Suomen 1990-luvun lama oli talousvaikutuksiltaan maamme pahimpia talouskriisejä, jonka vaikutuksesta työttömyys nousi yli prosentin. Parissa vuodessa työttömiä oli jo yli 400 000. Tähän johtivat etenkin Suomessa vallinnut kasinotalous ja pankkien holtiton toiminta.

– Kärsijöiksi joutuivat pienet ja keskisuuret yrittäjät ja heidän takaajansa. Pahimmassa tapauksessa perheen molemmat vanhemmat joutuivat yritystoiminnan kaaduttua työttömiksi. Tilanne oli pahin niillä, jotka olivat ottaneet pankkien lanseeraamaa uutta valuuttalainaa. Kun Suomi devalvoi markan, kasvoivat lainat mahdottomiksi hoitaa. Velat siirtyivät ulosottoon, koska rahaa niiden maksamiseen ei yksinkertaisesti ollut. Tämä koski myös lainojen takaajia. Kaikki joutuivat samaan oravanpyörään, joka edelleenkin pyörii tuhansien kohdalla, Tolppanen sanoo.

Lain mukaan ulosottosaatavat vanhentuvat lopullisesti, kun ulosottoperusteen määräaika kuluu umpeen. Määräajan tarkoituksena on estää elinikäinen tai kohtuuttoman pitkäkestoinen ulosotto.

Tolppasen mukaan edelliset hallitukset ovat viime vuosien aikana harkinneet velkojen anteeksiantoa. Muutoksia ei kuitenkaan ole saatu aikaiseksi.

Tolppanen huomauttaa, että suomalaiset ovat tunnollisia velkansa maksajia.

– Mutta, jos tilanne muuttuu niin, että lainaa on maksettu pääoman verran kuluina ja korkoina ainakin kertaalleen ilman, että varsinainen laina on lyhentynyt, on tilanne kohtuuton. Suomessa armahdetaan rikollisia vuosittain. On kohtuutonta, että armo ei voi käydä oikeudesta niiden kohdalla, jotka on syösty velkavankeuteen valtion toimesta, devalvaation kautta, Tolppanen sanoo.