Suomessa tähän saakka tällainen vastakkainasettelun kylmä sota on pahimmillaan ollut enintään haaleaa. Siis vielä ennen nykyisen hallituksen työmarkkinauudistuksia.

Ammattiyhdistysliike on varoitellut vastapuolta selkävoiton hakemisesta. Sellainen tulee mieleen kun seuraa työnantajien ja osin hallituksenkin toimia. Nyt on hyvä höyry päällä eikä taka-askelia oteta. Vihdoin voidaan riisua ay-liike vallasta, kun aiemmin on pitänyt sopia.

LIIKAA höyryä ja vähemmän ajatusta oli esimerkiksi alkukeväällä Akavan nopeasti käynnistyneessä ja yhtä nopeasti läsähtäneessä puheenjohtajakamppailussa. Kokoomuksen puoluetoimisto ei katsonut hyvällä, kun Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren teki työtä minkä takia jäsenistö oli hänet valinnut puheenjohtajaksi eli puolusti jäsenistön etuja heikennyksiä vastaan.

TYÖNANTAJAT ja porvaripuolueet ovat vuosikymmenien ajan kilvan syyttäneet ammattiyhdistysliikettä poliittiseksi toimijaksi, vasemmiston Hakaniemen jatkeeksi. Syytteissä on jossain määrin perää, ja oli etenkin menneinä vuosikymmeninä.

Samanlainen kytkös on ollut elinkeinoelämän ja porvaripuolueiden välillä. Vain vähän enemmän piilossa.

Orpon hallituksen aikana naamiot ovat pudonneet. Kytköstä ei enää edes peitellä. Hallitusohjelmalinjauksien yhdenmukaisuus kielletään vain vähän myhäillen. Työnantajat ja elinkeinoelämä laajemminkin on ottanut aikaisempaa poliittisemman roolin. Samalla Suomen poliittisella oikeistolla on entistä poliittisempi oikeistolainen identiteetti ja rooli.

AMMATTIYHDISTYSLIIKKEEN yhteiskunnallinen rooli on merkittävä. Sitä ei vastapuolikaan kiellä. Siksi onkin huolestuttavaa, jos nykytilanteessa hallituksen toimien takia yksi tällainen yhteiskunnallinen tasapainottava vastavoima heikkenee liikaa.

Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi niin sanotun uuden oikeiston ja ammattiyhdistysliikkeen välit muodostuvat. Tilanne vaikuttaa edelleen räjähdysherkältä.

Ammattiyhdistysliike kokee nyt, että vastapuoli ei kuuntele sitä eikä se tiedä kenen kanssa neuvotella. Pelkona on, että tähän saakka kansainvälisestikin vertailtuna Suomen ammattiyhdistysliikkeen varsin sovinnollinen ja vähemmän poliittinen suhtautuminen sopimiseen, työnantajiin ja hallitukseen kärjistyy. Tämä olisi myrkkyä sopimiselle ja yhteiskunnan vakaalle kehittämiselle.