Kotimaa

”Yleisintä on, että netissä käydään jonkun kimppuun” – Tutkijoihin kohdistuva vihapuhe halutaan kitkeä

Lehtikuva / Roni Rekomaa
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen.
Lehtikuva / Roni Rekomaa
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen.
Lehtikuva / Roni Rekomaa
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan pääsihteeri Reetta Kettunen.

Tutkijoihin kohdistettu vihapuhe on saanut osan heistä vähentämään julkisia esiintymisiään.

Häirintää yritetään nyt kitkeä, jotta se ei jäisi yksittäisten tutkijoiden murheeksi.
Yhteiskunnallisen keskustelun kärjistyminen vaikuttaa siihen, minkä alan tieteentekijät ovat kulloinkin maalitauluna.

– Kymmenisen vuotta sitten tapetilla olivat koe-eläintutkijat ja muuntogeenitekniikka. Punkaharjulla esimerkiksi vandalisoitiin geenikoivukoe. Nyt esillä ovat erityisesti maahanmuuttoon ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset, listaa pääsihteeri Reetta Kettunen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnasta (TJNK).

Aggressioita herättäviin aiheisiin kuuluvat myös sukupuolivähemmistöt ja ääriliikkeet.
Häirintä voi paitsi rajoittaa tutkijoiden näkymistä julkisuudessa, myös vaikuttaa tutkimusaiheiden ja opetussisältöjen valintaan.

Tieteentekijöihin kohdistuva vihapuhe otetaan yhä vakavammin. Ongelman mittasuhteita selvitetään, sananvapausjärjestö Suomen Pen kutsuu tietokirjoittajia ja tutkijoita jäsenekseen ja poliisi kehottaa ilmoittamaan häirinnästä.

Yleisintä kuitenkin on, että netissä käydään jonkun kimppuun.

Nykykulttuurin tutkija Tuija Saresma arvioi, että häirinnän kohteeksi joutuvat ennen muuta naiset. Hän on saanut itsekin vihapostia, vaikkakaan ei mitään dramaattista.

– Olen saanut joitakin viestejä työsähköpostiin, postitse ja puhelimeen. Yleisintä kuitenkin on, että netissä käydään jonkun kimppuun. Kohdetta saatetaan myös maalittaa ja antaa hänestä lisätietoja, kuten jopa kotiosoite.

Saresman mukaan häiriköintiä nostattaa usein feminismi maahanmuuttoaiheiden lisäksi. Usein nämä myös kietoutuvat yhteen niin, että rasistinen vihapuhe on sukupuolittunutta ja päinvastoin.

Monesti häiritsijä on mies, mutta ei aina.

– Tavallisesti ajatellaan, että kyseessä on nuori mies, joka vihassaan vöyhkää. Kuitenkin olen itse saanut myös vanhemmilta naisilta häiritsevää palautetta.

Ilmaisuvapaus vaarassa.

– Tutkijoiden ilmaisunvapauteen kohdistuvia vaaroja on herkistytty huomaamaan. Eräs sysäys tälle oli Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton muutaman vuoden takainen vetoomus yliopistoille, jotta ne päivittäisivät käytäntöjään ja turvallisuusohjeitaan, Kettunen summaa.

Uusimman TJNK:n kyselyn mukaan osa tutkijoista miettii yhä tarkemmin kanavia, joissa näkyy. Tosin pieni joukko on jopa lisännyt esiintymisiään häirinnästä huolimatta tai juuri sen takia.

Nettiviha ja muu häirintä keskittyy tietyille tieteenaloille, kun taas toiset jäävät rauhaan. Valtaosa tutkijoista kokee vain harvoin tai ei ollenkaan häiritsevää palautetta. Moni silti tietää häirintätapauksia.

Tutkijoiden mukaan heidän ilmaisunvapauttaan rajoittavat vihapuheen lisäksi myös tiukentunut tutkimusrahoitus ja organisaation asettamat rajoitukset sille, mitä saa sanoa.

Myös Tampereen yliopisto tutkii yliopistoihin kohdistuvia ulkoisia uhkia, joihin kuuluvat vihaposti, uhkailu ja häiritseminen. Tavoitteena on parantaa uhkiin varautumista.

Yliopiston kyselyyn vastasi viidestä yliopistosta noin 900 ihmistä, jotka raportoivat parisataa häirintäkokemusta.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 46 Demokraatti
NYT LOPPUI JUOMINEN - Aiemmin nuoret ryyppäsivät Islannin kansallispäivänäkin
PÄÄTOIMITTAJALTA - Kun idoli paljastuu petturiksi
ANTTI HEIKKINEN - Menestyskirjailijalla on monta rautaa tulessa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat