Biologi, tietokirjailija ja Suomen Luonto -lehden toimittaja Antti Koli neuvoo kirjassaan, miten auttaa eri lajeja hyönteisistä nisäkkäisiin pärjäämään paremmin muuttuvassa ympäristössä.

Tietysti asioita esitellään myös teoreettisella tasolla, jotta lukija ymmärtää paremmin monimuotoisuuden äärimmäisen tärkeän roolin koko luonnon kukoistuksen kannalta.

Monimuotoisuuden hoitamisen ykkössääntö on “hallittu hoitamattomuus”, eli antaa maaperän ja sen tuotosten kasvaa, kuihtua ja lahota itsekseen. Ihminen voi itsekin ruokkia tätä runsautta rakentamalla luonnollisia tai luonnollisen elinympäristöjä pihaan ja puutarhaan.

Taustalla on vanha viisaus: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tarvitaan vilkas maaperä, jossa kasvit kasvavat hyvin, sekä runsas, vaihteleva ja monipuolinen kasvillisuus, joka tuottaa paljon ravintoa eläimille nilviäisistä nisäkkäisiin. Kun pieniä eläimiä on paljon, pedoillekin riittää ravintoa. Viimeisenä vaatimuksena tarvitaan hajottajia ja lahottajia, joita ihmismaailmassa kutsuttaisiin kierrättäjiksi.

Koli vinkkaa kirjassaan, mitkä kukat houkuttelevat perhosia, kuinka madot ja lierot saadaan viihtymään kompostissa, millaisesta pesästä siili tykkää, miten kyy karkotetaan kotipihasta ja miten hyönteishotelli tai linnunpönttö rakennetaan. Kirjassa kartoitetaan lähes koko ihmisen rakentamassa ympäristössä liikkuva fauna ja sen tarpeet.

Ulkonäkö saattaa kasvien kohdalla pettää. Perhoset, pörriäiset ja kukkakärpäset eivät aina välttämättä pidä (ihmisten silmissä ) kauniista ja näyttävistä kukista, vaan usein vaatimattoman näköiset kasvit vetävät niitä enemmän puoleensa, jos kasvien kukissa vain on mettä.

Lauhahiipijä ketokaunokilla.

Nyt katoamassa olevat niityt ovat paratiiseja lähes kaikille lajeille, koska niityllä kasvavat mitä erilaisemmat kasvit ja kukat. Ihminen voi itsekin tehdä kedon pihalle aurinkoiseen paikkaan. Myös teiden tai parkkipaikkojen soraiset pientareet sopivat hyvin kotimaisten kasvien kukkaniityksi. Nurmikon paikallekin voi yrittää ketoa, jos kerää multaa kompostiin, ja laittaa tilalle soran ja hiekan sekaista maata. Talojen aurinkoiset seinustat sopivat nekin kedon paikaksi.

Kaupunkiluonnossa – luonto kaupungissa

Kaupunkissakin asuvat voivat rakentaa luontoparatiiseja. Esimerkkinä Helsingin Jätkäsaaren vuonna 2017 valmistunut kerrostalo nimeltään Vihreistä vihrein. Talossa on sijoiteltu kasveja joka puolelle, pihalle, piharakennusten katoille, seinille ja etenkin katolle erilaisiiin paikkoihin. Kasveilla on myös positiivinen vaikutus paljon puhuttuun yhteisöllisyyteen.

Jonkinlainen pienoisparatiisi on myös perhosbaari, jossa nämä hyönteiset voivat nauttia sokerinesteitä olueeseen sekoitetusta fariinisokerista tai siirapista pilkottuihin omeniin. Kirjan tietolaatikoissa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet tähän ja muihin ihmistekoisiin rakennelmiin.

Tosin jotkut ohjeet ovat melko turhia, kuten linnunpönttöjen rakentaminen ja sijoittaminen, minkä taidon ainakin kaikki luonnon ystävät hallitsevat. Mutta sitä, että maito on siileille jotakuinkin myrkkyä, tietää harvempi, ainakaan vanhemman sukupolven edustaja.