Nämä viestit menevät tuntevan ihmisen ihon alle. Usein näistä kohtaamisista syntyy syvällinen ja arvolatautunut keskustelu. Ihminen on koukussa ja vihreistä tuli kuntavaalien suurin voittaja.

Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa politiikan toimittaja Marko Junkkari kiinnitti kolumnissaan huomiota vihreiden muuttuneeseen poliittiseen strategiaan. Puheenjohtaja Ville Niinistö on myöntänyt, että uusi ”vihreä populismi” luottaa tarinallisuuden voimaan. Se haastaa ihmisten arvot ja tunteet sekä antaa ihmisen sielullisuudelle tilaa. Poissa on liiallinen rationaalisuuden ihannointi ja kuivat talousfaktat. Vihreät ovat oivaltaneet, että äänestyspäätös tehdään tunteella eikä järjellä.

Niinistö on muuttanut vihreiden viestintää kuuntelevampaan suuntaan, mutta vieläkin siinä haisee oikeassa olemisen ylimielinen jäte. Edelleen vaalikentillä monet vihreät ehdokkaat toitottivat ydinvoiman turmiollisuutta ja syyllistivät ydinvoiman kannattajia ”tämän planeetan tuhoajiksi”. Totuus on kuitenkin se, että ilman ydinvoiman lisärakentamista Kioton sopimuksen ilmastotavoitteisiin ei päästä.

Mitä ”vihreästä populismista” on otettava opiksi? Demaritkin ovat viime vaaleissa luottaneet, tosin heikolla menestyksellä, tarinallisuuden voimaan.

Vaaliviestintä on kuitenkin nojannut pääasiassa menneiden politiikan saavutusten hehkuttamiseen. Vaikka yleinen äänioikeus, peruskoulu ja kansanterveyslaki ovatkin huikeita saavutuksia, niiden varaan ei tulevaisuuden sosialidemokraattista vaalityötä voi rakentaa. On siis panostettava tarinallisuuteen, mutta niin, että katse on koko ajan tulevaisuudessa.