Dhaqan-celis-nuoret. Kun muutama vuosi sitten matkustimme ihmisoikeusasiantuntija Ujuni Ahmedin kanssa Somalimaahan Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -teoksemme taustatyömatkalle, sanat toistuivat useissa keskusteluissa. Juttelimme monien paikallisten ihmisten kanssa. Heistä kaikki tiesivät, että länsimaisia nuoria tuodaan alueelle kurinpitomatkoille. Yhden suomalaisnuorille tarkoitetun laitoksen johtaja myös kertoi toiminnasta ylpeänä.

Ylen MOT-ohjelma kertoi tammikuussa suomalaisista nuorista, joita on viety ulkomaille kurinpitolaitoksiin. Toimittaja Wali Hashi vieraili laitoksessa, jonka johtaja esitteli lasten ”ojentamisen” keinoja. Niihin kuuluvat muun muassa henkinen ja fyysinen väkivalta ja vapaudenriisto.

Ilmiö on ollut suomalaisviranomaisten tiedossa lähes kymmenen vuotta. Kansalaisjärjestö Fenix Helsinki kertoi vuonna 2017 nuorista, joita oli lähetetty Suomesta kurinpitotarkoituksessa muun muassa Somaliaan ja Keniaan.

Ilmiö koskee Suomen lisäksi useita Euroopan maita. Suomessa siihen on reagoitu muita Pohjoismaita hitaammin.

RUOTSI on laajentanut lasten matkustuskieltoa estääkseen lasten viemistä heille haitallisiin oloihin. Norjassa kurinpitomatkoja, samoin kuin esimerkiksi kunniaan liittyvää väkivaltaa pyritään estämään ennalta viranomaisten ja asiantuntijoiden yhteistyöllä. Suomessa ilmiötä vasta selvitetään.

Suomi on omassa lainsäädännössään ja ratifioimissaan ihmisoikeussopimuksissa sitoutunut suojelemaan lasten oikeuksia yhdenvertaisesti.

Kurinpitomatkoissa kyse ei ole yksittäisten perheiden päätöksistä, vaan valtion velvollisuudesta turvata lapsen oikeudet. Oikeudet eivät riipu taustasta tai elämäntilanteesta, eivätkä ne pääty Suomen rajalle.

Kurinpitomatkoihin on välillä suhtauduttu vähätellen, ikään kuin peläten il­miöstä puhumisen vahvistavan rasismia. Asenne on nurinkurinen. Lasten satuttaminen henkisesti tai fyysisesti ei ole minkään yksittäisen ihmisryhmän ominaisuus, vaan sitä tapahtuu taustasta riippumatta.
Suomen tunnetuimpien lapsiin kohdistuneiden väkivallantekojen syylliset ovat valkoisia aikuisia.

Kurinpitomatkojen vähättely ei suojaa ketään. Sen sijaan suomalaisen yhteiskunnan ponnettomuus niihin puuttumisessa pettää matkoille joutuneet, ja niiden uhan alla elävät nuoret. Kun aikuiset levittelevät käsiään nuoriin kohdistuvan väkivallan edessä, viesti on kylmä: kaikilla nuorilla ei ole väliä.

Kirjoittaja on kirjailija ja elokuvantekijä.