Uimonen kirjoitti Sipilästä kirjan jo vuonna 2015. Tuore jatkaa siitä, mihin edellinen jäi.

Kirjan nimi on Sipilän omia sanoja lainaten Tulos tai ulos ja alaotsikko Juha Sipilän myrskyisä pääministerikausi (WSOY 2019).

Koska Sipilä ei pidä päiväkirjaa, Uimonen kertoo ehdottaneensa hänelle hallituskauden alussa, että pääministerin ajatuksia kirjattaisiin päiväkirjamaisiksi merkinnöiksi.

Mitään uusia isoja uutisia tai avauksia kirja ei tarjoa. Mutta totta on kuten Uimonen itsekin kirjoittaa, että ”monien tuttujen tapahtumien kulku tarkentuu kirjassa”.

Järin kriittisellä otteella Uimonen ei myöskään Sipilän toimia analysoi. Kirjaan haastatellut ovat lähinnä myötämielisesti Sipilän politiikkaan suhtautuneita. Vaikkapa oppositiopuolueiden puheenjohtajia ei ole haastateltu.

– Kun Sipilä on päähaastateltu, se vaikuttaa kirjan näkökulmaan, Uimonen tietää itsekin.

Uimosen edellistä Sipilä-kirjaa pidettiin jopa kohdettaan ylistävänä. Nyt tämä puoli jää kirjassa vähemmälle, vaikka välillä lukijaa tuppaa punastuttamaan.

– Kukaan muu poliittinen johtaja Suomessa ei ole ennen asettanut itse omaa kohtaloaan peliin Sipilän tavoin. Tuskin sellaista nähdään tämän jälkeenkään. Tuollaista ankaruutta itseä kohtaan on vaikea pitää kohtuullisena politiikassa, jossa onnistuminen riippuu enemmän muista ja muusta kuin pääministeristä itsestään, Uimonen muun muassa kirjoittaa.

– Sipilä oli asettanut omassa visiossaan ja tavoitteissaan Suomen edun puolueensa etua sekä omaa etuaan tärkeämmäksi, kirjailija myös arvioi.

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana toiminut Matti Vanhanen toteaa puolestaan kirjassa, ettei keksi Suomen poliittisesta historiasta ainoatakaan toista, joka valmistautuessaan mahdolliseen pääministeriyteen on toiminut jo etukäteen niin, että hänen oma taloudellinen ympäristönsä olisi mahdollisimman jäävitön.

Vanhanen viittasi siihen, että Sipilä luopui omistuksistaan ja sijoituksistaan yrityksissä sen jälkeen, kun hänet oli valittu keskustan puheenjohtajaksi vuonna 2012.

Tästä huolimatta Sipilä oli paljon julkisuudessa esillä negatiivisesti nimenomaan omaisuuteen liittyvien asioiden vuoksi. Kirjasta käy monin tavoin ilmi, ettei Sipilä pidä kritiikkiä oikeutettuna.

Sipilä on tarkistanut itseään koskevat tiedot ja koko käsikirjoituksen. Hänen veljensä, toimittaja Jouni Sipilä on myös lukenut käsikirjoituksen läpi, samoin Sipilän poliittinen erityisavustaja ja tutkapari Riina Nevamäki.

Demokraatti kokosi kirjasta 15 sen keskeisintä merkintää ja kiinnostavaa yksityiskohtaa. Lue alta:

Sipilä kertoi erostaan jo huhtikuussa 2018, lähetti viestin Uimoselle

Jo vuotta ennen eduskuntavaaleja Sipilä kirjoitti sähköpostiviestin Risto Uimoselle. Uimonen sai viestin lauantaina 7.4.2018:

Tervehdys vielä, autossa on muitakin, niin en viitsinyt tätä sanoa äsken, mutta olen sinulle
 aikonut kertoa historian kirjoihin dokumentoitavaksi näin etukäteen seuraavan päätökseni:


Mikä minut motivoi vielä hakemaan jatkokautta? Se on minulle haaste, että Suomessakin Junckerin laki on kumottavissa. Minä lähden seuraavaan taistoon kaikki tai ei mitään -asenteella. En yhtään purista mailasta – ei ole pakko voittaa. Toinen vaihtoehto on täsmälleen yhtä hyvä. Aion vetää rennosti ja uskon, että se tulee näkymään.


Ajatukseni on (jos tulen valituksi Keskustan puheenjohtajaksi ensin), että meillä on mahdollisuus nousta ykköseksi, ainakin kakkoseksi. Jos olemme kakkosia, minä vedän hallitusneuvottelut Keskustan osalta normaalisti loppuun saakka. Kun asia tulee puoluevaltuustoon, hyväksymme hallitusohjelman ja hallitukseen menon.


Kokouksen lopuksi ilmoitan, että Keskustan on aika hakea uusi puheenjohtaja, kutsun ylimääräisen puoluekokouksen syksyksi eikä nimeäni löydy myöskään ministerilistasta. Näin käy tietysti myös silloin, jos emme ole hallituksessa.


En kerro tätä kuin sinulle ja Riinalle. Tällä asetelmalla olen saanut rakennettua oman motivaationi kuntoon. Tässähän ei oikein mitään järkeä ole ollut, mutta Suomi on tullut aika pitkälti suunnitelman mukaisesti kuntoon.


     t. Juha

SEB-kohu ottaa koville

Kun Sipilän hallituksen ministeri Anne Bernerin aikeista siirtyä finanssijätti SEB:n hallitukseen tuli julki tietoa, syntyi valtava kohina: voiko Berner jatkaa ministerinä. SEB-kohu kävi tosissaan Sipilän voimille.

– Kesärannassa enkä ehtinyt nähdä viestejä ennen kuin asia oli julkisuudessa väärillä tiedoilla. Olen katunut sitä, että päätin Sotkamossa jatkaa puheenjohtajana. Minun kasvoillani käännettä kannatuksessa on vaikea saada aikaan, Sipilä sanoi Matti Vanhasen tekemien muistiinpanojen mukaan.

Juha Sipilä valittiin neljännen kerran keskustan puheenjohtajaksi Sotkamossa keskustan puoluekokouksessa kesäkuussa 2018.

Keskusta kärsi ison tappion eduskuntavaaleissa 2019. Sipilä pohtii kirjassa, miksi hänet ja Berner mainitaan syyksi.

– Ainahan pitää löytää henkilöt syntipukeiksi. Luulen, että liikenne- ja viestintäministeriön vastuualueella tehdyt muutokset saavat kunnianpalautuksen myöhemmin, ellei niitä muuteta. Bernerin johtama ministeriö sai Kanadasta palkinnon maailman parhaana viestintäministeriönä. Muualla maailmassa on tunnustettu Suomen liikennekaaren uudistukset, jotka tehtiin Bernerin johdolla, Sipilä näkee yhä.

Hallitusneuvottelijat äänestivät kokoomuksesta ja SDP:stä

Kun Sipilä kasasi hallitustaan vuonna 2015, keskustan 9 hallitusneuvottelijaa äänesti suljetuin lipuin siitä, kumpaa puoluetta he esittivät hallitukseen. Äänet jakautuivat täpärästi 5–4 kokoomuksen puolesta SDP:tä vastaan. Sipilän ääni ratkaisi. Keskustan eduskuntaryhmässä oli kannatusta molemmille puolueille.

Sipilä kiistää tiedot ministerinpaikan lupaamisesta Bernerille

Juha Sipilä kiistää väitteet, että hän olisi houkutellut Anne Bernerin keskustaan lupaamalla tälle ennen vaaleja ministerinpaikan.

Uimosen mukaan hän oli Sipilöiden kotona Sipoossa tekemässä haastattelua vuonna 2015 julkaistuun kirjaan Sipilästä juuri sen päivän iltana, jolloin Bernerin tulosta keskustan listalle sovittiin.

– Oliko teillä puhetta siitä, että Berneristä voisi tulla ministeri? Sipilä vastasi yksiselitteisesti ei. Hän ei luvannut ministeripaikkaa Bernerille eikä aikonut luvata kenellekään muulle. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Timo Soini olisi kaatanut hallituksen

Soini oli aborttiasian kanssa niin tosissaan, että olisi kaatanut hallituksen.

Ulkoministeri Timo Soini (sin.) olisi kaatanut hallituksen syyskuussa 2018, jos hallituskumppanit olisivat äänestäneet häntä vastaan luottamusäänestyksessä. Käsittelyssä olivat Soinin abortinvastaiset kannanotot.

Soini paljasti kirjahaastattelussa, että hän ilmoitti suorasukaisesti sekä pääministerille että valtiovarainministerille hallituksen kaatuvan, jos hallituspuolueiden kansanedustajat äänestävät hänelle epäluottamusta.

– Tilanne oli erittäin vaikea. Kerroin heille suullisesti, että jos pistätte minut härän savuille, hallitus kaatuu. Ei kannata kokeilla Sanoin, että hallituspuolueiden kansanedustajat eivät voi äänestää punaista. Yksikään ei muuten äänestänyt. Pelkonen, Sirén ja Toivakka istuivat äänestyksen aikana paikalla, mutta eivät painaneet nappia. Keskustalaiset möykkäsivät julkisuudessa, mutta äänestivät luottamuksen puolesta, Soini on kertonut Uimoselle.

Matti Alahuhta veteli lankoja yhteiskuntasopimusneuvotteluissa

Risto Uimonen käy kirjassaan tarkoin läpi Sipilän hallituksen alkukauden merkittävintä tapahtumaa, neuvotteluja yhteiskuntasopimuksesta sekä kilpailykykysopimus-ratkaisua.

Uimonen kertaa, miten ulospäin näytti siltä, että Elinkeinoelämän keskusliitto pani yhteiskuntasopimusneuvottelujen alussa käsijarrun päälle ja vain odotti, että uusi hallitus leikkaisi työvoimakustannuksia ja pidentäisi työaikaa. Hallituksen tavoitteet vastasivat EK:n näkemyksiä, joten sen ei tarvinnut painaa päälle.

– Kuva ei vastannut todellisuutta. EK toimi kulissien takana. Erityisesti sen hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta piti tiiviisti yhteyttä pääministeriin ja haki alusta pitäen aktiivisesti ratkaisuja. Hänellä oli takanaan koko järjestön hallituksen tuki, Uimonen kirjoittaa.

Yhteiskuntasopimusneuvottelut johtivat monien vaiheiden jälkeen kilpailukykysopimuksen eli kikyn syntyyn. EK:n hallitus saattoi hyväksyä kikyn neuvottelutuloksen torstaina 17.3.2016. Ratkaisu syntyi äänestämällä. Metsäteollisuuden Kari Jordan äänesti sitä vastaan. Sittemmin Metsäteollisuus on jättänyt EK:n.

Kempeleen talon luovuttaminen pohdituttaa

Juha Sipilä pohtii kirjassa lupaustaan antaa Kempeleen talonsa turvapaikanhakijaperheen käyttöön syyskuussa 2015.

– Jälkikäteen turvallisuuden näkökulmasta katsoen oli virhe, kun puhuin valmistautumattomana suorassa tv-lähetyksessä turvapaikan tarjoamisesta. En osaa sanoa, oliko se lopulta impulssi pakolaisten tulolle. Ehkä siitä syntyi käsitys Suomesta houkuttelevana maana. Viesti meni väärään osoitteeseen, kun Irakista saapui pakolaisia, joilla ei ollut mitään edellytyksiä saada turvapaikkaa. Toki tuli myös ihmisiä, jotka olivat henkilökohtaisen vainon kohteena ja täyttivät turvapaikan saamisen kriteerit, Sipilä toteaa.

Kirjassa viitataan myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n raporttiin, joka antaa osviittaa, ettei Sipilän asuntotarjouksella ollut ratkaisevaa vaikutusta pakolaisvirran suuntautumisessa Suomeen. Pakolaisia tuli kaikkiin EU-maihin, jotka eivät olleet sulkeneet rajojaan.

Soini päätti jo tiedettyä aikaisemmin, ettei jatka politiikassa ja kirjan mukaan pyysi Halla-ahoa puheenjohtajaksi

Timo Soini ilmoitti 5.3.2017, etten pyri enää perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

– Tein samalla henkisen päätöksen, etten jatka politiikassa. Vanha samurai ei lähde muitten palvelijaksi. Niin se vain on. Totesin, että jos jatkan vielä puoluejohtajana, paikat eivät kestä, Soini kertoo.

Soini sanoo ehdottaneena ennen perussuomalaisten Jyväskylän puoluekokousta Jussi Halla-aholle, että tämä ryhtyisi puheenjohtajaksi.

– Hän vastasi, ettei ole puheenjohtajatyyppi. Pyysin monta kertaa Jussia ottamaan puolueen johdettavaksi. Vastaus oli aina kielteinen, Soini sanoo.

Perussuomalaiset hajosi Jyväskylän puoluekokouksen jälkeen.

Kirjan mukaan Sampo Terhosta olisi voinut tulla ulkoministeri Soinin tilalle, jos perussuomalaiset ei olisi hajonnut ja hän olisi ottanut vastaan Halla-ahon ennen puoluekokousta tekemän tarjouksen. Näin Terho kertoi keskustelustaan Halla-ahon kanssa:

– Arvelimme minua Perussuomalaisten puheenjohtajaksi kannattaneiden joukossa, että meille ei anneta ministerinpaikkoja uuden puoluejohdon aikana. Halla-aho kuitenkin soitti minulle ja pohdiskeli, eikö olisi parempi, jos minä menisin ulkoministeriksi. Koin ajatuksen kiusalliseksi. Olin tullut Perussuomalaisiin Soinin vaikutuksesta, enkä halunnut hänen paikalleen. Minulla ei myöskään ollut sellaista poliittista taustaa, että olisin voinut ottaa ulkoministerin tehtävän vastaan.

– Keskustelimme asiasta vain tuon yhden ainoan kerran. Vastasin Halla-aholle jotain sellaista, että katsotaan nyt rauhassa tätä. Tapasimme ministeriryhmänä Halla-ahon kerran, mutta silloin ei puhuttu mitään ministerinpaikoista, Terho kertoo.

Eduskuntaryhmä Pekkarisen takana?

Kun Sipilän hallituksessa elinkeinoministerinä toiminut Olli Rehn siirtyi Suomen pankkiin, hallitukseen piti valita uusi elinkeinoministeri. Sipilä halusi paikalle Mika Lintilän. Asiasta äänestettiin. Lintilä voitti Mauri Pekkarisen äänin 37–33.

– Pekkarinen sanoi jälkeenpäin, että eduskuntaryhmän selvä enemmistö tuki
 häntä, mutta puoluehallituksen jäsenten kanta ratkaisi vaalin Lintilän hyväksi, Uimonen kirjoittaa.

Sipilän ykkösvaihtoehtouudeksi elinkeinoministeriksi olisi ollut Matti Vanhanen.

Vanhanen ei tullut kuitenkaan kyseeseen, koska hänen piti keskittyä presidentinvaaleihin.

Sipilä ei tiennyt lehden peruutusta

Sipilän pääministerikauteen osui episodi, jossa valtioneuvoston kanslia perui Kauppalehti Option tilauksen sen jälkeen, kun lehti oli julkaissut helmikuussa 2017 pääministeristä pitkän, kriittisen jutun nimeltä Sipilän oppivuodet. Lehti tuli pääministerille henkilökohtaisena ilmaiskappaleena.

Päätös peruttiin ja samalla valtioneuvoston kansliasta kerrottiin, ettei Sipilä ollut tehnyt tilauksen lopettamispäätöstä. Uimosen mukaan Sipilä ei tiennyt asiasta mitään, vaan pääsi tapahtuneesta perille vasta luettuaan tämän kirjan käsikirjoituksen.

Oikeuskanslerikohu

Oikeuskanslerin valinnasta oli syntynyt julkisuudessa kohua. Veli-Pekka Viljanen ei lopulta tullutkaan valituksi vaan Tuomas Pöysti.

Uimonen kirjoittaa, että lehdissä arvioitiin, että Viljanen vaihtui Pöystiin presidentti Sauli Niinistön tahdosta. Uimosen mukaan tämä piti vain osittain paikkansa.

– Olimme presidentin kanssa samaa mieltä tästä, mutta minä pysäytin nimityksen. Ei siinä ollut kyse sen kummemmasta kuin siitä, että virkamiehet olivat panneet heidät eri järjestykseen kuin mihin me päädyimme. Se oikeus meillä oli. Varmistin presidentin kannan. Hän piti Pöystiä erittäin pätevänä. Koko hallitus halusi Pöystin. Meille syntyi kokonaisarvion perusteella yksimielisyys siitä, että hän oli hakijoista paras, Sipilä kertoo Uimoselle. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Niinistö patisteli hoitamaan itärajan

Sauli NIinistö koetti saada hallitukseen vauhtia, kun itäraja alkoi vuotaa.

Niin presidentti Niinistö kuin sipilä vakuuttavat kirjahaastattelussa, että he pitivät tiiviisti yhteyttä ja tulivat hyvin toimeen.

– Itärajan pakolaisongelmaan suhtauduin paljon vakavammin kuin hallitus. Minun piti patistella hallitusta toimimaan, mutta tämä ei ole moite Sipilää kohtaan. Ulkoministerin siinä olisi pitänyt erityisesti olla aktiivinen. Olen kokenut itärajan pakolaiskriisin kaikkein vaikeimmaksi asiaksi työssäni. Se aika oli tuskallista, mutta sain siinä Sipilältä kaiken mahdollisen tuen, Niinistö sanoo tilanteesta, jossa Venäjän puolelta alkoi virrata Suomeen turvapaikanhakijoita.

Sipilä päättää lopulta kaataa hallituksen, Terho vastusteli, Sipilän vaimokin eri mieltä

Kun soten kaatuminen oli selvinnut, kirjan mukaan sekä varapääministeri Orpo että sinisten puheenjohtaja Sampo Terho vastustivat aluksi hallituksen eroa, johon Sipilä oli päätynyt. He sanoivat eron mitätöivän sen, mitä työllisyydessä ja taloudessa sekä muissa asioissa oli saatu aikaan.

Trion tapaamisessa Terho vetosi kirjan mukaan Sipilään, ettei tämä eroaisi ja totesi aluksi, että ero oli tarpeeton.

– Miksi hallituksen pitäisi erota loppumetreillä, kun kukaan ei odota meiltä hallituksen eroa? Ero vain maksimoi draaman. Sanoin, että mietitään, onko se viisasta ja mitä siitä seuraa, Terho kertoi haastattelussaan kirjaan.

– Minulle se ei ollut mikään pieni asia, että pääministeri tuli ja sanoi eroavansa ja aikoi jättää jo tunnin kuluttua presidentille eroilmoituksen Mäntyniemessä. Sanoin Sipilälle, että päätös oli hänen, mutta ehdotin, että pidetään lyhyt tauko ja mietitään asiaa vielä. Pidin tauon aikana pienen palaverin erityisavustajani Anssi Kujalan kanssa. Päätin sitten, että annetaan vain pääministerin pyytää eroa, mutta Kokoomus ei ole eronpyynnössä mukana. Emme lähde tueksi tälle tempulle, Petteri Orpo puolestaan kertoo.

Sipilä tulkitsi keskustelua niin, että sekä Orpo ja Terho vetosivat häneen, ettei hän jättäisi eronpyyntöä.

Sipilän puoliso Minna-Maaria Sipiläkään ei olisi halunnut puolisonsa eroavan tuossa vaiheessa.

– Minna viestitteli vielä kovasti perjantaiaamun aikana, että älä tee sitä. Hänellä oli samanlainen argumentti kuin hallituskumppaneilla ja osalla kansanedustajia. Hän katsoi, että ero mitätöi sen, mitä hallitus on saanut aikaan. Minna lisäsi, että teen mitä tahansa, hän tukee minua. Tein oman päätökseni, koska tiesin, että joudun ratkaisemaan tämän asian viime kädessä yksin, Sipilä kertoo.

– Ellen olisi eronnut, oppositio olisi tehnyt todennäköisesti välikysymyksen tai esittänyt minulle henkilökohtaista epäluottamus- lausetta siitä, ettei sote valmistu. Eroani olisi ryhdytty vaatimaan. Loppuaika ennen vaaleja olisi käyty keskustelua vain siitä, Sipilä sanoo.

Lähtö puheenjohtajan paikalta

Eduskuntavaaleissa tappio oli niin raju, että Sipilä poikkesi Uimosen kirjan mukaan vuotta aiemmin laatimastaan suunnitelmasta: hän ilmoitti erostaan keskustan puheenjohtajan paikalta jo kaksi päivää vaalien jälkeen keskustan puoluehallituksen kokouksessa Kesärannassa eikä vasta hallitusneuvottelujen jälkeen, kuten oli aikonut alun perin tehdä.

Kirjan mukaan vaalitappion jälkeen Sipilä olisi halunnut heti kutsua ylimääräisen puoluekokouksen uutta puheenjohtajaa valitsemaan. Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen pani vastaan.

Ylimääräinen kokous on tämän viikon lauantaina 7.9. (Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Vaimon ja veljen haastattelut, “kuin vanne olisi otettu sisältäni pois”

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen (vasemmalla) ja puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä tekevät nyrkkitervehdyksen, ja vieressä taputtava puheenjohtajan vaimo Minna-Maaria Sipilä (2. vasemmalta) ja keskustanuorten puheenjohtaja Suvi Mäkeläinen (oikealla) keskustan puoluekokouksessa Sotkamossa lauantaina 9. kesäkuuta 2018.

Juha Sipilän veli Jouni Sipilä kuvaa kirjassa, miten raskaaksi hän on kokenyt veljensä pääministerikauden.

– Kun tuntee veljensä ja hänen motiivinsa, olen kokenut kaikki nämä vuodet erittäin raskaana sen ilkeyden, vihan, väärin ymmärtämisen ja väärin kuvailemisen, joka Juhaan on liittynyt. Kaikkien
 motiivien kyseenalaistaminen ja leimaaminen tuntuu erittäin pahalta. Sen on tietenkin some tuonut mukanaan. Itselleni oli raskasta seurata velipoikaa, joka on halunnut tehdä aidosti parhaansa työssään. Ei Juha ole serkkujaan ja veljiään suosinut pääministerinä. Terrafame-keskustelukin jatkuu yhä, vaikka siihen liittyvissä väitteissä ei ole mitään perää, Jouni Sipilä kertoo Uimoselle.

– Kun kuulin uutisen Juhan erosta pääministerin paikalta ja seurasin MTV3:n lähetyksiä, minulle tuli illalla hirvittävän helpottunut olo, kun nyt päästiin eroon paskalingosta ja siitä poliittisesta asetelmasta, joka lietsoi ihmisiä. Vieläkin tuntuu siltä kuin vanne olisi otettu sisältäni pois, MTV:ssä työskentelevä Jouni Sipilä jatkaa.

Kirjaan on haastateltu myös Sipilän vaimoa Minna-Maaria Sipilää.

Minna-Maaria Sipilää on harmittanut kirjan mukaan erityisesti se, että ihmiset, jotka eivät tunne hänen miestään eivätkä tiedä, millainen hän on todellisuudessa, väittävät, ettei hän ymmärrä köyhien ihmisten arkea. Se oli höpöpuhetta, hän sanoo.

– Emme ole syntyneet hopealusikka suussa. Olemme molemmat lähtöisin tavallisista virkamieskodeista. Olemme opiskelleet ja viettäneet normaalia perhe-elämää. Minun kotonani koettiin 60-luvulla isän liiketoimien konkurssi, josta Juha puhui paljon isäni kanssa. Lähipiirissämme on tapahtunut konkursseja. Meillä on ollut hyväntekeväisyyssäätiö yli 20 vuotta. Olemme saaneet auttaa ja seurata säätiön kautta kaikkein vähäosaisimpia ihmisiä Suomessa ja ulkomailla. Juha, jos kuka poliitikko tietää, millaista on olla köyhä ihminen. Jos Juha ei olisi pitänyt säätiötä tarpeellisena, sitä ei olisi perustettu, Minna-Maaria Sipilä sanoo.

– Juha on menestynyt elämässä. Ihmisten on vaikea nähdä, ettei sydämen sivistys ole riippuvainen henkilön taloudellisesta asemasta. Kun Juha tapasi ensimmäisen kerran mummuni, hän kuiskasi korvaani, että tuolla pojalla on kultainen sydän. Minusta Juha on juuri tästä aina tehnyt asioita, joissa ei ole päällimmäisenä oma etu, hän jatkaa.

Kirjan mukaan 
Sipilät aikoivat palata pohjoiseen sen jälkeen, kun Juha Sipilän poliittinen ura on ohi.