HALI on noin 1 550 yksityisen sote-alan yrityksen ja järjestön työnantaja- ja edunvalvontaorganisaatio. Sen jäsenet työllistävät yli 95 000 sote-alan ammattilaista. Isoimmat jäsenyritykset ovat Mehiläinen, Terveystalo ja Attendo.

HALI neuvottelee viidestä eri työehtosopimuksesta, joissa toisella puolen pöytää on useita työntekijäpuolen ammattiliittoja. Ylivoimaisesti suurin on yksityisen sosiaalipalvelualan sopimus, jonka piirissä on noin 70 000 työntekijää. Tällä sektorilla isoin osa-alue on ikäihmisten palvelut. Yksityinen terveyspalveluala on toiseksi suurin järjestön neuvottelemista työehtosopimuksista.

Mänttärin mukaan sosiaalialan järjestötyön ja Työterveyslaitoksen työehtosopimuksista on juuri saavutettu neuvottelutulokset, jotka ovat parhaillaan osapuolten hallintojen käsittelyssä. Muiden sopimusten neuvottelut ovat käynnissä.

Kunta-alan kireään solmuun ajautuneet palkkaneuvottelut jatkuvat maanantaina ilman hoitajaliittoja. Perjantaina osapuolet eivät onnistuneet sovun hieromisessa.

Kunta-alan tulehtunut tilanne vaikuttaa taustalla myös HALIn neuvotteluihin, Mänttäri myöntää.

– Aikamoinen fakiiri saa olla, jos pystymme saamaan aikaan ratkaisut, kun kunnissa sopuun pääsy voi viedä ensi vuoden alkupuolelle asti. Se riski on olemassa. Yksityisen puolen sopimukset kunta-alasta huolimatta ovat silti mahdollisia, mutta on se haastava yhtälö.

HALIa kiinnostaa luonnollisesti, mitä kunta-alan pöydissä tapahtuu. Sen jäsenyritykset ja -järjestöt kun kilpailevat samasta työvoimasta kuin kunnat – ja vuodenvaihteen jälkeen hyvinvointialueet.

Työnantajajärjestö on listannut omia tavoitteitaan tällä neuvottelukierroksella: taloudellisesti kestävät tes-ratkaisut, lisää paikallista sopimista, aiheettomat jäykkyydet pois ja selkiytyksiä työehtosopimuksiin.

– Olemme tietysti antamassa palkankorotuksia kaikille, mutta niissä pitää löytää realismi, Mänttäri painottaa.

Hän kertaa, miten työntekijöiden palkankorotukset syntyvät. Työehtosopimus osoittaa minimin. Lisäksi tulee paikallinen sopiminen ja palkkaliukumaa eli palkat nousevat huolimatta tes-ratkaisuista. Mänttärin mukaan kysynnän ja tarjonnan laki pitää siitä huolen.

– Tämä on ehkä vähän unohtunut Tehyltä ja Superilta. Hoivaliittojen ainoa lääke työvoimapulaan ovat ylimitoitetut tes-korotukset.

HALI kannattaa paikallisen sopimisen lisäämistä esimerkiksi työaikajärjestelyissä.

– Silloin kun sille on yhteinen tahto. Ay-liike näyttää kokevan paikallisen sopimisen sen omaa valtaa uhkaavana, ja se on haaste.

Järjestö ei haikaile kuitenkaan Metsäteollisuuden mallia, joka tietäisi sitä, että HALIn lähes 1 600 jäsentä neuvottelisivat jokainen itse omat työehtosopimuksensa.

Kunta-alan ja yksityisen sote-alan työehtosopimukset ovat poikenneet toisistaan, vaikka erot eivät olekaan Mänttärin mukaan kovin dramaattiset. Eroihin vaikuttaa toimialan palkanmaksukyky ja millainen kilpailu on työvoimasta.

– Vaikea kuntien taloustilanne ja ostopalveluiden alihinnoittelu heijastuu siihen, että yksityisellä sosiaalipalvelualalla palkkataso on vähän matalampi kuin vastaavissa töissä kunnissa. Terveyspalvelualalla taas palkkataso on samaa tasoa – tai yksityisellä puolella se on usein hieman korkeampikin kuin kunnissa.

Vuosilomissa on myös eroja. Mänttäri huomauttaa, että kuntasektorin vuosilomat ovat koko työmarkkinoiden pisimmät, 7,5 viikkoa 15 vuotta palvelleelle. Yksityisellä puolella viikkoja tulee terveyspalveluissa 7 ja sosiaalipalveluissa 6,5.

– Ne ovat edelleen massiivisesti paremmat kuin useimmilla, jotka saavat sen lakisääteisen viisi viikkoa.

Mänttäri muistuttaa, että yksityisen sosiaalipalvelualan lauantaityön korotus, 25 prosenttia, päihittää kunnan vastaavan, joka on 20 prosenttia.

HALIn työmarkkinajohtaja vähän ihmettelee sitä, että Tehy vertaa aina sairaanhoitajien ansioita teollisuuden AMK-insinöörien tienesteihin, jotka saavat samalla koulutustasolla korkeampaa palkkaa.

– Se on totta, mutta insinöörit toimivat teollisuudessa aloilla, joiden tuottavuus on korkealla. Julkissektorilla raha tulee verovaroista – myös meidän aloillamme – koska kunnat ostavat meiltä palveluita.

Mänttäri sanoo ymmärtävänsä hoitajajärjestöjen, kuten muidenkin ammattiliittojen, tavoitteen nostaa palkkatasoa.

– Emme väitä, että hoitajat saisivat kauhean hyvää palkkaa, mutta eivät he saa myöskään surkeinta. Jonkinlainen kompromissi pitäisi löytää.

Hän pyörittelee ajatusta palkkausjärjestelmän kehittämisestä niin, että hyvästä työsuorituksesta voisi maksaa hieman tavanomaista enemmän.

– Kunhan vain päästäisiin johonkin ratkaisuun. Jos ei päästä, kuntapuolella voi mennä koko vuosi ilman mitään korotuksia. Hoitajaliitot ovat lukinneet itsensä vähän nurkkaan hyvin korkeilla tavoitteillaan. Niiden on hyvin vaikea etsiä kompromissia, jolla tulla ulos tilanteesta tyylikkäästi.

Mänttäri arvioi, että ratkaisun hakeminen ei ole sen helpompaa, jos sovun syntymistä pitää odottaa ensi vuoden puolelle. Hyvinvointialueet ottavat vuoden alussa hoitaakseen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen. Raha tulee tuolloin valtiolta eikä kuntien kirstusta.

– Hoitajaliitot ehkä arvioivat, että niiden olisi helpompi ”kiristää” valtiolta, poliitikoilta, ylimääräistä rahaa. Mutta on myös muita ammattiryhmiä, joiden palkkataso on jopa hoitajia matalampi ja ala kärsii työvoimapulasta.

Mänttäri pohtii, mitä se tarkoittaisi, jos koko kuntasektori saisi isot palkankorotukset.

– Siellä on yli 400 000 työntekijää, joista noin puolet siirtyy sote-alueille. Siinä olisi aika massiivisten veronkorotusten paikka, koska ylimääräistä rahaa ei ole missään odottamassa eikä säästökohteita valitettavasti ole, työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttäri summaa.