lähellä korruptiivisia elementtejä.”
Niinistö pitää ilves-päätöstä esimerkkinä viranomaispäätöksen puolueellisuudesta. Riistakeskus on perustelut kaatolupia kannanhoidollisuuden lisäksi paikallisyhteisöjen sitouttamisella.
– Ilveksiä pitäisi saada ampua paikallisyhteisöjen sitouttamisen takia. Se kuulostaa suoraan siltä, että koska metsästäjät haluavat ampua ilveksiä niin meidän on pakko myöntää lupia. Silloin on kyse hupiluvasta, huvin vuoksi ampumisesta, joka on laiton peruste. Silloin ollaan aika lähellä korruptiivisia elementtejä.
– Lupia myönnetään, koska niitä halutaan ja sitten keksitään syyt ilman, että nojataan EU:n luontodirektiiviin tai edes sitä soveltavaan kansalliseen metsästyslakiin, joka on maa- ja metsätalousministeriön itsensä valmistelema.
KYSE ON myös hallinnon sisäisestä ristiriidasta. Suojellut ja uhanalaiset lajit ovat ympäristöministeriön tonttia, mutta metsästys kuuluu maa- ja metsätalousministeriön valvontaan. Itsekin ympäristöministerinä toimineen Niinistön mukaan riistakeskus ja maa- ja metsätalousministeriö eivät “käytännössä välitä pätkääkään” mitä ympäristöministeriö sanoo.
– Yksi ministeriö suojelee ja toinen tappaa. Näin se järjestelmä toimii. Ja se joka tappaa, saa päättää kuinka paljon tapetaan.
Niinistön mukaan maa- ja metsätalousministeriö näkee osin historiallisista syistä olevansa edunvalvoja.
– Ministeriö on aikanaan perustettu edistämään alkutuotannon intressejä. Luvittajan, valvojan ja asian edistämisen roolit menevät sekaisin.
Suojelunäkökulmien sijaan maa- ja metsätalousministeriö ottaa Niinistön mukaan lähtökohdakseen metsästyksen ja metsästäjien tarpeet.
– Koska metsästäjät haluavat metsästää, riistakeskuksessa koetaan, että heille on pakko yrittää antaa lupia niin paljon kuin mahdollista. Sen jälkeen katsotaan onko suojelupolitiikassa reikiä, joiden perusteella voidaan löytää syitä metsästää vaikka sille ei olisi ekologista perustetta.
“Joko ministeri ei tunne lainsäädäntöä tai sitten hän johtaa ihmisiä harhaan”
MYÖS nykyisen maa- ja metsätalousministerin Sari Essayahin (kd.) julkiset lausunnot ovat Niinistön mukaan kummallisia.
Essayah kommentoi X:ssä (entinen Twitter), että hallitus on pitäytynyt nostamasta ilvesten kaatolupien määrää aikaisemmasta.
– Pidämme suotuisan suojelutason, Essayah kirjoitti.
Niinistön muistuttaa suotuisan suojelutason olevan minimiedellytys sille, että metsästyslupia ylipäänsä voidaan myöntää.
– Sen jälkeen pitäisi löytyä ne poikkeusperusteet, miksi suojeltua lajia saisi tapauskohtaisesti metsästää. Tällaisia ei ole.
– Joko ministeri ei tunne lainsäädäntöä tai sitten hän johtaa ihmisiä harhaan, jos hän väittää, että suotuisa suojelutaso olisi jo riittävä peruste metsästää suojeltua lajia.
Riistapolitiikan vinoutuminen läpäisee Niinistön mukaan koko järjestelmän.
– Politiikkaa ohjaa maa- ja metsätalousministeriö ja ainoa, joka ministeriötä jossakin määrin valvoo on eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta. Sekin koostuu lähinnä metsästyksestä ja sen edistämisestä kiinnostuneista poliitikoista. Maa- ja metsätalousministeriö käytännössä ajattelee, että riistakeskuksen pitää nauttia vain metsästäjien luottamusta eikä mitään muita viiteryhmiä ole.
– Suojeluintressit tai laajempi yhteiskunnallinen näkökulma eivät paina mitään.
RIISTAPOLITIIKAN ongelmat eivät liity metsästyslakiin vaan lain tulkitsijoihin. Laki on Niinistön mukaan parempi kuin sen pohjalta maa- ja metsätalousministeriössä tehtävä politiikka, vaikka laki on samassa ministeriössä valmisteltu.
– Ministeriö on keksinyt lakiin aika paljon luovia kierroksia lisää, että lupia voitaisiin myöntää. Luovat kierrokset ovat toistuvasti kaatuneet oikeudessa. Eihän se ole hyvää viranomaispolitiikkaa eikä hallintoa, että jokin yhteiskunnan sektori ajautuu jatkuvasti konfliktiin oikeusistuimen kanssa.
Oikeus on keskeyttänyt lukuisia susille ja karhuille myönnettyjä kaatolupia. Vuonna 2022 korkein hallinto-oikeus kumosi Varsinais-Suomeen myönnetyn ilveksen kaatoluvan EU:n luontodirektiivin vastaisena. Riistakeskus oli tuolloinkin perustellut poikkeuslupaa kannanhoidolla.
Niinistö ottaisi lupien myöntämisen riistakeskukselta kokonaan pois.
– Luvitus uhanalaisista ja suojelluista lajeista pitäisi siirtää palomuurin toiselle puolelle eli ympäristöministeriöön tai kun ympäristöhallintoa yhdistetään, alueelliseen hallintoon riippumattomille lupaviranomaisille. Viranomaispäätösten tekijöiden pitäisi olla täysin riippumattomia edunsaajista.
– Luvittaja voisi olla myös irrallaan poliittisista rakenteista. Hallitus on uudistamassa aluehallintoa, joten siinä yhteydessä voisi tätäkin katsoa.
RIISTAKESKUS voisi Niinistön mukaan jäädä riistapoliittiseksi keskustelufoorumiksi ja käytännön toimijaksi.
“Ilvekseen ei liity samanlaista psykologista ongelmaa kuin suteen.”
Niinistö pitää mahdollisena, että Suomesta voisi löytyä paikallisesti ilveskantoja, jotka aiheuttavat enemmän koti- ja tuotantoeläin-vahinkoja. Poikkeusluvan myöntäminen ja metsästys voisi siis olla yksittäistapauksissa lainmukaista, mutta yleinen kannanhoidollinen metsästys on Niinistön mukaan todennäköisesti laitonta.
– Ei ole sellaisia lakiin nojaavia haittoja, joilla ilveksen yleistä kannanhoidollista metsästystä voisi perustella.
– Etelä- ja lounais-Suomessa ilvesten aiheuttamat vahingot liittyvät siihen, että ilves syö muuta riistaa kuten jäniksiä, valkohäntäkauriita ja metsäkauriita, joiden kanta on ylisuuri. Ilves on luontainen metsästäjä ja pitää ekologista tasapainoa kunnossa.
Suomen ilveskanta voisi Niinistön mukaan kasvaa nykyisestä 2000-3000 yksilöstä.
– Suomalaiset pitävät ilveksistä ja näkisivät niitä mielellään enemmän luonnossamme. Ilvekseen ei liity siten edes samanlaista psykologista ongelmaa kuin suteen. Sitä ei koeta uhkaavana.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.