Suuria työmarkkinakentän tai politiikan uutisia Selinin kirja ei sisällä, mutta avoimuudessaan teos on kiinnostava ja Selinin huikea nousu uralla on vertaansa vailla oleva tarina.

Teoksen kirjoittajat kertovat haastatelleensa Ann Seliniä vuoden verran.

Selin muutti jo varhain lapsuudessa Itä-Helsinkiin Myllypuron kaupunginosaan. Hänen koulunsa vieressä sijaitsi kaupungin nuorisoasiainkeskuksen nuorisokerho, Myllykerho, kertsi, josta tuli Selinille tärkeä lapsuuden ja nuoruuden kasvun paikka.

– Keskimmäinen veli Rofa oli isän kanssa samanlainen, vaikea ja alkoholiin menevä. Hänestä tuli ’nappivaras’, pikkurikollinen, joka istui vankilassakin. Hän kuoli sitten nuorena vuonna 1988, kun päihteiden väärinkäyttö oli tuhonnut elimistön, Selin kertoo.

Kirjan mukaan ensimmäisen vakituisen työpaikan valikoituminen ammattiyhdistysliikkeen palveluksessa ei ollut Anille aatteellinen vaan käytännön sanelema ratkaisu. Aatteellisuus tuli kuvioihin myöhemmin. SDP:hen hän liittyi vuonna 1977.

– Liiketyöntekijäin Liitossa oli tsupparin paikka auki, ja toimistonhoitaja Liisa Laaja palkkasi minut. Oli vähän huono omatunto, kun työpaikka oli vakituinen, ja kuitenkin mietin, että kai minä syksyllä lähden jotain opiskelua jatkamaan. No, tässä sitä ollaan, yli 40 vuoden jälkeen, Selin kertoo kirjassa.

PAM syntyi eri liittojen fuusiona vuonna 2000. PAMin puheenjohtaja Selinistä tuli vuosiksi 2002–2019 ja hän seurasi tehtävässä toista vahvaa naista Maj-Len Remahlia.

Ennen nousua puheenjohtajaksi Selin ehti työskennellä ainakin Remahlin sihteerinä, nuorisosihteerinä, työsuojelusihteerinä ja aluetoimistojen pomona niin Jyväskylässä kuin Helsingissä.

– Ja se, että omassa liitossaan juoksutytöstä nousseesta Ann Selinistä tuli lopulta Suomen suurimman ammattiliiton PAM:n puheenjohtaja, oli ainutlaatuista. Hänenkin, kuten niin usein miesten varjosta johtajaksi nousseiden naisten, on tarvinnut olla aika hyvä, Tarja Halonen summaa kirjassa.

Anekdootinomaisesti kirjassa kerrotaan työsuojelusihteerin hausta, että hakijoista Jussi Lähde meni kielitaitonsa takia Selinin ohi. Selin perehdytti ay-liikkeen ulkopuolelta tullutta Jussi Lähdettä tehtäviin. Odotukset ja todellisuus eivät kuitenkaan kohdanneet. Koeajan jälkeen Lähteen työsopimusta ei jatkettu. Muutamaa vuotta myöhemmin Jussi Lähde opittiin tuntemaan Martti Ahtisaaren vaalikampanjan viestintätuottajana ja presidentin kanslian lehdistövastaavana.

Selinin ura on myös kansainvälinen. Hän eteni palvelualojen maailmanliiton UNI Globalin puheenjohtajaksi.

Selin on ollut yksityiselämästään avoin myös suhteessa julkisuuteen. Kirja jatkaa samalla linjalla. Läpi käydään muun muassa Selinin miessuhteet, työuupumus ja monet raskaat sairaudet, jotka hän on selättänyt: vatsahaava, aneurysma ja rintasyöpä.

– Minulla oli ollut vuosia kestänyt suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Olin kuusitoistavuotias, kun se alkoi, ja mies oli minua kaksitoista vuotta vanhempi. Työelämässä tavattiin. Hän oli sitä tyyppiä, jolla riitti vientiä, ja olin vähän imarreltu, kun hän kiinnostui minusta. Naiiviuttani kuvittelin, ettei kukaan sitä huomaa. Kaikkihan sen olivat huomanneet. Viihdyimme hyvin yhdessä, kävimme tanssimassa ja sen sellaista, Selin muun muassa kertoo.

Pomona hän on ollut vaativa, ei jahkaillut vaan edellytti alaisiltaan ratkaisujen etsimistä. Kehuja ja arvostusta tulee myös vastapuolelta, työnantajaleirin palveluksessa olleilta.

– Ani on ihminen, jonka kanssa uskaltaa puhua luottamuksellisesti ja tietää, että ne jutut eivät koskaan tule vastaan. Toisenlaisiakin vastapelureita olen tavannut urani aikana, tietysti. Vuosien varrella opin ymmärtämään, että Ani on ratkaisukeskeinen neuvottelija, jolla oli poikkeuksellinen kyky suhteuttaa lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet. Hän halusi ymmärtää, mitä työnantajapuoli haluaa ja miksi, hän halusi ymmärtää, mitä nuo ajattelevat. Vaikkei tietenkään aina oltu samaa mieltä, se oli hänelle neuvottelijana valtava vahvuus, Selinin ystävä Eeva-Liisa Inkeroinen kuvaa kirjassa.

Inkeroinen on toiminut muun muassa Teknologiateollisuuden johtajana.

Selinin nimi on ollut myös vahvana esillä, kun SAK:lle on haettu puheenjohtajaa. Kirja käy tarkkaan läpi vuoden 2009 kuvioita, jolloin puheenjohtajaksi nousi lopulta Lauri Lyly.

Elämäkerran kirjoittaneet Vekkeli ja Loivamaa kuvaavat, miten muutoksen mahdollisuus nähtiin loppuvuodesta 2008, kun SAK:n puheenjohtajavaali lähestyi ja järjestöä vuodesta 1990 johtanut Lauri Ihalainen oli jäämässä eläkkeelle. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n silloinen puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori oli saanut tehtäväkseen kartoittaa uusia puheenjohtajaehdokkaita, ja Ann Selin oli vahvasti nousemassa kärkeen.

“Taustalla miesvaltaisissa teollisuusliitoissa oli kuitenkin ryhdytty toimiin. Ehdokkaaksi nostettiin Paperiliiton liittosihteeri ja johtoryhmän jäsen Petri Vanhala, perinteiseksi vahvaksi ay-jyräksi koettu. Tasa-arvokysymystä ei koettu kaikkien mielestä lainkaan tärkeäksi asiaksi, pikemmin sellaiseksi nousi kamppailu vallasta teollisuusalojen ja palvelualojen kesken”, Vekkeli ja Loivamaa kirjoittavat.

Selin itse sanoo kirjassa, että ”Teollisuusliittojen pojat pelasivat selän takana”.

– Tulossa oli asetelma vahva teollisuus vastaan palvelut, ehdokkaiden asettaminen ei ollut avointa, ja käyty keskustelu oli ikävää. En halunnut olla aiheuttamassa jakoa. Tein päätökseni, ehdokkuudesta kieltäytynyt Selin kuvaa.

Kirja sivuaa myös SDP:n 2014 puheenjohtajataistoa, jossa Antti Rinne peittosi niukasti Jutta Urpilaisen. Selin oli tehnyt Rinteen kanssa aika paljon yhteistyötä. Rinne kysyi itse Seliniä tuekseen.

– Hän kertoi, että häntä on kovasti pyydetty asettumaan ehdolle puheenjohtajaksi. Jos ryhdyn, tukisitko minua, hän kysyi. Vastasin, että sori Antti, mutta minulla on ollut sellainen tapa, että jos istuva puheenjohtaja on hoitanut hyvin hommansa, tuen häntä. Ja niin ajattelin tehdä nytkin. Antti siihen, että no, lupaatko, ettet ainakaan tee työtä minua vastaan. Sanoin, että en ole koskaan tehnyt työtä ketään vastaan, vaan aina jonkun puolesta.

Kirja purkaa myös lyhyesti Sipilän hallituksen aikaista kiky-ratkaisun syntyä. Selin summaa kyseessä olleen lähtökohdiltaan ay-liikkeen kaato-operaatio.

– Käytettiin markkinointiretoriikkaa: kun asiaa toistaa aikansa, se menee läpi, vaikka argumentit olisivat osin aivan vääriä. Tarkoitus oli selvästi heikentää työehtosopimusten minimiehtoja. Tietysti he kiistivät sen, mutta juuri siitä oli kysymys, Selin sanoo.

Tänään kirjan julkistamisen yhteydessä kuultaneen, mitä Selin ajattelee viime päivien puheenaiheesta, jossa ansiosidonnainen työttömyysturvaa saisivat kaikki, myös työttömyyskassoihin kuulumattomat. Onko tässäkin tarkoitus kaataa ay-liike? Asiaa ajavat muun muassa kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto.