Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Elokuva

Yksi vuoden parhaista elokuvista kertoo rodeoratsastajasta, jolta hevonen potkaisee kallon halki – The Rider on herkän brutaali western unohdetun Amerikan takamailta

Ratsastaja. Brady Jandreau esittää paljolti itseään modernissa cowboy-elokuvassa.

Ohjaajadinosaurusten vaikeneminen ja yleinen kaupungistuminen  katkaisivat nuoremmalta tekijäpolvelta henkilökohtaiset siteet lännenelokuvan mytologiaan vauhdittaen lajin kuolemaa valkokankailla. Toisaalta westernien perinteiset vastakkaisuudet siirtyivät viimeistään 1970-luvun lopulla paremmin myyvien fantasian, kauhun ja seikkailufilmien möyhennettäviksi.

Rane Aunimo

Demokraatti

Yhden tunnetun näkökulman mukaan viimeinen naula lännentaruston arkkuun lyötiin Clint Eastwoodin uuswesternissä Armoton (1992), kun se riisui gloorian kauhtuneilta sankarityypeiltä tehden lajin jatkamisen tarpeettomaksi. Silloinen ennustus ei ottanut huomioon televisiosarjojen uuden nousun mahdollisuutta amerikkalaisessa viihdemyllyssä tai marginaalisempia elokuvantekijöitä, jotka vieläkin jaksavat paneutua perimätiedon unohdettuihin salaisuuksiin.

Katsojan ei tarvitse pelätä Hollywoodin imelyyksillä kuorrutettua vammaisfilmiä ylevine opetuksineen ja viulumusiikkeineen.

Voinee silti pitää jokseenkin yllättävänä, että lajin nykyaikaistamisen tehtävän lunastaa kiinalaistaustainen ohjaaja, vieläpä nainen, jonka sukupuolelle perinteinen western ei ole korvaansa lotkauttanut.

Lähinnä elokuvafestivaaleilla huomiota herättänyt Chloé Zhao on kahdessa tähänastisessa teoksessaan paneutunut Pine Ridgen vanhan intiaanireservaatin elämään Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa.

The Riderin (2017) saaminen suomalaiseen teatterilevitykseen on Cinema Mondolta kulttuurityötä, jota ei lasketa vain katsojamäärissä.

Teoksen autenttisuutta korostavat keskeisten osien esittäjät, jotka ”näyttelevät” lähinnä itseään. Rodeokilpailussa päähänsä liki kuolettavan iskun saaneen hevostenkesyttäjän rooliin solahtava Brady Jandreau loukkaantui itse vakavasti vastaavassa onnettomuudessa. Pääosan cowboyn kalloa koristaa häijynnäköinen haava tai lähes railo, josta uppiniskainen ratsastaja repii veitsellään tikit irti ja alkaa uhmata lääkärien kieltoa palata kilpa-areenoille.

Lisää aiheesta

Katsojan ei tarvitse pelätä Hollywoodin imelyyksillä kuorrutettua vammaisfilmiä ylevine opetuksineen ja viulumusiikkeineen, sillä Zhao laventaa teostaan mieluummin lyyrisellä maalauksellisuudella ja naturalistisilla henkilökuvilla. Kaukaisena esteettisenä esikuvana välkehtii ainakin Terrence Malickin varhainen mestariteos Onnellisten aika (1978) ja sen ansassa pyristelevät kohtalon heittopussit.

Elokuvan muissakin keskeisissä osissa nähdään Jandreaun suvun jäseniä. Koetun ja eletyn väkevää tuntua on esimerkiksi kaikesta silottelusta riisutuissa sairaalajaksoissa, joissa päähenkilö vierailee entisen rodeotähden luona. Kalpea sankari istuu nyt pyörätuolissa vaikeasti vammautuneena, mutta kelaa videolta vieraansa kanssa kerta toisensa jälkeen menneitä huippuhetkiään rodeoareenoilla – kuin muistutuksena, mikä voi olla Bradynkin tien päässä.

ELOKUVA:
The Rider
Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: Brady Jandreau, Tim Jandreau, Lilly Jandreau, Lane Scott, Cat Clifford
2017, 104 minuuttia
★★★★☆

Paljolti ystävysten jakaman kipeän nostalgian tuoman paikkaansakuuluvuuden vuoksi haavoittunut hevoskuiskaaja kaipaa erityisesti toipilaalle vaarallista äärilajia, joka antaa tunteen merkityksellisyydestä. Temaattisella tasolla The Rider muodostuukin selviytymisdraamansa päälle yleispätevämmäksi kuvaukseksi vanhaan takertumisesta ja tarkoituksen etsimisestä. Samalla elokuva tulee paljastaneeksi jotain amerikkalaisuuden syvistä pohjavirroista, miesten malleista ja takamaiden todellisuudesta.

Chloé Zhaon teos ei ehkä ole kerronnaltaan mestariluokkaa, mutta se on vahvimmillaan kaikessa siinä, mitä ei suoraan sanota tai alleviivatusti kuvata. Elokuvataiteen ja sen ihanteiden muuttumisesta kertonee jotain tieto, että kahden pienen reservaattielokuvan jälkeen Zhao ohjaa seuraavaksi kallishintaisen spektaakkelin Marvelin The Eternals -sarjakuvasta.

Kenties sitä suuremmalla syyllä hänen ilmaisuunsa kannattaa tutustua nyt, kun etäisten laaksojen maanläheisyydestä on vielä jotain jäljellä.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE