D-analyysit

380 työhakemusta 2 vuodessa ilman tuloksia – eikö kielikuva hallituksen ”aktiivimallista” niskalaukauksena ole oikeutettu?

Afrikkalaisessa tarinassa kerrotaan kuninkaasta, jonka vaimo on jatkuvasti surullinen ja heikko. Eräänä päivänä kuningas huomaa, että kuningaskunnan lähellä asuvalla kalastajalla on vaimo, joka on terveyden ja onnellisuuden perikuva. Kuningas kysyy kalastajalta: ”Kuinka saat pidettyä vaimosi onnellisena?” Kalastaja vastaa: ”Se on helppoa. Annan hänen nauttia kielestä.”

Kuningas on tyytyväinen ja arvelee löytäneensä ratkaisun. Hän komentaa kuningaskunnan parhaat teurastajat hankkimaan laadukkainta kieltä, mitä valtakunnasta löytyy. Surullinen vaimo syö kielestä tehtyjä herkkuja useampana päivänä, mutta heikkenee entisestään. Kuninkaan toiveet valuvat tyhjiin.

Kuningas menee kalastajan luo vihaisena ja sanoo: ”Vaihdetaan vaimoja. Minä haluan iloisemman puolison.” Kalastaja on surullinen, mutta kuninkaan tarjouksesta ei voi kieltäytyä.

Aikaa kuluu ja kuninkaan tyrmistykseksi myös uusi vaimo sairastuu ja muuttuu surulliseksi, mutta hänen entinen, kalastajan kanssa elävä vaimonsa hehkuu terveyttä ja iloa. Eräänä päivänä ex-vaimo tapaa kuninkaan, joka tuskin tunnistaa häntä. Kuningas on ihmeissään ja kyselee, mitä vaimolle on oikein tapahtunut. ”Joka päivä uusi mieheni istuu kanssani, kertoo minulle tarinoita, kuuntelee minua, laulaa, saa minut nauramaan, pitää minut elävänä. Sitä tarkoittaa kielestä nauttiminen, minulle puhutaan ja osoitetaan huomiota”, on vastaus.

Kun mustelma on parantunut, kielen kylvämä myrkky kiertää ruumiissamme lopun elämämme.

Kieli on yksi terävimpiä ja vaikutusvaltaisimpia asioita koko maailmassa. Kuten äskeinen tarina todistaa, sen avulla voi kääntää koko elämän suunnan. Kylvämällä kielellisiä siemeniä ihmissuhteisiin, syntyy yhteisöllisyyttä ja lämpöä.

Kieli voi myös toimia päinvastoin. Se voi myrkyttää perhe- tai työyhteisön. Jokainen muistaa varmaan jonkun lauseen, joka on loukannut sydänjuuria myöten. Kielen voima on usein jopa nyrkkiä vahvempi. Kun mustelma on parantunut, kielen kylvämä myrkky kiertää ruumiissamme lopun elämämme.

Kysyin jokin aika ystäviltämme illanistujaisissa, mikä on pahin asia, mitä olette koskaan sanoneet tai saaneet kuulla? Yksi ystäväni kertoi äitinsä sanoneen hänelle useaan otteeseen, että ”sinua ei olisi koskaan pitänyt synnyttää. Olisinpa tehnyt abortin”.

Eikö kansalaisten hätää olisi saanut ilmaista juuri kuten se oli sanottu?

Mikä sitten on parasta, mitä sinulle on sanottu? Yksi ystäväni kertoi, että tärkeintä oli lapsena kuulla vanhemmiltaan olevansa aina tervetullut kotiin. ”Niin pahaa asiaa et maailmassa ole voinut tehdä, ettetkö kotiin ole tervetullut.” Toinen kertoi taas merkityksellisimmän lauseen tulleen opettajan suusta, kun koulunkäynti oli tuottanut vaikeuksia. Opettaja oli sanonut surkean koetuloksen jälkeen: ”Minä uskon sinuun, älä luovuta.”

Politiikassa kielen ja kynän voima on aivan valtavassa roolissa. Kun Antti Rinne kertasi saamaansa kansalaispalautetta Aamulehden haastattelussa loppiaisaattona, oli palaute yllättävänkin kovaa. Eikö kansalaisten hätää olisi saanut ilmaista juuri kuten se oli sanottu? Eikö kielikuva hallituksen ”aktiivimallista” niskalaukauksena ole oikeutettu, kun lausuja on kahden vuoden aikana lähettänyt 380 työhakemusta ilman tuloksia?

Suurin limbo Rinteen sutkautuksesta luettiin tiistaiaamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta, jossa annettiin retorisia ohjeita parempaan argumentaatioon: ”Jos Rinne halusi viitata sisällissotaan, yleisluontoinen viittaus olisi voinut toimia paremmin, esimerkiksi näin: Monella kansalaisella ovat tulleet mieleen sisällissotaan johtaneet tapahtumat.”

Annan Hesarille ilmaisen neuvon: Joskus voi olla viisaampaa vaieta kuin avata suu ja poistaa kaikki epäilykset.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat