Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston yliopistotutkija Timo Miettisen mukaan vaalitulos ei ollut varsinaisesti yllättävä.

– Vaalitulos heijasteli hyvin viime viikolla nähtyjä gallup-tuloksia. Pienenä yllätyksenä voidaan pitää sitä, että Les Républicains -puolueen skandaaleista kevään mittaan kärsinyt entinen pääministeri François Fillon nousi hyvinkin lähelle kärkikaksikkoa. Myös äärivasemmiston Jean-Luc Mélenchonin hieman yli 19 prosentin kannatusta voidaan pitää odotettua korkeampana.

Vaalien suurin häviäjä oli perinteinen suurpuolue Ranskan sosialistipuolue, jonka ehdokas Benoît Hamon saavutti vain 6,3 prosentin äänisaaliin. Miettisen mukaan sosialistien vaalitulos selittyy osin Ranskan nykyisen presidentin François Hollanden henkilökohtaisen suosion romahtamisella. Toisaalta sosialistien huonoon tulokseen vaikuttaa myös puolueen sisäinen hajaannus sekä hallitusvastuu.

– Toisaalta, kuten kesän Brexit-äänestyksessä ja viime syksyn Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa nähtiin, kyselyt saattavat olla väärässä. Macronin johto on kuitenkin tällä hetkellä aivan toisessa suuruusluokassa kuin kahdessa aikaisemmassa tapauksessa. Pidänkin hänen voittoaan hyvin todennäköisenä.

– Uskoisin, että todennäköisin tilanne, jossa äänestysprosentti nousisi voimakkaasti, olisi vuoden 2002 vaalien kaltainen ja tukisi myös mahdollisesti Macronia.

Vuonna 2002 Ranskalaiset lähtivät sankoin joukoin liikkeelle pysäyttääkseen Marine Le Penin isän Jean-Marie Le Penin nousun presidentiksi.

Vaalien toisen kierroksella keskeiseksi nousee se, kumpi ehdokkaista kykenee haalimaan eniten äänien ensimmäisellä kierroksella tippuneilta ehdokkailta, etenkin Fillonilta ja Mélenchonilta. Miettisen mukaan toisen kierroksen mielenkiintoisimmaksi äänestäjäryhmäksi nousee Mélenchonia ensimmäisellä kierroksella äänestäneet.

– Mélenchon oli suosittu erityisesti nuorten keskuudessa. He saattavatkin jättää helposti äänestämättä, jos sopivaa ehdokasta ei löydy.

Miettinen näkee Le Penin suurimmaksi ongelmaksi sen, että hänen suosionsa on huono hänen omien kannattajiensa ulkopuolella. Le Penin on vaikea saavuttaa äänestäjiä muiden ehdokkaiden kannattajien joukosta. Macronin tulos saattaa puolestaan kärsiä, jos äänestysprosentti jää alhaiseksi. Le Penin äänestäjät ovat varmempia kannastaan ja lähtevät todennäköisemmin vaaliuurnille.

Ranskan kevään presidentinvaalien kampanjointia ovat värittäneet lukuisat skandaalit. Etenkin François Fillon on rypenyt kohujen keskellä. Häntä on syytetty muun muassa kalliiden pukujen vastaanottamisesta sekä oman vaimon palkkaamisesta poliittiseksi avaustajakseen.

Perheenjäsenen palkkaaminen avustajaksi ei ole Ranskassa laitonta, mutta Fillonin vaimoa on syytetty puolen miljoonan euron palkan vastaanottamisesta usean vuoden aikana tekemättä lainkaan töitä.

Le Pen on toiminut pitkään politiikassa, ja hänen taustansa on tutkittu perinpohjin. Macron puolestaan on noussut vaalien ennakkosuosikiksi nopealla tahdilla. Miettinen ei kuitenkaan lähde suoralta kädeltä spekuloimaan mahdollisia skandaaleja.

– Macronin monipuolinen henkilöhistoria altistaa erilaisten luurankojen löytymiselle. Kuten keväällä olemme nähneet, kaikkea voi tapahtua. En kuitenkaan osaa arvata mitään yksittäistä asiaa, joka voisi toimia lopputulokseen vaikuttavan tapahtumaketjun käynnistäjänä.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulos heijastunee myös ensi kesäkuussa järjestettäviin Ranskan parlamenttivaaleihin. Macronin vastikään perustetulla En Marche -puolueella ei vielä tällä hetkellä ole yhtään kansanedustajaa, ja Miettinen arveleekin puolueen asettavan joitakin ehdokkaita vaaleihin. On kuitenkin mahdollista, että puolueen parlamenttivaalien tulos jää alhaiseksi, joka saattaa heikentää Macronin vallankäytön mahdollisuuksia presidenttinä, mikäli hänet tehtävään valitaan.

Ehdokkaiden kampanjoissa tulevan kahden viikon aikana kannattaa Miettisen mukaan kiinnittää huomiota ehdokkaiden EU-linjaan.

– Minua tutkijana kiinnostaa etenkin se, mitkä todellisuudessa ovat Macronin konkreettiset keinot EU-alueen kehittämisessä. Hän on puhunut paljon esimerkiksi EU-alueen ongelmista sekä Saksan liian määräävästä asemasta. Lisäksi hän on ehdottanut EU:lle omaa budjettia ja valtionvarainministeriötä.

– On kiinnostavaa seurata, miten uskottavasti Macron pystyy perustelemaan reformejaan ja kuinka realistisia hänen ehdotuksensa EU:n kehittämisestä ovat.

Miettistä askarruttaa se, miten tiukoille Macron toisen kierroksen kampanjoinnissa laitetetaan. On mahdollista, että toisen kierroksen teemaksi muodostuu enemmän symbolinen vastakkainasettelu, jossa Macron esiintyy EU:n koossapitäjänä ja Le Pen EU:n hajottajana. Kyseisen kaltaisessa asetelmassa konkretia uhkaa jäädä keskustelussa taka-alalle.

Tulevat viikot näyttävät, kumpaan suuntaan keskustelun painopiste siirtyy.