Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) luonnehti tänään mediatilaisuudessa selontekoa historialliseksi, sillä se on ensimmäinen laatuaan.

– Selonteko antaa kuvan suomalaisen oikeudenhoidon nykytilasta, toimintaedellytyksistä ja rahoitusvajeesta.

Selonteon kohteina ovat tuomioistuinlaitos, Syyttäjälaitos, Ulosottolaitos, Rikosseuraamuslaitos, Oikeusrekisterikeskus sekä oikeusapu- ja edunvalvontapiirit, Kuluttajariitalautakunta sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Selontekoon on koottu 31 toimenpidettä tavoitellun oikeudenhoidon tilan saavuttamiseksi.

SELONTEKO pyrkii antamaan työkaluja rahoituksen korjaukseen ja toimenpiteisiin.

Henrikssonin mukaan tällä vaalikaudella rahoitukseen on lisätty pysyvä vuosittainen 80 miljoonan euron lisäys.

– Tämänkin jälkeen oikeudenhoidon rahoitusvaje on vuosittain 90 miljoonaa euroa. Työtä on siis jatkossakin vielä tehtävänä.

Selonteon lähtökohtana on kysymys, kuinka kansalaisten ja yritysten oikeusturva toteutuu suomalaisessa yhteiskunnassa ja hyvinvointiyhteiskunnassa. Selonteko asettaa tavoitteet, joihin on oikeusturvan takaamiseksi pyrittävä.

Nykyisin rikosasioiden käsittely käräjäoikeudessa voi kestää vuosia. Keskimääräinen kesto on puoli vuotta. Tavoitteena on saada käsittelyaika lyhenemään keskimäärin neljään kuukauteen. Tämänkin jälkeen käsittelyaikoja pitäisi entisestään lyhentää.

OIKEUSPROSESSIEN lisäksi selonteossa tulevat esiin myös rikosseuraamuspuolen tavoitteet.

– Esimerkiksi vankien kuntouttavaa toimintaa on tavoiteltavaa lisätä paristakymmenestä tunnista 35 viikkotuntiin ja laitosturvallisuusindeksiä tulisi parantaa ja turvata vankilaturvallisuus, Henriksson totesi medialle.

Selonteko esittää myös ratkaisuja pitkien oikeusprosessien lyhentämiseksi. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi rikos- ja riita-asioiden käsittelyn menettelysäännösten ajantasaistaminen, hallintoviranomaisten päätöksenteon kehittäminen muutoksenhakuvaiheen sujuvoittamiseksi ja tuomioistuinkäsittelyn painopisteen säilyminen ensi asteen tuomioistuinkäsittelyssä.

Selonteossa käydään oikeudenhoidon rahoitusvajeen kuvaus ja parannustoimet.

– Toimiva oikeudenhoito ei ole vain valtion budjetin menoerä, vaan sillä on myös merkittävä valtiontalouden fiskaalinen vaikutus. On niin, että oikeudenhoito tuo valtion kassaan tuloja vuosittain 700 miljoonaa euroa, Henriksson muistutti.

Oikeusministeriön kansliapäällikkö Pekka Timonen tiivisti hallinnonalan maksavan 800 miljoonaa euroa ja tuottavan 700 miljoonaa, josta pääosa on ulosoton ja sanktiojärjestelmän tuottoa.

TIMOSEN mukaan ennen tätä vaalikautta neljä perättäistä hallituskautta on supistettu ja säästetty julkisesta hallinnosta. Hän kävi tiedotustilaisuudessa läpi henkilötyövuosien vähennyksiä oikeudenhoidon eri aloilla.

Timonen totesi, että kaikille julkisen hallinnon säästöille on yhteistä se, että hallitukset ovat päättäneet ja sopineet säästötavoitteet ja toteutus on jätetty pääosin valtiovarainministeriön tehtäväksi.

– Tästä on seurannut se, että kaikkia hallinnonaloja on kohdeltu tasavertaisesti. Silloin nämä kolme niin sanotun yövartijavaltion hallinnonalaa – oikeusministeriön, sisäministeriön ja puolustusministeriön, jotka ovat myös erittäin työvoimavaltaisia – ovat joutuneet säästämään ihmisistä samalla, kun muut ovat säästäneet sekä ihmisistä että ministeriöstä ulospäin lähtevistä menoeristä. Tämän me nyt näemme.

Oikeudenhoitoon on syntynyt Timosen mukaan 907 henkilötyövuoden kuoppa reilussa viidessätoista vuodessa. Samalla käsiteltävien asioiden vaativuus on lisääntynyt.

– Olisi tarvittu lisää väkeä sen sijaan, että vähennetään. Tällä vaalikaudella on jo päästy jonkin verran ylöspäin 2018 luvusta, mutta selvästi ylöspäin tulisi seuraavien 6-7 vuoden aikana päästä.

Oikeudenhoidon resurssien parantamisen lisäksi Timonen penäsi sisäisten rakenteiden ja prosessien tehostamista ja oikeuspalvelujen saatavuuden sekä asiakaspalvelun parantamista.

TÄLLÄ hetkellä 9 000 ihmistä tuottaa erilaisia oikeusturvapalveluja.

– Heidän työkuormansa on annettuihin tehtäviin ja tavoitteisiin nähden kohtuuton, on ollut sitä jo pitkään.

Timonen summasi, että selonteolla tavoitellaan sekä sitä, että kansalaiset kokisivat oikeusturvansa parempana ja että myös oikeusturvapalveluja tuottavat työntekijät saisivat tehdä työtä kohtuullisesti.

Timosen mukaan vuoteen 2030 mennessä oikeudenhoitoon tarvittaisiin 1 200 henkilötyövuotta lisää. Näistä kolmasosa tarvittaisiin tuomioistuimiin, syyttäjiin ja oikeusapuun, kolmasosa rangaistusten täytäntöönpanoon eli Rikosseuraamuslaitokseen ja kolmasosa muihin oikeudenhoidon toimijoihin.

– Tällaiset määrät ovat haasteellisia paitsi rahoituksellisesti myös koulutuksen ja rekrytoinnin näkökulmasta.

Nykyisillä koulutusmäärillä tavoitteet eivät täyty.

– Toinen puoli tätä on se, että meidän on pystyttävä takaamaan näille ihmisille asianomaiset työolot ja työkalut. Ei meillä mitään apottiluokan ongelmia järjestämäkehityksessä ole, mutta emme mekään ole onnistuneet niin kuin meiltä olisi voitu odottaa.