Uusien tapojen hyödyistä ja ongelmista on myös jatkuvasti tarjolla uusinta tutkimustietoa, johon nojata päätöksiä. Tulevat hyvinvointialueet saavat siis mahdollisuuden tuottaa kustannustehokkaita ratkaisuja entistä lähemmäs ihmistä, mutta samaan aikaan pelkona on, että sote-alan työpaikat keskittyvät entistä enemmän kasvukeskuksiin. Kuka varmistaa, että muutoksessa työpaikkojen määrä ei ainakaan vähene pienissä kunnissa?

Kaikkein keskeisintä on ymmärtää, että palveluiden tarve ei todellakaan ole vähenemässä. Väestö ikääntyy ja samaan aikaan tiedämme, että palveluiden tuottaminen ennaltaehkäisevästi ja suoraan asiakkaan arkeen on äärimmäisen tärkeää kustannusten hillitsemiseksi. Tämä tarkoittaa myös entistä suurempaa tarvetta kotiin ja ihmisen elinympäristöön tuotettuihin palveluihin.

Koronapandemian tuomat poikkeustilanteet osoittivat, että monia palveluita pystytään tarjoamaan etäyhteyksien avulla entistä useammille, mutta toisaalta se myös korosti niiden palveluiden roolia, joissa ihmiskontaktit ovat välttämättömiä. Tärkeintä on antaa ihmiselle mahdollisuus valita, millaisessa muodossa palvelunsa haluaa. Tarve kotiin tuotettaviin palveluihin ja sitä kautta työpaikat niiden tuottamiseen tulevat siis varmasti lisääntymään.

Työpaikkojen säilyttäminen fyysisesti kunnissa ei ainoastaan varmista kuntien elinvoimaisuutta ja verotuloja, vaan se on myös äärimmäisen merkityksellistä sote-alan henkilöstön jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Jokainen voi miettiä omalle kohdalleen, miltä tuntuu vasten tahtoaan luovuttaa vuorokauden kallisarvoisista tunneista päivittäisille työmatkoille vaikkapa tunninkin verran, jos työmatkan on aiemmin kävellyt ajassa, jossa nenänpää ei edes ehdi kylmettyä. Niinpä. Ja jos samaan aikaan työn kuormitus on kovaa eikä työstä saatava palkka kohtaa sen kuormittavuutta, saati sitten riitä kustantamaan työmatkakustannuksia, niin millainen motivaatio ihmisellä olisi pysyä alalla töissä?

Nyt olen käsitellyt aasinsiltoina tässä kolumnissa niin pienempien kuntien tulevaisuutta kuin sote-henkilöstön jaksamistakin. Ehkäpä ratkaisu molempiin pulmiin onkin niiden yhdistämisessä; uskalletaan tuottaa laadukkaita, riittävästi resursoituja palveluita entistä lähemmäs ihmistä, niin että palveluiden perässä ei tarvitse muuttaa?

Turvataan ihmisen hyvinvointi fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti, antamalla vapaus elää ja asua siellä, missä hänen on hyvä olla, samalla luottaen siihen, että apu on arjessa. Hyvinvointialueet luovat mahdollisuudet näille toimintamalleille ja siksi kysynkin, etkö todella aio äänestää aluevaaleissa?

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Ähtäristä.