Paitsi katsojille myös hallitusherroille on ehkä ollut mieleen se, että Ijäs on pidentänyt työuraansa esimerkillisesti: eläköityessään hän on juuri ehtinyt täyttää 67 vuotta. Mutta hän on onneksi luvannut jatkaa ohjaajauraansa vapaana taiteilijana.

Ijäksen viimeisiksi ohjauksiksi Yle Draamassa jäivät tämän vuoden kolmena ensimmäisenä sunnuntaina lähetetyt “Rakkaus ja laki” -trilogian tv-elokuvat. Niistä Ijäksen työtä olivat ensimmmäinen (“Seksuaalinen rakkaus”) ja tulevana sunnuntaina viimeisenä nähtävä “Lähimmäisenrakkaus”, keskimmäisen (“Vanhempainrakkaus”) ohjasi Juha Lehtola.

Pärttyli Rinteen käsikirjoittamat elokuvat ovat tavoitelleet realistista otetta rakkauden tai sen kaipuun ylilyöviin ilmenemismuotoihin, mutta ovat kärsineet paikoin uskottavuusongelmista. Koska Ijäs on aina ollut mestari sekoittamaan todenmakuista arkielämää ja absurdin mittoihin yltävää mielikuvituksen lentoa, hänelle pienet  realismista lipsumiset ovat olleet näissä viimeisissä ohjauksissankin varsin tuskatonta.

Juristileidin kujanjuoksu

Kotikatsomon Rakkaus ja laki: Lähimmäisenrakkaus -elokuva kertoo lujassa uraputkessa olevasta yritysjuristista (Meri Nenonen), joka saatuaan kuulla haaveilemansa Aasian-komennuksen toteutuvan, ajaa menestyshuumassaan iäkkään Irja-rouvan yli. Irja menehtyy, ja Kati saa syytteen kuolemantuottamuksesta. Hän yrittää aluksi pimittää tapahtuneen niin työnantajaltaan kuin perheeltäänkin, mutta tuleehan se väistämättä ilmi kun käräjille mennään.

Tuomiota ei vielä alioikeudessa tule, mutta hovissa se rapsahtaa Katille korkojen kera. Ehdollisen vankeustuomion lisäksi hänet velvoitetaan maksamaan elatusmaksua Irjan aikuiselle pojalle Hannulle (Auvo Vihro), joka on kehityshäiriöinen ja ollut siksi riippuvainen äidistään.

Kun Hannu ei pärjää yksin, hän tekee suoraviivaisen siirron ja yrittää asettautua Katin (jota Hannu kutsuu “Munansärkijäksi” yliajon yhteydessä levinneen kauppakassin tähden) perheeseen asumaan. Tässä kohtaa elokuva saa ijäsmäisiä kierteitä, kun simppelisti toimivan Hannun ajatusmaailma törmää Katin juristilogiikkaan ja reviirin puolustukseen.

Auvo Vihro esittää koskettavasti kehityshäiriöistä Hannua Kotikatsomon Rakkaus ja laki -trilogian viimeisessä osassa Lähimmäisenrakkaus.

Munansärkijä-Kati viskaa Hannun pellolle, mutta lopulta kylmässä juristisydämessäkin alkaa lainehtia sen verran lämpöä, ettei tv-draama jättäydy tragediaksi vaan hahmottuu kokonaisuutena Ijäksen tyyliin istuvaksi tragikomediaksi.

Elokuvan roolitus on osuva niin kuin on ollut koko trilogiassa,  ja henkilöohjaus Ijäkselle tyypillisesti tarkkaa mutta näyttelijöiden omaan ilmaisuvoimaan luottavaa.

Hienoa ohjaajauran helmiä Areenassa

Matti Ijäs on Aki Kaurismäen ohella ainoa suomalainen nykyohjaaja, jonka kädenjälki on läpi tuotannon tunnistettavaa ja varsin tasalaatuisen tasokasta. Ijäs on ollut Ylen kannalta siitä kiitollinen draamatyöläinen, että hän on tehnyt valtaosan parhaista ohjaustöistään juuri Yle Draamalle tai sen edeltäjälle Televisioteatterille.

Monista niistä on tullut myös kansansuosikkeja, joiden repliikkejä osataan lasketella ulkoa. Vuonna 1985 ensiesitetty, Joni Skiftesvikin novellista dramatisoitu “Katsastus” on tässä sarjassa yli muiden, sillä siitä on pidetty jopa karaokesessioita. “Viimeinen keikka”, “Painija”, “Lahja”, “Pala valkoista marmoria”, “Enon opetukset” – siinä muutama poiminta Ijäksen Yle-uran muista helmistä.

Teatterilevitykseen  suunnatuissa elokuvissaan Ijäs on ollut laadullisesti epätasaisempi, mutta hienoja onnistumisia löytyy siltäkin saralta, kuten äskettäin Teeman Ijäs-arkistoillan yhteydessä esitetty “Sokkotanssi” tai 1990-luvun alussa ja lopussa valmistuneet “Räpsy ja Dolly” ja “Haaveiden kehä” osoittavat.

Eläkkeelle jäävän Ijäksen tuotantoa on nyt tribuutinomaisesti nähtävänä Yle Areenassa. Kulttiklassikko Katsastuksen lisäksi tarjolla ovat muun muassa Ijäksen luottonäyttelijä Sulevi Peltolan upeasti pääosittama “Johanneksen leipäpuu”, Reko Lundánin Kom-teatterille kirjoittaman  lamadraaman “Tarpeettomia ihmisiä” filmatisointi sekä vuonna 2007 valmistunut “Katve”, joka edustaa kattauksessa yhtä Ijäksen vahvaa lajia, nuorisokuvausta.

Sellaisten parissahan hänen uransa hyvään nousukiitoon lähtikin 1970-80-luvun taitteessa, muun muassa Mikko Niskasen viimeisen voimannäytön Ajolähtö-elokuvan (1982) toisena käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana.

Kaikkiaan Areenassa on koko tämän vuoden katsottavissa yhdeksän Ijäksen Yle-ohjausta. Elokuvien rinnalla sieltä kannattaa ehdottomasti katsoa myös Juha Lehtolan pätevä henkilödokumentti “Suomalainen elokuvaohjaaja: Matti Ijäs”.

Rakkaus ja laki: Lähimmäisenrakkaus TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 15.1. klo 21.05.

Tallenna

Tallenna