Riitta Myller (sd.) piti suurena huolenaiheena suomalaisen metsäluonnon ja siitä riippuvaisten lajien köyhtymistä. Hän korosti myös biotalouden ja luonnon monimuotoisuuden välillä olevan ristiriidan ratkaisemisen tärkeyttä.

– Millä tavalla otetaan huomioon luonnon kestävyys suhteessa resurssien liikakäyttöön?, Myller esitti.

Jyväskylän yliopiston professori Janne Kotiaho mainitsi valiokunnalle pitämässään puheenvuorossaan, että vuosina 2000-2011 on raivattu 100 000 hehtaaria uutta peltoa, kun taas metsänomistajille suunnatussa METSO-ohjelmassa on tarkoituksena suojella saman verran metsiä – aikataulu on vain kaksi kertaa pidempi.

– Soihin liittyy ainakin kaksi asiaa, ensimmäiseksi soiden suojeluohjelma, josta nyt hallitus muutama vuosi sitten päätti toteuttaa vain valtion omistuksessa olevan osan, Hassi perusteli.

Saara-Sofia Siren (kok.) huomioi, ettei biodiversiteetin köyhtyminen ole herättänyt yhtä suurta huolta julkisuudessa kuin esimerkiksi ilmastonmuutos. Aikaperspektiivi oli Sirenin mielestä päätöksenteossa aivan liian lyhyt, koska nyt tehdyt päätökset eivät tähtää riittävän pitkälle tulevaisuutta. Hän kritisoi myös vallitsevaa kertakäyttökulttuuria.

– Kaikki kulminoituu lopulta siihen, miten käytämme resursseja, Siren totesi,

Keskustan Petri Honkonen ei usko Suomessa olevan mahdollisuutta vähentää metsän käyttöä nykyisestä määrästä, mutta ei tyrmää ajatusta kompensaatio-mallista, jossa tarkoituksena olisi korvata jollain tavalla luonnolle aiheutettu vahinko.

METSO-ohjelman rahoituksen parantaminen esiintyi sekä Myllerin että Honkosen loppukommenteissa. Myller muistutti, että ympäristöjärjestöt ovat arvioineet suojelutavoitteiden vaativan vuosittain 100 miljoonaa euroa.